niinhän sitä aina selitellään itselleen, ainakin ykköset. Mitäs se sitten on jos joka päivä soitellaan ja jutellaan ihan tavallisista asioista? Ja kun nähdään niin kyllä seksiäkin on, mutta ei vain sitä, voidaa käydä syömässä, kahvilla, tavataan ystäviä jne.
Varmaan niitäkin suhteita on, jotka pyörivät vain ja ainoastaan sekin merkeissä ja tavataan silloin kun tekee ns. mieli.
Varmaan niitäkin suhteita on, jotka pyörivät vain ja ainoastaan sekin merkeissä ja tavataan silloin kun tekee ns. mieli.
Vastaukset 14
Vanhimmat
>Niin minä olen tällaine 4o v. mies.Olemme Seijan kanssa samassa työpaikassa
ja aviossa molemmat.Minun vaimoni on SH-elikkä tekee öitäkin,ja Seijan mies
on komennusmies.Meillä menee töissäkin tosi hyvin (10 v) samassa paikassa.
meidän suhde alkoi 5 v.sitten pikkujouluissa ja on jatkunut.Käymme yhdessä
syömässä n.kerran viikossa ja rakastelemme n.2 kertaa viikossa.Yleensä
jos mahdollista mennään toisen luokse,kumman pääsee.Ja vietämme
ihanan pitkän rakastelu ajan.Olemme tehneet sopimuksen ,että jos toinen
jää kiinni ja siippa ottaa eron,niin myös toinen eroaa ja menemme yhteen.
Olemme miettineet sitäkin,jospa erottais molemmat ja muutettais yhteen.
Me rakastamme toisiamme hirveästi..Meillä kummalakin on puolisot,jota
haluavat seksiä,noin 5 kertaa vuodessa...
Meilä molemmilla on aikaset lapset..
Seija on kertonut,että olemme menneet väärin kanssa avioon..
tuohtunut kirjoituksestasi, mutta jotenkin se vilpittömyydessään liikutti minua. Sinä kirjoitit niin nätisti,että rakastatte toisianne hirveästi. Miksi odotatte, että jompikumpi jää kiinni? Eikö se olisi ikävä tapa aloittaa yhteinen elämä. Miksette sen sijaan kerro rehellisesti puolisoillenne, että olette rakastuneita ja siksi haluatte erota. Se olisi petettyjen puolisoidenkin kannalta vähintään reilua.
Miksi ette ole jo Seijan kanssa yhdessä? Ei tarvitsis salaa touhuilla ja sais nauttia toisesta ilman syyllisyyttä?
Eikö se olisi ihanampaa ja voisitte myös antaa puolisoillenne saman mahdollisuuden?
Ja mitä se sitten on jos seksiä ei välttämättä edes harrasteta? On vain yhdessäoloa, yhdessä nukkumista, halailua, sylikkäin oloa, ruoanlaittoa, syömässä käymistä, kaupassa kämistä, yhteistä harrastamista, suutelua, puhumista, nauramista, auttamista, suremista ja huolehtimista?
Jos pelkkä reikä on pelkkä reikä, niin mikä sitten vaimoa loukkaa, milloin hän huomaa ettei mies rakastakaan?
On aina ne taloudelliset syyt ja lapset ja yhteinen menneisyys. Mutta mitä on se rakkaus, milloin sitä ei ole ja milloin se kohdistuu toiseen kuin omaan kumppaniin? Kertokaahan varatut ihmiset.
määrittelee itse mitä rakkaus on. Joku kokee esim. taloudellisen turvan tai siivouspalvelut rakkaudeksi :). Mies rakastaa, jos tienaa ja panostaa rahat perheeseen/taloon/autoon/mökkiin tms. yhteiseen. Ei ole väkivaltainen eikä muutenkaan ilkeä vaan reilu jätkä! Vaimo rakastaa, jos hän leipoo pullaa/tekee ruokaa/hoitaa kotia/sisustaa jne. On mukava ja kiltti.
Mielestäni rakkaus on molempien oman elämän jakamista toiselle, iloa, yhteisymmärrystä ja seksiä. Siis eroottinen rakkaus menee pintaa syvemmälle... Ystävän ym. rakkaus on myös ihan mukavaa, muttei erotiikalla ole mitään tekemistä sen kanssa. Seksi taas saattaa olla jopa huikaisevaa tuntemattoman kanssa, mutta rakkautta siinä ei ole.
