ikäero

melkoinen ikäero. Jättikö isi sun pienenä huomiotta?

??? kirjoitti:

melkoinen ikäero. Jättikö isi sun pienenä huomiotta?

varmaan auttaa sinua luomaan tunteen elämän hallinnasta ja maailman ymmärrettävyydestä.

Minulla ja kyseisellä miehellä oli samanlainen huumorintaju, samanlaiset harrastukset ja kiinnostuksen kohteet. Ajatusmaailmamme erosivat osittain esimerkiksi poliittisten näkemysten suhteen, mutta niistä asioista keskustelimme ja väittelimme tasaveroisesti. Tämä mies oli huumorintajuinen, urheilullinen, älykäs, laajakatseinen ja sivistynyt. Hän ei kohdellut minua kuin lasta, enkä minäkään kohdellut häntä kuin isähahmoa. Hän oli itse aikoinaan seurustellut itseään vanhemman naisen kanssa, joten kysymys ei ollut miehestä joka metsästää juuri nuoria naisia. Sitäpaitsi se olin minä, joka teki aloitteen. Tuon miehen kanssa oli hyvä olla yhdessä. Hänen sylinsä tuntui hyvältä. En ollut hänen kanssaan rahan takia.

Olisiko meidän pitänyt kieltäytyä onnen hetkistä siksi, että suvaitsemattomat ja kapeakatseiset ihmiset leimaavat suhteen välittömästi isä-lapsi-suhteeksi, tai olettavat että nuori nainen on vanhemman miehen kanssa rahan takia tms.?

yksinkertaistaminen kirjoitti:

varmaan auttaa sinua luomaan tunteen elämän hallinnasta ja maailman ymmärrettävyydestä.

Minulla ja kyseisellä miehellä oli samanlainen huumorintaju, samanlaiset harrastukset ja kiinnostuksen kohteet. Ajatusmaailmamme erosivat osittain esimerkiksi poliittisten näkemysten suhteen, mutta niistä asioista keskustelimme ja väittelimme tasaveroisesti. Tämä mies oli huumorintajuinen, urheilullinen, älykäs, laajakatseinen ja sivistynyt. Hän ei kohdellut minua kuin lasta, enkä minäkään kohdellut häntä kuin isähahmoa. Hän oli itse aikoinaan seurustellut itseään vanhemman naisen kanssa, joten kysymys ei ollut miehestä joka metsästää juuri nuoria naisia. Sitäpaitsi se olin minä, joka teki aloitteen. Tuon miehen kanssa oli hyvä olla yhdessä. Hänen sylinsä tuntui hyvältä. En ollut hänen kanssaan rahan takia.

Olisiko meidän pitänyt kieltäytyä onnen hetkistä siksi, että suvaitsemattomat ja kapeakatseiset ihmiset leimaavat suhteen välittömästi isä-lapsi-suhteeksi, tai olettavat että nuori nainen on vanhemman miehen kanssa rahan takia tms.?

otit esille nuo kliseiset piirteet ja sokeuduit samalla tuolle ainoalle kysymykselle jonka esitin: jättikö isi sun lapsena liian vähälle huomiolle. Voin jatkaa kysymystäni: erosivatko vanhempasi kun olit murrosiän kynnyksellä, ja jäit asumaan äitisi kanssa?

Pliis, ei mitään selityksiä, vaan selkeät vastaukset. Mä olen aina halunnut kysyä nuo, sä täytit kriteerit: todella iso ikäero.

??? kirjoitti:

otit esille nuo kliseiset piirteet ja sokeuduit samalla tuolle ainoalle kysymykselle jonka esitin: jättikö isi sun lapsena liian vähälle huomiolle. Voin jatkaa kysymystäni: erosivatko vanhempasi kun olit murrosiän kynnyksellä, ja jäit asumaan äitisi kanssa?

Pliis, ei mitään selityksiä, vaan selkeät vastaukset. Mä olen aina halunnut kysyä nuo, sä täytit kriteerit: todella iso ikäero.

Tiedätkö miksi en mielelläni vastaa tähän kysymykseen? Siksi, koska en halua, että vastaustani käytetään stereotyyppisen ajattelun vahvistamiseen.

Isäsuhteeni on monella tavalla problemaattinen. Isäni tuli elämääni kun olin 10-vuotias.

Ihmettelen vain suuresti, miksi sillä on merkitystä juuri silloin, jos olen suhteessa mieheen joka on minua huomattavasti vanhempi. Onko samanikäisen kanssa seurustelevalla ollut ongelmia veljensä tai siskonsa kanssa?

Olen elämäni aikana ihastunut sekä itseäni nuorempiin, oman ikäisiini että itseäni vanhempiin. Nykyinen kumppanini on samanikäinen. En ole kumppaneitteni kanssa ollut siksi, että saisin heiltä huomiota - pystyn elämään yksinkin.

tarkoituksella. kirjoitti:

Tiedätkö miksi en mielelläni vastaa tähän kysymykseen? Siksi, koska en halua, että vastaustani käytetään stereotyyppisen ajattelun vahvistamiseen.

