Miehelläni on kaksi etälasta. Miehelläni ja hänen exällään on jatkuvasti menossa kauhea vääntö, kenen vuoro on olla vapaalla.
Kukaan ei oikeasti välitä noista lapsista, vanhemmille he ovat taakka, joista halutaan lomaa jatkuvasti. Lapset eivät ole pieniä vaan kymmenen ikäisiä.
Mies pitää lapsiaan joka toinen viikonloppu, mutta miehen exän mielestä myös vappu- juhannus ja uusi vuosi pitäisi saada vapaaksi myös.
Minä en puutu näihin loma-asioihin mitenkään, lapset eivät ole minun, onneksi :) Ihmettelen vaan...
Kukaan ei oikeasti välitä noista lapsista, vanhemmille he ovat taakka, joista halutaan lomaa jatkuvasti. Lapset eivät ole pieniä vaan kymmenen ikäisiä.
Mies pitää lapsiaan joka toinen viikonloppu, mutta miehen exän mielestä myös vappu- juhannus ja uusi vuosi pitäisi saada vapaaksi myös.
Minä en puutu näihin loma-asioihin mitenkään, lapset eivät ole minun, onneksi :) Ihmettelen vaan...
Vastaukset 7
Vanhimmat
No jos se asia näyttää omissa silmissäsi pelkästään tältä, niin onpa hyvä että sinulla ei itselläsi ole lapsia, ei ole eikä tule.
Kun erotaan, lapset ovat vain tiellä. Niiden olemassa olo vaikeuttaa harrastuksia, uusien suhteiden solmimista yms.
Lapset eivät ole este, etteikö uusia suhteita voisi solmia. Ja nuo on jo niin isoja, että suuresti ihmettelen moista käytöstä.
Meillä on ainakin sovittu niin, että vuorotellen saadaan pitää juhlapyhät yms. jotta saadaan molemmat pitää muksut saman verran.
Harrastamaankin pääsee. Eihän salilla käyntikään vie kuin tunnin ajasta.
Surettaa lasten puolesta, todellakin! Jos vielä äitipuolen asenne on "lapset eivät ole minun, onneksi"... on koko porukan asenteissa parantamisen varaa.
10 v lapsi on vielä pieni, ja kaipaa syliä ja turvaa. Toisaalta 10 v on niin iso, että näkee aikuisten kaksinaamaisuuden, kierouden ja välinpitämättömyyden.
Etkö pidä lapsista? Miksi et halua lapsia vapuksi tai juhannukseksi? Tutustu lapsiin ja saatat huomata, että vappu ja juhannus lasten kanssa ovat elämäsi parhaat juhlat.
useimmilla, lapset entisestä liitosta tuntuu olevan vain omien menoen tiellä. Meillä se tilanne että riippumatta isän työvuoroista ja lapsen terveyden tilasta äidille on järjestettävä vapaata nämä joka toiset viikonloput, jotka on ennalta sovittu. Ei voi niitä korvata muulloin jos isä sattuu olemaan esim. töissä ko viikonloppuna. Eli ei kyse ole lasten tapaamisoikeudesta vaan äidin oikeudesta vapaisiin viikonloppuihin. Ollaan siis otettu meille vauvaperheeseen kuumeisia ja ripuloivia lapsia viikonloppu visiitille ja saatu koko suku siinä kaupantekijöiksi taudit. Sit myös jos isä töissä niin joku muu heitä hoitelee että äityli pääsee hummailemaan. Väistämättä äidin käyttäytyminen heijastuu ainakin itselläni suhteeseen näihin hänen lapsosiin.
Miksikö tehdä lapsia? Ei lapsia tehdä...lapsia saadaan :)...lapsi on aina lahja. Mutta miksi itse olen onnellinen lapsestani ja kohta kahdesta, vaikka yh olenkin...koska lapset ovat ihania, aitoja, mukavaa seuraa, rakastavat ehdoitta, heidän kanssaan voi viettää hauskoja juttutuokioita, heidän opastuksellaan maailmaa voi nähdä uusin silmin...ihmetellä asioita jotka aiemmin tuntuivat itsestäänselvyyksiltä...lapsi tuo syvyyttä elämään...lapsen kanssa voi löytää itsestään uusia ulottuvuuksia, hyviä ja pahoja ja näin hän ikäänkuin toimii "tiennäyttäjänä" pyyteettömään rakkauteen, kärsivällisyyteen ja muihin vanhoihin hyveisiin :). Minulle lapseni ei ole taakka vaan elämäni ilo ja aurinko :)).
saman. Kauhea kiire päästä omiin menoihin, kun ero on tullut.
Toinen mikä minusta on kauhean hassua - ensin halutaan väenvängällä lapsia, ja sitten odotetaan, että ne kasvavat isoiksi. "Ihanaa, kun ovat jo niin isoja, ettei tarvitse enää joka hetki hoitaa ja saa omaa aikaa.." Eli lapsia hommataan itseä viihdyttämään, ja sitten aina ei ihan huvitakaan.. vrt. erotapaukset.
Ja mielestäni teet ihan oikein kun et puutu. Lasten vanhemmat lusikoikoon oman soppansa.