Olen 37 ja ollut naimisissa toistakymmentä vuotta. Seurustelumme alussa vaimoni sanoi, ettei halua lapsia ja olin silloin periaatteessa hänen kanssaan samaa mieltä.
Nyt, kohta 14 vuotta myöhemmin perheettömyys on alkanut vaivat mieltäni aina vain pahemmin.
Vaimoni on ylivoimaisesti paras ja mukavin ihminen, johon koskaan olen törmännyt. Olen edelleen kuin vasta rakastunut.
Ongelmani on ratkaisun tekeminen. Jättääkö ihana vaimoni, nykyinen mukava ja taloudellisesti turvattu elämäni ja lähteä rakentamaan uutta perustaa vai jatkaa loppuun asti nykyisellä tavalla.
Olen varma, että tämä ongelma suurenee ajan myötä ja eläkkeellä ollessani kadun, etten koskaan saanut aikaan lapsia.
Mitä sinä tilanteessani tekisit, jäisit vai lähtisit?
Nyt, kohta 14 vuotta myöhemmin perheettömyys on alkanut vaivat mieltäni aina vain pahemmin.
Vaimoni on ylivoimaisesti paras ja mukavin ihminen, johon koskaan olen törmännyt. Olen edelleen kuin vasta rakastunut.
Ongelmani on ratkaisun tekeminen. Jättääkö ihana vaimoni, nykyinen mukava ja taloudellisesti turvattu elämäni ja lähteä rakentamaan uutta perustaa vai jatkaa loppuun asti nykyisellä tavalla.
Olen varma, että tämä ongelma suurenee ajan myötä ja eläkkeellä ollessani kadun, etten koskaan saanut aikaan lapsia.
Mitä sinä tilanteessani tekisit, jäisit vai lähtisit?
Vastaukset 8
Vanhimmat
parisuhteenne on niin ainutlaatuinen, että siitä kannattaa pitää kiinni. Yritimme mieheni kanssa lasta 8 vuotta, tuloksetta. Rakastamme edelleen toisiamme syvästi ja päädyimme tulokseen, että yhdessä olemme ilman tai lapsen kanssa. Tie on raskas kulkea ja varmasti katkeruus tulee vastaan jossain vaiheessa. Nauttikaa sukulaistenne ja ystävienne lapsista, ottakaa heitä hoitoon luoksenne. Ratkaisu voi löytyä sitten tätäkin kautta, ehkäpä vaimosi huomaakin, kuinka ihanaa olisi oma lapsi. Jos hän kammoaa raskaaksi tulemista on adoptio hyvä vaihtoehto, niin me teimme ja nyt olemme onnelliset pienen pojan vanhemmat.
...olet.
Nautin jokaisesta päivästä vaimoni seurassa. Hän ei ole maailman kaunein, hän ei pidä lapsista lainkaan, mutta hänellä on sydän ihan puhdasta kultaa.
Tämä lapsikysymys nousee vain ajoittain mieleeni ja joka kerta pahempana.
Niin, meille ei tule yksikään lapsi ilman vanhempiaan, niin kauan kuin vaimoni on talossa ;) Niin paljon hän lasten läsnäoloa ja hoitovastuuta pelkää. Eikä auta, vaikka olen sanonut katsovani kyllä lasten perään.
Miksi tarvitsisi saada lapsia?
Lapsia, jotka huutavat,rassaavat suhdetta, kuluttavat kaiken rahan minkä saat, jotka eivät koskaan ole tyytyväisiä, jotka käskevät vanhempiensa painua sinne alimpaan, joista on aina huolta ja harmia...
Miksi?
ei voisi tyytyä siihen mikä on mukavaksi ja hyväksi todettu???
Kaikkien ei tarvitse hankkia lapsia...
Ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että pidän lapsista. Haluan nähdä oman lapsen kasvavan ja varttuvan ja antaa hänelle rakkautta ja ymmärtämystä.
Totta kai lapsista on huolta ja ne rassaavatkin ajoittain, mutta se, että on olemassa jotain, jonka on itse luonut ja kasvattanut ja joka jää vielä sen jälkeen kun poistun tästä maailmasta, voittaa kirkkaasti pienet rasitukset.
oletko puhunut vaimollesi asiasta, josko hänkin olisi tullut toisiin ajatuksiin ja kun kerrot hänelle kuinka kovasti haluaisit lapsia...
Ajattele jos vaikka vaimollasi on samanlaiset mietteet??
Tämä oli minun ajatukseni...ei sitä kannata heti kaikkea pois heittää, toivottavasti asia kääntyy parhain päin =)
...ollaan puhuttu aiheesta aina ajoittain. Hänen mielensä ei muutu. Hän ei halua äidiksi, ikinä.
Teillä on yksinkertaisesti aivan erilaiset toiveet tulevaisuuden suhteen. Itsekin olen lapsirakas mies ja sain avioliitossa kaksi ihanaa lasta, enkelitytön ja tomeran ja mukavan pojan, jotka tulevat keskenäänkin tosi hyvin toimeen. He ovat kaksi tärkeintä ihmistä elämässäni, ja ovat rikastuttaneet myös minun elämääni kun olen voinut jakaa heille rakkautta ja nähdä heidän varttuvan, oppivan elämästä koko ajan lisää jne.
Valitettavasti vaan kyseinen avioliittomme ei kestänyt, joten olen viikonloppuisä. Mutta eron syynä ei ollut lasten saanti, päinvastoin olisimme eronneet paljon aikaisemmin jos meillä ei olisi ollut lapsia.
Joten ainoa ohjeeni on että vaikka jälkikasvua haluat, älä hanki sitä kenen tahansa kanssa nopeutetulla aikataululla, vaan ole jokseenkin varma siitä että sovitte yhteen asumaan. Minä olin ehkä aluksi liian naiivi ja "kiltti" kun kuvittelin erilaisuutemme olevan rikkaus, mutta vuosien kuluttua se muodostui ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi.
Vaikka kuulostaa kovin kylmältä, kannattaa harkita vakavasti naisen jättämistä. Kuten jo sanoit, sinusta tulee katkera! Vaikka ajattelet, että no, ei tehdä lapsia ja yrität sopeutua tilanteeseen, se vainoaa sinua koko elämäsi. Pikkuhiljaa alat vihaamaan vaimoasi. Hän ei pysty antamaan sinulle, mitä haluat. Itse en ainakaan pystyisi elämään sellaista elämää.
Minulle lapsien tekeminen tulevaisuudessa on todella tärkeää. Haluan saada lapsia, nähdä kuinka he varttuvat ja sitten vanhempana saada omia lapsenlapsia. On julmaa vaatia toista luopumaan noin suuresta osasta elämää! Tietenkään et voi pakottaa vaimoasi tekemään muksuja. Mutta älä kiellä itseltäsi niin suurta asiaa!
Onnea päätöksen tekoon!