Aikaamme kuvaava viihdeohjelma on "heikoin lenkki". Juontajan tehtävä on viihdyttää TV-kansaa osallistujien henkilökohtaisilla loukkauksilla. Tilastollisesti heikointa lenkkiä ei poisteta vaan henkilö, joka siksi äänestetään.
Jos tämä on viihdettä, niin millaista onkaan työelämässä. Kuinka pitkälle empatian puutetta voidaan jalostaa on historia jo aiemminkin todistanut ja sinnepäin meitä ollaan ajamassa....
Jos tämä on viihdettä, niin millaista onkaan työelämässä. Kuinka pitkälle empatian puutetta voidaan jalostaa on historia jo aiemminkin todistanut ja sinnepäin meitä ollaan ajamassa....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuka tyhmä niin huonoa ohjelmaa kuin heikoin lenkki viitsii edes katsoa? Ehkä vain sairaan sadistiset ihmiset nauttiakseen toisen mollaamisesta. Siitä he ottavat esimerkkiä jatkaakseen työpaikallaan toimia konkreettisesti.
Just heikoin lenkki on oikeesti heikko itsetuntoisten pakotie ei mihinkään!!!!
Kuulkaa hei, heikoimpaan lenkkiin mennään
a) omalla valinnalla
b) leikkimielellä tietäen mitä tuleman pitää
c) vain sen YHDEN KERRAN!
Hiukka eri kuin mennä joka päivä töihin.
Kovempiluontoisempikaan ei kestäisi heikoimman lenkin kaltaista rökitystä päivästä toiseen.
Töissä tapahtuva henkinen väkivalta ei yleensä ole niin ilmeistä, vaan pieniä eleitä, ilmeitä ja sanoja joita kukaan muu ei huomaa paitsi asianomainen itse.
Juuri se tekee asiasta niin vaikeaa kestää, siinä on niin totaalisen yksin.
Olen nähnyt vierestä mitä työpaikkakiuaus on ja luottamusmiehenä sotkeuduin juttuun itsekin, vaikkei se mielestäni kyllä kuulunut tehtäviini joka on edunvalvonta eikä työntekijöiden välien setviminen!
Heikoimman lenkin katsominen ei liioin tee minusta kenestäkään hullua, vaan osoittaa normaalia kiinnostusta konfliktitilanteiden välttämiseen, itse mietin aina mitä sanoisin sille muijalle takaisin ja onhan sillä monesti mennytkin jauhot suuhun!
Se on aina nautinnollinen hetki.
Ei kannata ottaa kaikkea niin kamalan tosissaan.
Heikoinlenkki ohjelmaan ilmottautuneet tietenkin osaavat jo varoa, että jonkilaista nälvintää on luvassa ja onhan se jokatapauksessa "viihdettä", mutta työpaikalla kiusaamista ei aina voi edes osata varoa.
Omalla kohdalla tulee mieleeni eräs vanhempi vuorovastaava jolla työ ei ottanut sujuakseen ja siitähän kärsi kaikki. Tuollon oli hieman vielä työintoakin ja pelkkä pirteä aamu kostautui vuorovastaavan riehumisella. Kertaalleen sitten sanoin, että riehuinen on turhaa jne.. vuorovastaava haki siis työnjohtajan kaverikseen ja kaksin voimin sitten jatkoivat rähjäämistä. Lähdin kotiin ja puhelin soi illasta jolloin kyseltiin, että tulisinko töihin ettei irtisanomisia tarvita. Eihän minua vakituisena olisi moisen asian vuoksi olisi voitu irtisanoa, joten annoin asian olla. Vuorovastaava joutui hetken kuluttua vaihtaman työtä, muta työnjohtaja jatkoi huonona päivänä kiusaa yllättämällä kesken työnteon ja huutamalla siten, että koko työpaikka kajahteli. Toisinaan sain sitten hyvityksinä mukavempia töitä, mutta kiusa jatkui välillä jopa siten, että käskjettiin irtisanoutumaan. Irtisanouduin loppujenlopuksi, johtaja ihmetteli miksi?
Olen olut 5-paikassa työssä ja jonkilaista kiusaa kaikissa.
Ei siis ihme jos päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikalla voidaan tosi huonosti, kun asenne nykypäivänä kiusaamiseen on se että täytyy olla sen verran "pelihenkeä", jotta kestää loanheittoa! Ihmiset ihan yleisesti kokevat sen olevan jonkin asteinen kypsyyden merkki, että sietää kaikenlaista panettelua ja pilkkaamista. Vauhti sen kun kiihtyy - kaikenlaiset idols-ohjelmat ja heikoin lenkki-visat ovat tehneet tästä oikein suurta kansanhupia. Todellisuudessahan on kyse jostain ihan muusta, siinä epäsuorasti hyväksytään luonnehäiriöinen toiminta. Eikä tavallinen kaduntallaaja osaa välttämättä edes kritisoida kyseisiä toimia, vaan käyttäytyy saman tavan mukaan lähimmäisiä kohtaan.
Osittain totta on kyllä tuokin, että nykyään on pikkukersasta asti opittava ottamaan kaikkea paskaa vastaan loukkaantumatta.
On siis osattava olla kova ja entistä nuorempana.
Mutta onko se sittenkään NIIN paha asia?
Olen itse aina saanut kärsiä kiltteydestäni, joten ehkä olen jopa katkera ettei minua kukaan/mikään kovettanut aikanaan, vaan vielä silloin 70-80-luvulla tuputettiin joka puolella uskontoa ja toisten huomiointia jopa itsensä kustannuksella.
En todellakaan puolusta kovuutta, mutta ihmettelen miksei kukaan sillon noussut barrikaadeille, että lapsista tehdään mielipiteettömiä ylikilttejä?
Kiltteydessä on kamalinta, etten tunnu pääsevän siitä eroon, vaan edelleenkin ajattelen niin, että muiden etu ensin ja sitten vasta omani.
Toivon suorastaan, että minunkin lapsuudessani olisi ollut heikoin lenkki-kaltaisia juttuja.
Silloin oli kaikissa piirretyissä se haukkuva tyyppi aina pahis ja päätyi tuhoon, kun vähänkin sanoi tai teki väärin.
Ja vaikka olisi kuinka sitä katunutkin.
Ainakin omalla työpaikalla pahimmat loanheittäjät löytyy tästä suuresta ikäluokasta, joka on jäämässä jonkin ajan kuluttua työelämästä pois. Luojan kiitos. Iän ikuista jupinaa kuinka asiat oli ennen niin hyvin, kuinka silloin hommat luisti paremmin ja sitä rataa. En hitto soikoon halua niitä aikoja takaisin, vaan sen että nykymenoa muutettaisiin mielekkäämpään suuntaan työntekoa ajatellen. Tosiasia on että nykyään tehdään suurempia työmääriä vähemmällä henkilömäärällä ja tämä on yksi niistä asioista joilla voitaisiin työssä viihtymistä parantaa ja viipyä työelämässä pidempään ihan tekemisen ilosta. Ei tarvitsisi raataa itseään kipeäksi.