Nyt odotan innolla niitä vastauksia kun sanotaan, että "narsistinen minävaurio on muoti-ilmiö tai se, että mistä tiedän, että anoppini on narsisti". Viittaa nyt näihin insuliini ja lääkesurmiin, joita on tapahtunut hoito-alalla. He ovat narsistisia minävaurioisia. Jotkut ihmiset eivät vain tunnista narsistista persoonallisuushäiriöistä! Ja eivätkä tajua kuinka hirveästä asiasta on kyse! Narsistin uhri voi joutua vuosien psykoterapiaan yms. ja jotkut vähättelevät ongelmaa!! Julmaa! Oma anoppini on narsisti - hän haluaa jatkuvaa ihailua ja kehua, haukkuu muita ja arvostelee, tekee kaikenlaisia temppuja, jotta saa kostettua, jos häntä ei palvoja, on häikäilemätön, pelkää kasvojen menetystä, valehtee, esittää omat asiat aina hyvässä valossa, kehuu ulkonäköään ja varallisuuttaan, nauraa huonompi osaisille (lihaville ja rumille) yms. ja suuttuu silmittömästi pikkuasioita. Todella mukava ihminen tämän minun anoppini - kukaan ei hänen kanssaan viihdy vaan pelkää, mutta hän on haalinut ympärilleen kaikenlaisia ihailijoita (hurmaa vieraita miehiä - muttei ymmärrä kumminkaan antaa) yms. Jos appi ottaisi eroan, niin hän todennäköisesti ei selviäisi hengissä.
Anoppina
narsisti
111034
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen itse juuri tuollaisen naisen kiusaama, hän kiusasi useita naisia työpaikalla.
On nyt hieman alle 60-vuotias, joten moni vanha nainen on hankala kun on menettänyt otteensa lapsistaan, lapsia ei voi kurmottaa niin sitten vuorossa ovat miniä tai työkaverit tai muut sukulaiset.
En tiedä onko noissa vanhojen naisten katkeruudessa kysymys mistään muusta kuin siitä, että kukaan ei tarvitse, ketään ei kiinnosta ja kukaan ei tuollaisen ilkeän ihmisen seurassa viihdy.
Se minun kiusaajani oli jätetty, mies oli päässyt karkuun. Nainen vihasi sitä miestään yli 20 vuotta. Sieltä se katkeruus kumpusi, se vaan ilmeni työpaikalla kun ei ollut muuta paikkaa kiukutella.
On näitä samoja ongelmia näköjään muillakin. Minun avoanoppi kanssa jaksaa haukkua jatkuvasti muita lihavaksi ja rumaksi, vaikkei siinä omassakaan olemuksessa mitään kehumista ole. Silti häntä on ylistettävä jatkuvasti tai muuten ei kunnian kukko laula. Verenpaine on heti sairaalloisen korkealla, yli kahtasataa huitelee heti, jos joku on eri mieltä. On ihan lääkäreidenkin mielestä ihme, että on hengissä. Heti paineet laskee, kun asiat menee hänen pillinsä mukaan.
En tosiaankaan tiedä mitä tuollaisten ilkeiden anoppien tai ilkeiden naisten kanssa pitäisi tehdä. Niitä pitää mielistellä koko ajan ja silti ne haukkuvat.
Jotenkin tulee mieleen huomiohakuisuus, kun kukaan ei kuuntele, kukaan ei välitä eikä ketää kiinnosta heidän juttunsa niin ovat ilkeitä ja inhottavia jotta edes huomattaisiin.
Tällainen mielikuva minulle tulee.
Raskasta se on joutua tuollaisten tyyppien kanssa asioimaan. pitää vaan olla välittämättä, kateutta, mustasukkaisuutta ja pahansuopuutta se on.
Ja huom! Siinä ei ole mitään henkilökohtaisista. Oli uhri millainen tahansa, niin ilkeä ihminen kyllä keksii kaikennäköistä haukuttavaa.
Minua on aina haukuttu laihaksi kun ei lihavaksi voi sanoa.
Eli mikään ei kelpaa.
Olen kanssasi samaa mieltä, että asiassa on jonkinlaista mustasukkaisuutta pojastaan. Mikään ei ole tarpeeksi hyvää hänelle. Ei kelvannut ex- rouva enkä minä. Miehelle olemme onneksi kelvanneet. Eksänsä kanssa hän oli yli 20 vuotta yhdessä, joten ei ihan joka mutkassa vaihda naista.
Miestäni on "kyykytetty" anoppini toimesta vuosia erilaisilla hommilla ja jos ei mennä töitä tekemään, niin siitä muistutetaan kokoaika.. lisäksi vielä esim. minulle tullaan haukkumaan että kuinka mieheni on valehtelija ja "sitä ei kuule kannata uskoa".. Aluksi itsekin ajattelin että ompa mieheni ihana kun äitiään auttaa, kunnes tajusin että lista on loputon ja alati kasvava.. Aluksi myös itse osallistuin, kunnes tajusin että kiitosta en ole lienet kertaakaan kuullut ja tahti senkuin kiihtyy :( Miehelläni ei saisi mennä hyvin.