Jos kumppanilla on romanttinen rakkaussuhde/seksisuhde toiseen, niin eipä paljon auta häntä siitä moittia, vaikka ilkeästi vihloisi. Täytyy ensiksi kysellä itseltään miten paljon kestää ja sietää, keskustella kumppanin kanssa ja mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Näin oikeastaan täytyy menetellä, vaikkei kumppanilla olisikaan toisia suhteita, vaan suhteessa tökkisi jotenkin muuten :).
on niin monenlaisia - sekä parisuhteita että rinnakkaissuhteita - ettei niistä ota pirukaan selvää. Edes "suhteilijat" eivät aina tiedä itsekään missä mennään, miten mennään ja kuinka kauan.
Mutta yhden asian olen havainnut; rinnakkaissuhteessa on jotain sellaista mitä kokee vakisuhteesta puuttuvan. Ja myös käänteisesti; vakisuhteessa on jotain sellaista mitä rinnakkaissuhteessa ei ole. Vaikeinta on kenties heillä, joiden vakisuhteesta ei ikäänkuin puutu tarpeeksi tai ei ole mitään ihmeellisen paljon vinksallaan. Siksi he eivät eroa. Etenkään jos haluavat rinnakkaissuhteelta lähinnä erilaista seksiä.
Yhteiskunta ja Raamattu perustuvat sille, että siltä yhdeltä ihmiseltä saa sen kaiken.
Entä jos näin ei olekaan? Yhdeltä ihmiseltä ei voi saada kaikkea, rahaa, romantiikkaa, intohimoa, tunteiden paloa, turvallisuutta, luotettavuutta, ahkeruutta, älykkyyttä, huumorintajua, energisyyttä, joustavuutta, kiltteyttä, seksikkyyttä...
Haloo, kuinka monta tällaista ihmistä te tunnette, jolla on nämä kaikki ominaisuudet?
Suurin osa meistä kuitenkin ehkä jollain tavalla valitsee noista ominaisuuksista osan ja lopuista luopuu. Ja sitten syntyy tunteita muitakin kuin omaa puolisoa kohtaa, kun yksi ihminen ei voi olla tuota kaikkea. Liiton ulkopuolelta haetaan täydennystä.
Ja säännöt on luotu sitä varten, jotta korttitalo ei romahda ja synny sekasortoa.
Kuitenkin sitä miettii, että mitenkähän sen oikeasti pitäisi mennä?
Mutta muutama juttu tuohon lisää
”Yhteiskunta ja Raamattu perustuvat sille, että siltä yhdeltä ihmiseltä saa sen kaiken.”
Väitteesi (käsityksesi?) oli varsin tanakka. Tässä kohtaa olen vähän toista mieltä. Rakkaustutkija Kaarina Määtän mukaan nykyiset parisuhteet ovat tulleet haastavammiksi siksi, että nyt vaaditaan siltä puolisolta enemmän kuin koskaan. Meillä on romanttisempi käsitys kuin koskaan aiemmin historiassa on ollut.
Kyllä, yhteiskunnalla on näppinsä pelissä. Mistä nuo vaatimukset ovat tulleet? Mistä meille syntyy mielikuva siitä, millaisen hyvän parisuhteen tulee olla? Sitä voi miettiä jokainen tykönään.
Eiköhän meistä jokainen päätä itse, kuinka suljetussa parisuhteessa ollaan. Jos on epärealistinen käsitys (se romanttinen) niin toista voidaan alkaa pitämään ”runsaudensarvena”, häneltä vaaditaan tuo kaikki mahdollinen.(Halutaanko palata lapsen auvoiseen olotilaan äidin sylissä?)
Raamatun käsitys ei ihan ole tuo. Periaatteessa avioliitto on ennen kaikkea taloudellinen sitoumus (perintö, elatus, lapset). Avioliitto on asetettu myös siksi, että jos ihminen ei kykene elämään selibaatissa ja seksuaaliset ajatukset häiritsevät liikaa sitä tärkeämpää tekemistä, on parempi avioitua. Seksi on siis vain avioliittoon kuuluva juttu. Täysin päinvastoin kuin nykyään!
