Vanhemmat painostaa...

Ehdota äidillesi että voisit käydä rippikoululeirin jossain hiukan kauempana. Nimittäin on hyvin todennäkoistä että sinun on turha pullikoida sitä vastaan , joudut käymään sen jokatapauksessa, halusit tai et.

Se ei välttämättä ole lainkaan paha asia. Tapaat siellä muita ikäisiäsi ja pääset äitisi helmoista hiukan pois. Tulet huomaamaan että et ole ainoa jolla on eri katsontakanta monesta asiasta (kuin vanhemmilla).

On totta että lain mukaan vanhemmillasi on täysi valta mitä tulee sinun hyvinvointiin vielä kolmisen vuotta. Hienoa että olet panostanut kouluun! Saadessasi sen loistavasti loppuun, sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä haluamaasi yliopistoon ja silloin viimeistään olet omillasi.

Kuulostaa että äitisi huikan liikaa kontrolloi sinua, mutta usko tai älä hän ei tee sitä tarkoittaakseen pahaa! Hänellä ei taida olla kovin paljon muuta tekemistä.
Miksi et veisi häntä joskus koulusi tapahtumiin jossa hän voisi tavata muita vanhempia?

Olen itsekin kasvanut voimakastahtoisen ja dominoivan äidin "helmoissa" ja isä edustanut kilttiä linjaa eli pysytellyt poissa äidin kasvatusmetodeista, koska siihen aikaan se oli aika normaalia. Kuvauksesi perusteella elät siis hyvin vanhakantaisessa perheessä ja se on vierasta tämän päivän kasvatusoppien - mallien seassa, mutta sille et taida hirveästi voida mitään jos olet jo 15v. ja luonteeltasi ilmeisesti isäsi kaltainen kiltti (tai mahdollisesti vaikeuksia pelkäävä)persoona.

Äitisi on tehnyt elämänsä suhteen ratkaisunsa, joten siitä sinä et voi häntä enempää arvostella. Vanhemmiten hän saattaa turhautua, kun sinä muutat pois. Varaudu siis siihenkin...

Kipu, jota nyt koet on sitä tunnettua kasvamista aikuiseksi. Itku on sinun kapinaasi ja pyrkimystäsi päästä omille jaloillesi, joten kuuntele mitä itkusi sinulle sanoo. Ehkä ammennat sieltä rohkeutta uskaltaa sanoa mielipiteesi äidillesi, joten käännä hankala olo voimavaraksesi. Elämää ei eletä pelkäämällä.

Kuten jo edellinen vastasi mieti voisitko junailla itsesi kauemmaksi rippileirille. Saat siinä jo vähän käsitystä millaista on pärjätä omillaan, vaikkakin valvotuissa olosuhteissa. Voisit ehkä vapaammin puhella asioistasikin siellä?

Yleensä vahvasta äidistä irtautuu vasta sitten kun olet muuttanut sieltä pois ja sittenkin joudut käymään vielä jonkun vuoden tunteitasi läpi, joissa huomaat pohtivasi mitä äiti tästä ajattelisi.Samalla myös kasvat ymmärtämään äitisi syitä olla se mikä hän on.

Mitenkään sinua syyllistämättä äitisi tarkoittaa sinun parastasi ja osa varmasti hänenkin taholtaan on täysin järjellisen perusteltua toimintaa, mutta jos oma olo on vihainen ja pettynyt ei yleensä halua ymmärtää enää mitään. Joten koeta hakea jonkinlaista juttelukaveria. Voitko olla yhteyksissä entiseen tyttökaveriisi ja sopia, että saisit edes purkaa tuntojasi välillä meilitse tai miten nyt parhaaksi katsot?

Itse hankin teini-iässä ystäviä kirjoittamalla ja myös tapaamalla heitä.

Kännysi mukaan ottamista perustelisin sillä, että jos sinulle tulee jokin hätä niin miten voit siitä ilmoittaa. Äitisi ei ole asiaa ajatellut sen tarkemmin ja hyvä perustelu saattaisi korjata kännytilanteesi.

Kaikkea hyvää elämääsi!

