Tämä on vähän ikävä asia, mutta kerrompa sen nyt tänne.
Eli vaimoni äiti muutti vuosi sitten samalle paikkakunnalle asumaan kuin mekin. Muuton jälkeen olemme olleet viikoittain vähintään joka toinen päivä hänen luonaan tekemässä milloin mitäkin askaretta. Milloin on huoneen järjestyksen muuttoa, milloin kaupassa käyttöä, milloin siivousta, saunan lämmitystä, nikkarointia. Kuitenkin hän on terve ihminen ja hyväsydäminen, mutta välillä tuntuu ihan muulta.
Eli tämmöistä meillä on ollut tässä vuoden verran. Vaimon kanssa meidän kahden keskeinen aika on siis ollut suhteellisen vähähistä. Usein on käynyt niin, että kun yritämme rauhoittua raskaan työpäivän päätteeksi, niin puhelin soi ja silloin tämä pariskunta lähti anopille hommiin. Että ihan kuin oltaisiin jonkin sortin valmiudessa. En kuitenkaan kohteliaana miehenä ole huomautellut asiasta aiemmin, mutta nyt tämä rupeaa riittämään. Vaimo nielee mukisematta tämän asian, mutta minulla rupeaa olemaan jo täyttä. Kuinka tähän asiaan saisi ratkaisun, joka tyydyttäisi jokaista osapuolta?
Eli vaimoni äiti muutti vuosi sitten samalle paikkakunnalle asumaan kuin mekin. Muuton jälkeen olemme olleet viikoittain vähintään joka toinen päivä hänen luonaan tekemässä milloin mitäkin askaretta. Milloin on huoneen järjestyksen muuttoa, milloin kaupassa käyttöä, milloin siivousta, saunan lämmitystä, nikkarointia. Kuitenkin hän on terve ihminen ja hyväsydäminen, mutta välillä tuntuu ihan muulta.
Eli tämmöistä meillä on ollut tässä vuoden verran. Vaimon kanssa meidän kahden keskeinen aika on siis ollut suhteellisen vähähistä. Usein on käynyt niin, että kun yritämme rauhoittua raskaan työpäivän päätteeksi, niin puhelin soi ja silloin tämä pariskunta lähti anopille hommiin. Että ihan kuin oltaisiin jonkin sortin valmiudessa. En kuitenkaan kohteliaana miehenä ole huomautellut asiasta aiemmin, mutta nyt tämä rupeaa riittämään. Vaimo nielee mukisematta tämän asian, mutta minulla rupeaa olemaan jo täyttä. Kuinka tähän asiaan saisi ratkaisun, joka tyydyttäisi jokaista osapuolta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onko tämä äiti vähän yksinäinen tai pelkää yksinäisyyttä.
Yrittää näin avunpyynnöillään tavallaan pitää teistä kiinnni.
Varmaan jotain pitäisi keksiä koska asia tuppaa tiivistymään jos tämä äiti
ei näe omia tarpeitaan yli lainkaan.
Loukkaantuuko hän jos ehdottaa jotain muuta päivää että voisi tehdä
niitä asioita monta samalla kertaa?
Vai päivässä yksi...silloin kyllä tuntuu että hän pitää teistä kiinni keksimällä
kaikenlaista puuhaa.
Onneksi olkoon hyvästä kirjoituksestasi. Olen nimittäin miettinyt erään sukulaismiehen kohdalla harmittaako häntä koskaan se jatkuva anopin paapominen ja kirjoituksesi valoi uskoa, ettei sukulaismies ehkä ole ihan niin plösö tossukka kuin olen alkanut hänestä uskomaan.
Vaimosi on nyt ensi sijassa se, jonka pitäisi puhaltaa peli poikki. Jos hän ei osaa tai kykene ja on äidin kiltti tyttö myös aikuisena, niin sinun on vaan pidettävä puolesi ja sanottava, ettet kerta kaikkiaan jaksa auttaa anoppia niin usein. Sovi selkeästi, että anoppi listaa sinulle kuuluvat työt ja tulet sitten viikon tai kahden kuluttua sinulle sopivana ajankohtana hoitamaan ne.
Jos vaimosi kiristää ja syyllistää sinua on kyse hänen kyvyttömyydestään asettaa omia rajojaan äitinsä ja itsensä välille. Sinä voit näyttää esimerkkiä, että haluat elää myös teidän omaa elämää. Sano se myös ääneen vaimollesi tarpeen vaatiessa.
Perussääntö myös anopillesi olisi, että hänen lastensa omat perheet ovat ensisijalle. Nyt vaikuttaa anopilla menneen arvot ja ihmiset sekaisin.
Uskomatonta! Mitä ikää anoppi on? Siivouspalveluita on tarjolla siivousfirmoilta vaikka osittain ja ehkä itsekin voi siivota, nikkarointiapua voi ostaa kaiketi, kaupassakäyntiin - onko mitään kulkuneuvoa autoa, mopoautoa, tai muuta? Ei sun työ ole lähteä työpäivän jälkeen tekemään lisää työtä. Aika jännä että on noinkin ahkera tytär.. miten voi olla välit kunnossa noin hyvin, ja miksei anopilla ole mitään itsenäisyyttä arkipäivän hoitoon? Tytär voi kuljettaa kaupoille jos ei muuta ole, en todellakaan tajua mitä sinä teet siellä? Et mitään! Tavaroiden kuljetukseen on olemassa keinoja jos ei jaksa pyöräkassi tai kärryt tai muu vehje kaupasta autoon.