Isäsuhteeni on monella tavalla problemaattinen. Isäni tuli elämääni kun olin 10-vuotias.

Ihmettelen vain suuresti, miksi sillä on merkitystä juuri silloin, jos olen suhteessa mieheen joka on minua huomattavasti vanhempi. Onko samanikäisen kanssa seurustelevalla ollut ongelmia veljensä tai siskonsa kanssa?

Olen elämäni aikana ihastunut sekä itseäni nuorempiin, oman ikäisiini että itseäni vanhempiin. Nykyinen kumppanini on samanikäinen. En ole kumppaneitteni kanssa ollut siksi, että saisin heiltä huomiota - pystyn elämään yksinkin.

asia saattaa olla kaikkien osapuolten kannalta liian henkilökohtainen täällä ruodittavaksi, koska tuolla ikäerolla olevat suhteet jää helposti ihmisten mieliin, ja vaikka ei varsinaisesti tietäisi kenestä on kyse, kaikki mitä kirjoitetaan saattaa henkilöityä hyvinkin helposti .

Näin ollen kiitän vastauksestasi ja toivottelen onnea elämääsi.

Isossa ikäerossa ollaan jo eri sukupolvea. Kyllä siinä valitettavasti usein on kyse esim. isä-/äitihahmon etsimisestä ja toisella osapuolella vaikkapa menetetyn nuoruuden etsimisestä ja kypsymättömästä personnallisuudesta.

Jos haaveilette loppuiän suhteesta, tehkääpä pari laskutoimitusta ja laskekaa, minkä ikäinen siippa on (jos on elossa), kun pääsette eläkkeelle ja kuvitelkaa, millaisiksi eläkepäivät muodostuvat. Vieläkö tuntuu hyvältä idealta?

höpö taas kirjoitti:

Isossa ikäerossa ollaan jo eri sukupolvea. Kyllä siinä valitettavasti usein on kyse esim. isä-/äitihahmon etsimisestä ja toisella osapuolella vaikkapa menetetyn nuoruuden etsimisestä ja kypsymättömästä personnallisuudesta.

Jos haaveilette loppuiän suhteesta, tehkääpä pari laskutoimitusta ja laskekaa, minkä ikäinen siippa on (jos on elossa), kun pääsette eläkkeelle ja kuvitelkaa, millaisiksi eläkepäivät muodostuvat. Vieläkö tuntuu hyvältä idealta?

voi noin laskelmoidusti ajatella, höpö! Iso ikäero on iso ikäero, sitä ei voi mikään muuttaa. Oleellista on se, millainen on se yhteinen elämä, jonka jakaa toisen kanssa. Kuolema korjaa omansa joskus....

höpö taas kirjoitti:

Isossa ikäerossa ollaan jo eri sukupolvea. Kyllä siinä valitettavasti usein on kyse esim. isä-/äitihahmon etsimisestä ja toisella osapuolella vaikkapa menetetyn nuoruuden etsimisestä ja kypsymättömästä personnallisuudesta.

Jos haaveilette loppuiän suhteesta, tehkääpä pari laskutoimitusta ja laskekaa, minkä ikäinen siippa on (jos on elossa), kun pääsette eläkkeelle ja kuvitelkaa, millaisiksi eläkepäivät muodostuvat. Vieläkö tuntuu hyvältä idealta?

Ihmisethän siinä kohtaa eivätkä matemaattiset kaavat. Parempi kourallinen päiviä yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa kuin kaikki elämän päivät ilman.

Ihan Ite kirjoitti:

Ihmisethän siinä kohtaa eivätkä matemaattiset kaavat. Parempi kourallinen päiviä yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa kuin kaikki elämän päivät ilman.

n... Ei siinä numerot paina mitään! Tämä ihmisen elämä on kuitenkin niin lyhyt että on SUURI onni saada kokea ihana kaiken kattava rakkaus! Sehän on tärkeintä mitä ihmiselämässä lopulta on RAKKAUS.

on aina iätön sydämeltää kirjoitti:

n... Ei siinä numerot paina mitään! Tämä ihmisen elämä on kuitenkin niin lyhyt että on SUURI onni saada kokea ihana kaiken kattava rakkaus! Sehän on tärkeintä mitä ihmiselämässä lopulta on RAKKAUS.

Minä Miestäni 20 vuotta nuorempi. Ja Rakastan Häntä! Rakkaudella minä Häntä hoidan Hänen vanhuutensa päivinä! Rakkaudella pidän Häntä luonani, ettei Hänen viimeisiä vuosiaan tarvitsisi virua yksin sairaalavuoteellaan, tai jossakin... unohdettuna... Suurin Onni olisi, jos jaksaisin.... Niin, olen montakin laskutoimitusta tehnyt, ja huomion, että hän on minua vanhempi myös, vuosien kuluttua. Omaishoitajuudellakin pelotellaan, vaan miksi en hoitaisi, Rakastani...

