Mikä mahtoi olla, kun yhtenä maanantaiaamuna töissä (kostean viikonlopun jälkeen) alkoi tuntua sellaista tajunnan himmenemistä, tai pikemminkin tuntui että ajatustoiminta kyllä pelaa, mutta ikäänkuin olisi irtaantunut ruumiista, ja katsellut tapahtumia, kylläkin omien silmien kautta, mutta niinkuin ne silmät olisivat olleet kaukana olevat pienet reiät, joista näki jotakin.
Kaikkein villimmältä tuntui se kun joku puhui minulle. Se tuntui, niinkuin en itse olisi paikalla kun kuuntelin. Sain kenties jotakin vastattua, mutta en osaa yhtään ajatella, miltä olen näyttänyt siinä tilassa.
Noin parin tunnin kuluttua alkoi taas tuntua siltä, että "mieli olisi taas pään sisäpuolella".
Erittäin ahdistava kokemus.
Näitä oli itseasiassa kolme tai neljäkin parin vuoden sisällä, joskin vain yksi oli kuvaillussa voimakkuudessa.
Kaikkein villimmältä tuntui se kun joku puhui minulle. Se tuntui, niinkuin en itse olisi paikalla kun kuuntelin. Sain kenties jotakin vastattua, mutta en osaa yhtään ajatella, miltä olen näyttänyt siinä tilassa.
Noin parin tunnin kuluttua alkoi taas tuntua siltä, että "mieli olisi taas pään sisäpuolella".
Erittäin ahdistava kokemus.
Näitä oli itseasiassa kolme tai neljäkin parin vuoden sisällä, joskin vain yksi oli kuvaillussa voimakkuudessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pitääkö noita oireita miettiä. Lopeta kostea vapaa-aika ja katso katoaako kuvaamasi kaltainen oireilu. Saattais olla muutakin hyötyä. Juopottelu vain on niin hyväksyttyä ja välttämätöntä että ei ns. nähdä metsää puilta.