Jos anopilla ei ole ystäviä, niin kai hän jostain voisi alkaa hankkia niitä tai hommata vaikka tietokoneen, harrastuksia. liikuntaa, kurssi. Tai pelkkä tytär käydä seurustelemassa.
Onkohan tämä riippuvaisuutta vai mitä? Yksinäisyyttä? Jokatapauksessa teillä on oikeus vaimon kanssa elää pariskuntana toinen toisilleen, eikä anopille. Avointa jutustelua, sitä tarvitaan? Kaikkea hyvää teille!
Oli mitä oli, mutten kyllä jaksaisi enkä kehtaisi mennä urakoimaan. On niitä hommia kotonakin ihan tarpeeksi. Pitää ainakin vaimolle jutella mitä mieltä olen tilanteesta.
Yleensä kun siellä on huhkittu hommia, niin kyllä niitä kiitollisuuden sanoja satelee sitten lopussa. Pitäsköhä ruveta pitämään tuntitaksaa, nii rupeiskohan euroja satelemaan ;) Vois olla että siihen ne urakat sitten loppuisikin xD
Hyvin kirjoitit tuossa itse että on niitä hommia kotonakin. Kokeile pikkuhiljaa jos siitä löytyisi vastaus ja vetoaisit omiin kotihommiinne. Sano esim että muuten tultais mutta nyt ei käy kun täytyy ensin hoitaa / laittaa tuo xxx asia just nyt kuntoon. "Tullaan parin kolmen päivän päästä kun omilta töiltä ehditään". Jos tulee puhetta että te voitte siirtää omia tekemisiä niin pysy tiukkana ja sano että olet orientoitunut suorittamaan kyseisen kotityö juuri tänä ajankohtana. Varaudu kuitenkin siihen että panokset kovenee ja äiti kehittää toinen uskomattomampia vetoomuksia miksi teidän täytyy tulla juuri silloin kun hän tarvii. Pikkuhiljaa alatte vetämään näitä omia askareitanne äidin asiointien edelle niin kyllä hän oppii ettei teiltä tule enää apua välittömästi kun hän pyytää. Ehkä hän sitten oppii turvautumaan muihinkin ihmisiin ja antaa teille tilaa elää toisillenne. Minä olen kokenut tuon saman ilmiön ja olen joutunut tekemään lujasti töitä etten anna äitini pomputtaa itseäni. Nykyään äitini mielipuuhaa on sairastella milloin mitäkin ja yrittää sitäkautta saada otetta "elämään" mutta joudun olemaan siinäkin suhteessa tiukkana. Hoidan kyllä velvollisuuteni mutta en anna hänelle valtaa itseni suhteen. Kiitollisuuden sanoja todellakin viljellään ihan tarpeettomastikkin mutta sekin on tätä samaa peliä.
No miksi kiertämään, kun voi suoraankin sanoa.
Yrittäkää löytää anopille hyvä harrastus, jossa hän kohtaisi uusia samanhenkisiä ihmisiä. Kun ystäväpiiri laajenee kyläilypyynnöt varmasti vähenee. On varmasti ollut iso muutos ehkä jo iäkkäämmälle ihmiselle muuttaa paikkakuntaa, mutta ei noin voi jatkua. Kun ette ole sanoneet mitään anoppi ehkä luulee teidänkin mielellään oleilevan hänen kanssaan. Näin ollen ei ole ollut tarvetta laajentaa ystäväpiiriä.
Minulla on henkilökohtaisesti kokemusta tälläisestä, iäkäs tätini tarvitsee usein kaikenlaista apua vaikka tiedän että kyse taitaa olla kontrollista ja siitä ettei vaan unohdeta.
Voin lievästi sanoa että hän on persoona joka ei unohdu.
Olen viimeisen 16 vuoden aikana kuulkaa postittanut 400 postikorttia ja sitten viimetalvena tuli sellainen tymähdys etten enää koskaan laita kortin korttia kelleen.
Postikorteistakin saisin sivun mittaisen uskomattoman kertomuksen.
Täti ei ole mihinkään tyytyväinen, ja se että hänellä on neurologinen sairaus jota armotta käyttää hyväkseen, on niin piinallista.
Itse jouduin ottamaan jo apua ammattiauttajalta kun oli jo lapanen hukassa.
Olisi pitänyt pitää ohjat hanskassa ajoissa, mutta, ei, aina se sairas vanhus vie voiton omilla jutuillaan.
Kaikille vaan neuvoa ettei anna kenenkään pompottaa, on ystävällinen, mutta selkeä ilmaisu ettei ole ympärivuorokauden saatavissa.
Surullista.
Meillä appiukko ja anoppi käy tekemässä remontit, sisustaa, suunnittelee ja toteuttaa puutarhat. Ollut menossa nyt kolme vuotta. Varsin kärkkäitä ovat väittämään vastaan millä värillä mitäkin maalataan ja miten ja milloin mitäkin tehdään. Ja kun vaimo on aina samaa mieltä isukkinsa kanssa koska se on maailman viisain ja aina oikeassa - jää tämä aviomies (lue: tossunalle väsynyt ryytynyt Volgan lautturi) väittelemään koko saatanan vaimon suvun kanssa kirjaimellisesti kaapin paikasta.
Ja koskaan ei voi valittaa kun vaimo lyttää asian : mutta aattele miten paljon ne on meitä auttanu - ei tästä koko hommasta olis koskaan tullu mitään ilman niitä. Luulen että mitä enemmän ne tekee - sitä vähemmän minä voin asiasta valittaa. Ja ne ovat tietoisia asiasta.
Ei auta kun avioero - vaimo on ihan mukava mutta perkele kun tuli koko suku kaupan päälle.