Minä vain, rakastunut kirjoitti:

Minä Miestäni 20 vuotta nuorempi. Ja Rakastan Häntä! Rakkaudella minä Häntä hoidan Hänen vanhuutensa päivinä! Rakkaudella pidän Häntä luonani, ettei Hänen viimeisiä vuosiaan tarvitsisi virua yksin sairaalavuoteellaan, tai jossakin... unohdettuna... Suurin Onni olisi, jos jaksaisin.... Niin, olen montakin laskutoimitusta tehnyt, ja huomion, että hän on minua vanhempi myös, vuosien kuluttua. Omaishoitajuudellakin pelotellaan, vaan miksi en hoitaisi, Rakastani...

Sinä olet hieno ihminen. Miehesi on onnekas, kun on löytänyt kaltaisesi jalokiven.

höpö taas kirjoitti:

Isossa ikäerossa ollaan jo eri sukupolvea. Kyllä siinä valitettavasti usein on kyse esim. isä-/äitihahmon etsimisestä ja toisella osapuolella vaikkapa menetetyn nuoruuden etsimisestä ja kypsymättömästä personnallisuudesta.

Jos haaveilette loppuiän suhteesta, tehkääpä pari laskutoimitusta ja laskekaa, minkä ikäinen siippa on (jos on elossa), kun pääsette eläkkeelle ja kuvitelkaa, millaisiksi eläkepäivät muodostuvat. Vieläkö tuntuu hyvältä idealta?

Ikävä kyllä tuota ikäeroa kotipsykolosoi aina joku freudin ajatuksia lukenut asiantuntija, jolla itsellä ei ole kokemusta edes lähipiiristä, niinkun ei taida sinullakaan olla? Tarkalleen ottaen, et todennäköisesti TUNNE ensimmäistäkään paria, ja voi sen perusteella kertoa tuosta vanhemman etsinnästä, vaan se sopii omiin ajatuksiisi ja siksi kerrot, miten "valitettavan usein" siinä on kyse ja mistä. Sen lisäksi kun puolet liitoista päättyy eroon, niin teepä laskelma siitä, kuinka moni on samanikäisen kanssa loppuikänsä, teepä laskelma loppuiän suhteesta kenen kanssa tahansa.

Eräällä ystävälläni oli samanikäinen puoliso, joka halvaantui noin 35-vuotiaana. Hän ei pysty yksinään huolehtimaan enää oikein mistään, vaan hänen vaimonsa huolehtii kaikesta, myös heidän lapsistaan, ja heillä on avustaja. Aivot eivät menneet, hän on edelleen hauska ja ihana tyyppi. Mutta kuvittele heidän arkeaan, miten raskasta se on ja millainen siippa raa'asti sanottuna vaimolla on. Sinun laskelmiesi mukaan, vaimon pitäisi jättää mies? Vai onko asia eri, kun hoidettavan odotettu hoitoaika onkin 40 vuotta?
Tajuatkohan sinäkään mitään muuta elämästä kun oman kuivan näkökantasi? Tajuatko sinä, että kun menet liittoon, se voit olla sinä? Että MIKÄÄN ei takaa sinullekaan "kivoja eläkepäiviä", ehkä sun kannattaa jättää koko suhdetouhu?

On lapsellista ja melko kypsymätöntä analysoida ihmisiä, ketä ei tunne, ja perustaa asiat sille mitä ehkä on joskus eläkeiässä, ilman sitä, että miettii asioita realistisesti: sehän on totta, että jos nai vanhan miehen/naisen, myös vanhan ihmisen kanssa elää silloin, kun hän on vanha, mutta jos joku haluaa sen valita, niin mitä se ketään muuta kaivaa?
Ja mitä tulee vanhemman etsimiseen, oli entinen avokki tasan tarkalleen itseni ikäinen: maksoin laskut, hoidin kodin, hoidin autot, huolehdin, kannustin ja silitin, itse sain pikkupojaksi muuttuneen teeskentelijän, joka etsi sittenkin pelkkää äidin korviketta, heti kun sormus oli sormessa. Mitä sinun freud-tietosi sanoo tästä, voisitko hieman analysoida? Tee vaikka pari laskutoimitusta siitä, millaista helvettiä olisi ollut elää loppuelämä "miehen" kanssa, joka roikkuu, kitisee, vaatii, uhkailee, kiristää, kiukuttelee ja mustasukkailee, eikä pysty mihinkään ilman puolisoa. Ei se samanikäisyys mitään takaa, ja tämä ei ole ainutkertainen tarina kumminkaan päin!

Ja sitäpaitsi, silloin kun seurustelin hieman vanhemman miehen kanssa, oli mukavaa, kun hän osasi huolehtia jo ihan itse itsestään ja suhde oli huomattavasti tasa-arvoisempi. Että se siitä äidistä ja isästä.