Minulla pomppasi ensimmäisenä silmille tuo lyöminen. Ja se kuinka ilmeisesti pelkäät sitä. Vanhempia kun ei pitäisi pelätä vaan kunnioittaa. Lyömisellä yleensä ei kunnioitusta saa.
Toisaalta äitisi ajattelee varmasti hyvää ja haluaa sinulle mahdollisimman hyvän ja turvallisen elämän. Äidit kun vielä usein suojelevat poikia enemmän. Riparista kannattaa vain ajatella niin että saa kavereita ja juhlissa voi saada lahjoja. Itsekkin kävin riparin vain näistä syistä (ja siitä kun pääsin kekustelemaan papin kanssa ajan kanssa raamatusta ja asioista joita pidin ja pidän ristiriitaisina ja mahdottomina).
Voin luvata että ensi lukukaudella eteen tulee se, mitä aiot opiskella peruskoulun jälkeen. Tässä sinun kannattaa ehdottomasti keskustella koulusi opinto-ohjaajan kanssa. Jos sinun ja äitisi ajatukset eroavat opiskelu paikan osalta voit pyytää myös opinto-ohjaajaa puhumaan äitisi kanssa.
Yritä kuitenkin muistaa ettei äitisi tarkoita pahaa. Hän ei vain ehkä huomaa kuinka oma pikkupoika alkaa kasvaa aikuiseksi. Minun veljeni on yli 20 ja äiti unohtaa välillä vieläkin hänen olevan aikuinen. Silloin yleensä minä muistutan äitiä tästä ja kohta koko jutulle nauretaan.
Lisäisin vielä että jos opiskelusi hoidat hyvin et tule ikinä katumaan.

Nyt on tosiaan aika ottaa äidiltäsi vähitellen päätösvalta sinun asioissasi. Sanot hänen olevan kotiäiti. Miksi hän on sitä, vaikka olet jo 15 -vuotias? Äitisi on kenties jämähtänyt vanhentuneisiin kuvioihin juuri aina kotonaolonsa tähden, eikä tajua hellittää ohjista. Ehkäpä hän ajattelee parastasi, mutta jos tuollainen käytös olisi pelkästään toisen parhaaksi, minusta silloin pitäisi tajuta myös, että ei nuorta ihmistä voi tuolla tavalla tukahduttaa. Sillä sitähän äitisi tekee, tukahduttaa sinut. Siksi en voi pitää äitisi käytöstä pelkästään rakastavan äidin käytöksenä, ja hänet pitäisi saada käsittämään asia.

Kyllä vanhempien pitää antaa nuorilleen vapauksia myös, ja vastavuoroisesti nuoret opettelevat vastuunottoon ja muihin aikuisuuteen liittyviin asioihin. Sinun tapauksessasi voi käydä niin, että kun olet ollut koko ajan tiukassa lieassa, et osaakaan olla, niinkuin toiset, kun joskus aikuistut. Siksi sinun pitää päästä puhumaan muiden aikuisten kanssa tilanteestasi, miten äitisi alkaisi ymmärtää sinua. Mitä pikemmin, sen parempi. Koulukuraattori ja terveydenhoitaja voisivat olla aluksi sellaiset henkilöt.

Olet ilmeisesti 8 -luokkalainen? Jos näin on, ensi vuonna tulee ammatinvalinta ja jatko-opiskelupaikan hakeminen eteen. Sinun pitää olla tiukkana, että pääset hakemaan todellakin sinne, minne sinä itse haluat. Olet hoitanut koulusi hyvin, joten sinulla on tie auki vaikka mihin. Tässä asiassa saatat joutua vääntämään, koska voi olla, että äidilläsi on sinun varallesi jokin muu suunnitelma, mistä itse haaveilet. Pidä silti pääsi, ja ala jo hyvissä ajoin puhumaan vanhempiesi kanssa asiasta. Jos äitisi on toista mieltä, sano, että sinä et opiskele ammattiin äitisi vaan itsesi ja oman toimeentulosi vuoksi. Kenties sinun kannattaisi aloittaa puhuminen isäsi kanssa kahden kesken.

En halua kuulostaa tylyltä, mutta koska olet ainoa lapsi, olet siinä mielessä vaaravyöhykkeessä, että aikuistumisesi tulee olemaan joko ensin myrskyisää ja sitten antoisaa, mikäli päätät ottaa ohjat itsellesi, tai sitten katkeruuden sävyttämää pitkälle aikuisuuteen, mikäli olet vain kiltisti äitisi määräysvallassa. Mitä kauemmin annat hänen määrätä ja takertua itseesi, sitä lannistuneemmaksi ja aloitekyvyttömämmäksi itse käyt. Puhun omasta kokemuksestani.

Rippikoulusta, käy vain se, vaikka oletkin ateisti. Niin on minunkin samanikäinen poikani, mutta menee rippileirille tänä kesänä, ja odottaa kuitenkin sitä ensimmäistä juhlaansa jännittyneenä. Kun lähes kaikki samanikäiset nuoret poikani koulussa ovat rippikoulussa, se luo enemmän yhteenkuuluvaisuutta nuorten kesken. Varmasti tuo rajapyykki on vanhemmillesikin tärkeä juttu, koska perinteestä puhuvat.

Älä luovu haaveista ja toiveista, mutta muista, että sinulla on koko elämä edessä vielä. älä heitä hukkaan sitä. Toivotan sinulle mukavaa kesää.

kirjastosta John Gray, mars ja venus vanhempina, lue ja pyydä äitiäsi lukemaan myös.

Yläasteen jälkeen pääset muuttamaan pois, hae kauas kouluun!
Soita ésim. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimeen
p. 0800 120 400
ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20