Samoin väitän että olemme seksualisoineet hyvin monta hyvää asiaa. Luonnollinen ystävyys on niistä yksi. Emmekö enää osaa kohdata ja olla toisen ihmisen parissa ilman että siihen yhdistetään seksiä? Ainakin minusta tuntuu siltä. Ketään ei saa enää rakastaa, kenestäkään ei saa välittää ja etenkään mitään tuollaista ei saa ilmaista ilman että siihen ei liitetä haarovälin tapahtumia.
Niin, ihmiset itse rakentavat kultaisia häkkejään, pettyvät kun eivät olekaan tyytyväisiä. Siitä he syyttävät sitten toisiaan ja mitä tahansa muuta, mutta ei itseään!
kantaan varsinkin nuo kaksi viimeistä lausetta. Ja aivan oikein, seksin pitäisi kuulua vain avioliittoon, mutta tuntuu kyllä siltä, että liian monet unohtavat tämän asian.
Tuntuukin, että seksiä voidaan harrastaa koska, ja kenen kanssa vaan, ja se ei takuulla ole onnen avain ihmiselle, varsinkin kun on kysymyksessä toisen pettäminen.
Miten niin olet eri mieltä? Omasta mielestäni vain täydensit sitä, mitä itsekin ajattelin.
Nämä tríangelidraamat ovat monimutkaisia pelejä, jossa osapuolet taitavat selitellä itselleen tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Pettäjä puolustelee tekojaan syyttämällä puolisoa pihtaamisesta, ymmärtämättömyydestä jne. Puoliso yrittää koota elämänsä palasia selittämällä itselleen miehen motiiveja omasta lähtökohdastaan käsin. Kakkonen uskottelee itselleen olevansa se sydämen valittu. Kaikissa sivusuhteissa ei suinkaan soitella joka päivä eikä suhteesta hiiskuta edes parhaalle kaverille. Varmasti kaikissa yli yön kestävissä sivusuhteissa on jotakin tunnetta mukana, mutta se ei välttämättä ole sen suurempaa rakkautta kuin vakisuhteessakaan. On ihmisiä, joille sivusuhde on lisäsuhde elämää rikastuttamassa. Toisaalta on sivusuhteita, jotka ovat päättyneet avioliittoon
täällä hellanlestas hellyyttävä stoori Seijasta ja viiden vuoden suhteesta. Taitaisi loppua intohimo jos ei tarvisi salassa hässiä? Arki se tulee kaikille... Hyvää jatkoa vaan salasuhteeseen!
Näiden kirjoitusten perusteella voi päätellä, että pettäjä ei halua siirtää kakkossuhdettaan ykkösuhteeksi, koska kakkoselta puuttuu niitä ominaisuuksia, joita ykkösellä on tai sitten hän ei uskalla muuttaa kakkossuhdetta ykkössuhteeksi, koska hän tietää, että "jotain jää taas puuttumaan". Ykkösen kanssa hän tietää, mitä puuttuu, kakkosen kanssa ei tiedä. Mutta jos on kakkonen ja ykkönen, täydennys on oiva tasapaino, jossa pettäjä saa kaiken. Pettäjälle palkinto on paremi kuin kärsimyksen ja omantunnon kolkutuksen, joita tilanne aiheuttaa. Tämä siis koskee ns. normaalia pettäjää, narsistit ja luonnevikaiset pettäjät ovat sitten toinen juttu. Narsistihan ei kykene asettumaan toisen asemaan, mutta tuskin narsisti tyytyy siinä tapauksessa edes yhteen sivusuhteeseen, vaan niitä on paljon ja ne vaihtuvat.
paljonkin parisuhteita,jotka on alkanut pettämällä.
Mies elää onnellisena entisen kakkosensa kanssa ja entinen ykkönen yksin.
Ero on tullut,kun ykkönen ei kestänyt miehen kakkos-suhdetta joka ei loppunut lupauksista huolimatta.
Ja he elivät kaikki onnellisena elämänsä loppuun asti,vai elivätkö?,aika sen näyttää.
Usein ykkönen väistyy,ei jaksa vaan enää taistella avioliiton puolesta petturimiehen vuoksi.Kakkonen myös mukana tekemässä kaikkensa,että saa petturimiehen itselleen.