Joka kerta kun sieltä lähdimme, oli jotenkin pahaolla... en nyt tiedä onko ihan narsisti, mutta kummasti kaikki hänen ympärillään pyöri..
Noo, töitä ei enää menty tekemään.. joten se on sitten MUN vika kun olen miehestäni tehnyt kuulemma niin "kovan".. tuntuupa tosi kivalta... mut joopa, joo :)
Tulin siihen tulokseen, että sen ihmisen kanssa tulee parhaiten toimeen - kun ei tule juuri ollenkaan. Voisin veikata, että tuommonen narsisti on kaikista paras antaa yksin hukkua omaan nokkeluuteensa ja elää omaa elämäänsä täysin rinnoin nauttien.
Miehelläni on rumat jäljet sielussa ja terapiaan ollaan menossa kummatkin, mutta ehkä se viisas tohtori osaa jotain korjata.
Tuntuu ihan tutulta tekstiltä. Oma anoppini on ihan samanlainen. Ensin olin niin hölmö, että tein kaikki työt ihan mielelläni, mutta lista on loputon ja aina vaan kasvaa. Mikään ei riitä. Sitten kun aloimme vähentää käyntejä, koska omatkin hommat on tehtävä, niin jopa oli syy minussa, koska en päästä poikaa äitiä tapaamaan. Aloite tuli kyllä poikansa puolesta. Ei jaksa enää. Se oli todella törkeetä hyväksikäyttöä. Ymmärrän kyllä vanhempien ja muiden sukulaisten/tuttujen auttamisen, mutta rajansa kaikella.
Näitä anoppeja ja äitejä piisaa, jotka eivät ymmärrä ettei kaikki asiat mene heidän pillinsä mukaan. Ymmärrän kyllä, että jos äiti tai joku muu sukulainen tarvii apua esim. sairauden takia niin silloin mennään ja autetaan, muttei se saa olla jatkuvaa vuodesta toiseen tapahtuvaa. Silloin on alettava miettimään muita ratkaisuja elämän varalle.
Toimii tuo toisinkinpäin. Miniä kiristää otettaan minkä ehtii. Mies elättää ja huolehtii kaikesta. Ja jos mies ei ehdi niin lapsi lykätään anopille jotta miniällä jää hyvin aikaa harrastuksiin ja muuhun "tärkeään". Miniä kun vain on olosuhteiden uhri, kaikkien kadehtima, lapsen takia uransa uhrannut jne. jne. Selityksiä löytyy selitysten perään. Valitista valituksen päälle. Miniä on yhtä oksettavaa itsekekeisyyttä, manipulointi ja toisten hyvksikäyttöä. Perhe voi pahoin, todella pahoin, eikä edes täysin tajua mistä se johtuu. Anoppi jo ymmärtää mikä on tilanne mutta voi vain odottaa että pojan silmät joskus aukeavat. Odotellessa anoppi yrittää turvata edes lapsenlapsen hyvinvoinnin hoitamalla tätä mahdollisimman paljon. Ja hoitamalla lasta anoppi toivoo poikansa saavan edes joskus hetken hengähtää.
Opettele päästämään irti pojastasi ja marttyriasenteestasi. Manipulointia pelkäävä on yleensä itse se pahin manipuloija. Miksi poikasi hengähdystauot ovat tärkeämpiä kuin miniän? Eikö miniällä ole oikeus harrastaa ja myös saada hengähdystauko?
nythän täällä miniät oikein joukolla anoppejaan parjaa...!
Pikkasen ihmetyttää, ettei vaan olis kuitenkin vähän liiottelua...
Onhan kuitenkin tosiasia, että kun ikää tulee lisää, on elämän oppimääräkin suurempi kuin 20-30 kymppisellä, joten kannattaisi miettiä, mitä kirjoittaa, ettei ihan pienistä asioista tee ihmisestä narsistia. Moni nuori nainenhan kavahtaa kovasti kaikenlaista opastusta tai neuvonpätkää, joten sekin jo ärsyttää siis.
Onhan meissä anopeissa toki kestämistä ja monissa vielä enemmän, mutta ei pidä yleistää niin että syntyy kauhea haukkumakuoro.
Kyllähän tässä sentään yritetään mekin tahoillamme. Kunnioitusta ja arvonantoa ja omaa elämää teille vaan edelleenkin!
Se koira älähtää, johon kalikka kapsahtaa! Ikärasismi voi olla narsistisen anopin tehokkain lyömäase... Enkä nyt tarkoita, että ed. viestin kirjoittaja olisi narsisti. Hirvittävän usein äitien on vaan kamalan vaikea katkaista sitä napanuoraa, varsinkin esikoispoikaan. Miksi?
Itselläni on narsistinen pitkälle alkoholisoitunut henkisesti keksenkasvuiseksi jäänyt anoppi. Kyllähän me aikuiset se jotenkin luovitaan, vaan lapsille juttu onkin huomattavasti vaikeampaa.