Mitä tehdä, kun viime aikaiset riidat ovat saaneet mut täysin loppuun? Mä en saa nukuttua kuin muutaman tunnin yössä, pyörin vaan hereillä ja kun viimein saan unta, nään painajaisia. Ei tee mieli syödä, pelottaa.
Tiedän, että tämä olo pitäisi vain yksin kertaa ja esittää iloista, koska kyllä se jossain vaiheessa menee ohitse. Mutta kun tuntuu, etten pääse tästä eteenpäin, koska pelkään koko ajan enemmän, ettei poikaystäväni välitä minusta. Tänään kerroin sille, miltä minusta tuntuu. Kerroin, että olen riitojen jälkeen henkisesti hyvin loppu ja pyysin sitä tukemaan minua.
Sitä ei liikuttanut oikein koko juttu. Kerroin sille, että pelkään, että hän jättää minut, koska olen ollut tällainen itkupilli ja surullinen (en voi tälle mitään). Hän vain sanoi, ettei jätä. Mutta missä uskottelu ja missä tuki? Jos on niin maassa kuin minä nyt, niin tarvitsee muitakin sanoja ja tekoja rakkaalta.
Olenko siis vain hiljaa ja yrittämättä puhua kumppanile, joka on täysin elämäniloinen ja vailla huolen häivää? Tämä minun olotilani vain aiheuttaa entistä enemmän harmia suhteellemme. Mutta kun sattuu ja on paha olla :'(
Tiedän, että tämä olo pitäisi vain yksin kertaa ja esittää iloista, koska kyllä se jossain vaiheessa menee ohitse. Mutta kun tuntuu, etten pääse tästä eteenpäin, koska pelkään koko ajan enemmän, ettei poikaystäväni välitä minusta. Tänään kerroin sille, miltä minusta tuntuu. Kerroin, että olen riitojen jälkeen henkisesti hyvin loppu ja pyysin sitä tukemaan minua.
Sitä ei liikuttanut oikein koko juttu. Kerroin sille, että pelkään, että hän jättää minut, koska olen ollut tällainen itkupilli ja surullinen (en voi tälle mitään). Hän vain sanoi, ettei jätä. Mutta missä uskottelu ja missä tuki? Jos on niin maassa kuin minä nyt, niin tarvitsee muitakin sanoja ja tekoja rakkaalta.
Olenko siis vain hiljaa ja yrittämättä puhua kumppanile, joka on täysin elämäniloinen ja vailla huolen häivää? Tämä minun olotilani vain aiheuttaa entistä enemmän harmia suhteellemme. Mutta kun sattuu ja on paha olla :'(
Vastaukset 3
Vanhimmat
noita miehiä oikein vaivaa...ei osata kunnolla keskustella asioista, jos tulee hiemankin ongelmia/riitoja, ollaan välinpitämättömiä tai kommentoidaan muutamalla ympäripyöreällä sanalla...tai pahinta kaikesta; muutetaan tyystin puheenaihetta...
Useinkin riittäisi, jos tulisi luo ja kietoisi kätensä ympärille ja sanoisi, kyllä me tästä selvitään tai ottaisi hartioista kiinni, istuttaisi tuolille ja sanoisi, että puhutaanpa tämä asia selväksi...eli jollain lailla osoittaisi, että välittää...itse koen, että vaikeneminen on pahimman luokan välinpitämättömyyttä!Ei olla huomaavinaan toisen pahaa oloa, pääasia että itsellä menee hyvin.
Mikä tuohon sitten auttaisi...avoin keskustelu...mutta miten saat toisen puhumaan?
Itse kamppailin samanlaisen ongelman edessä, seurustelu loppui juuri tuhon kumppanin välinpitämättömyyteen juuri silloin, kun olisin eniten kaivannut toisen tukea ja turvaa...olotila on toisinaan helvetillinen ja loukattu. Kaikki ajatukset yhtä kaaosta päässä, toisinaan pytyy jotenkin järkevästi jäsentelemään asiat ja taas elämä tuntuu hetken jopa hymyilevän, kunnes taas heikolla hetkellä ahdistus pulppuaa pintaan.
Tämän kanssa täytyy vaan oppia elämään päivä kerrallaan.
Argh tätä uutta palstaa! Hermo menee :D
Joka tapauksessa piti sanomani, jotta sun kannattaa hankkia oma elämä. Isompi ja laajempi oma elämä ehkä kuin mitä alunperin olet ajatellutkaan.. Koska kenties siippasi on sitä luokkaa, joka ei sillä tavalla arvosta parisuhdetta eli toisin sanoen hänen kanssaan on aivan täysin turha yrittää keskustella tai kertoa miltä sinusta tuntuu. Ei niillä yksinkertaisesti ole hänelle niin suurta painoarvoa.
Hanki siis tekemistä, mutta älä korviketta ettet tuhoa itseäsi. Tavallaan sellaista tähdellistä touhuamista, mikä sitten tietyllä lailla kantaa jos päätättekin erota. Tai jos ette eroa niin ei sinun tarvitse ainakaan siinä määrin olla yksin tumput suorana toista kaipaamassa. Enempivähempi vaikea asia pukea sanoiksi..
Toisaalta poikaystäväsi voi olla taas sitäkin luokkaa, ettei hän osaa käsitellä tunteita eikä ymmärrä niitä. Hän ei ehkä ole niin kehittynyt sosiaaliselta puoleltansa? Tai tunne-elämä on jotenkin muuten sitten niin pientä mistä mun mielestä osaltaan kielii jo tuokin kun ei parisuhteelle painoarvoa anna. Voin toki olla väärässäkin :)
Sinun täytyy ihan itse tukea itseäsi ja rakentaa elämääsi pylväät mihin nojata kun se potkii päähän. Kukaan muu ei voi sitä tehdä kuin sinä itse.. Tosin parisuhde-asioissa se pitäisi tehdä yhdessä, siinä sitä et voi sinä yksin tehdä. Silloin tarvitaan poikaystävää. Vaan varaudu siihen, että ehkä olet arvioinut hänet väärin, hän ei ehkä tosiaan ole sellainen kuin mitä aluksi luulit.
Tosin jokainen meistä tekee virheitä, arvioi väärin ja menee metsään niin jotta roikaa :D Mutta hei, muuten me emme olisi ihmisiä, inhimillisiä.. Ollaan siis onnellisia siitäkin kyvystä. Kaikesta huolimatta.
:)
"pelkään, että hän jättää minut, koska olen ollut tällainen itkupilli ja surullinen"
Mikään ei ole seksikkäämpää kuin surullinen nainen :) Riidan tms. jälkeen pano on paras pano.