Avioeromme astui voimaan 1999 ja minulle jäi huollettavikseni 2 pientä lasta (1 ja 2 vuotiaat) Mies ei pitänyt mitään yhteyttä minuun eikä lapsiini lähes 8 vuoteen eli lapset eivät nähneet isäänsä syy oli toiset naiset koska he eivät hyväksyneet että tulisi tapaamaan.
Annoin asian olla ja elämä jatkui itsekkin kasvoin aikuiseksi valmistuin ammattiini ja tein välillä 2 työtä että sain kaiken maksettua ja joskus pari kertaa oli alussa niin tiukkaa että sossun luukulle piti mennä. Silloin se tuntui katkeralta kun lasten isä ei osallistunut taloudellisesti mihinkään elatusmaksut jäivät maksamatta. Elämä jatkui.... ja pääsin jaloilleni kunnolla kunnes eräänä päivänä hän ilmestyi ovellemme muuttuneena ja katuvaisena sekä kertoi uskoontulostaan. Tästä on aikaa nyt 2 vuotta. Hän on tavannut nyt lapsia säännöllisesti ja hän haluaisi aloittaa kaiken alusta. Toki minä häntä kohtaan tunnen tunteita mutta en sellaisia joita tarvitaan parisuhteeseen. Ja sitten kun on koko hänen suku vastassa ja joskus koko seurakunta hänellä että anna anteeksi ,mutta kun en kykene luottamaan häneen en millään enään jaksa aloittaa alusta koko elämäni rakentamista olen jo 35 vuotias ja siitä minua syytetään kuinka en ajattele lapsiani nyt kun isällä ja lapsilla menee niin hyvin. Eli nyt minä olen se syntipukki vaikka mies solmi lyhyen liitonkin tässä välissä (ei lapsia) Itse uhrasin nämä vuodet lapsilleni ja miestä en talooni ottanut.
Mies eikäy työssä koska odottaa luottotietojensa puhdistumista jos menisi niin ulosottomies nappaisi ja joutuisi maksamaan sitten ne velat. luottotietoihin että ne on puhtaat menee vielä vuosi. Eli minun palkalla me eläisimme ja silloin tulisi todella tiukkaa minulla on nyt asuntovelka ja muutenkin tiukkaa laskin nyt pelkässä rahassa että joutuisin taas sossun luukulle koska tuloni ei riittäisi millään kaikkeen olen laskenut nyt kaiken tarkkaan mitään ylimääräisiä matkoja en voi tehdä enkä muutenkaan tällä hetkellä. Kaiken ostan käytettynä ja saan myös lahjoituksena pojille tavaroita.
Lasken miehen nyt rahassa myös ja muutenkin mies on välillä sellainen viileä pelkään että minua käytetään hyväksi.
Annoin asian olla ja elämä jatkui itsekkin kasvoin aikuiseksi valmistuin ammattiini ja tein välillä 2 työtä että sain kaiken maksettua ja joskus pari kertaa oli alussa niin tiukkaa että sossun luukulle piti mennä. Silloin se tuntui katkeralta kun lasten isä ei osallistunut taloudellisesti mihinkään elatusmaksut jäivät maksamatta. Elämä jatkui.... ja pääsin jaloilleni kunnolla kunnes eräänä päivänä hän ilmestyi ovellemme muuttuneena ja katuvaisena sekä kertoi uskoontulostaan. Tästä on aikaa nyt 2 vuotta. Hän on tavannut nyt lapsia säännöllisesti ja hän haluaisi aloittaa kaiken alusta. Toki minä häntä kohtaan tunnen tunteita mutta en sellaisia joita tarvitaan parisuhteeseen. Ja sitten kun on koko hänen suku vastassa ja joskus koko seurakunta hänellä että anna anteeksi ,mutta kun en kykene luottamaan häneen en millään enään jaksa aloittaa alusta koko elämäni rakentamista olen jo 35 vuotias ja siitä minua syytetään kuinka en ajattele lapsiani nyt kun isällä ja lapsilla menee niin hyvin. Eli nyt minä olen se syntipukki vaikka mies solmi lyhyen liitonkin tässä välissä (ei lapsia) Itse uhrasin nämä vuodet lapsilleni ja miestä en talooni ottanut.
Mies eikäy työssä koska odottaa luottotietojensa puhdistumista jos menisi niin ulosottomies nappaisi ja joutuisi maksamaan sitten ne velat. luottotietoihin että ne on puhtaat menee vielä vuosi. Eli minun palkalla me eläisimme ja silloin tulisi todella tiukkaa minulla on nyt asuntovelka ja muutenkin tiukkaa laskin nyt pelkässä rahassa että joutuisin taas sossun luukulle koska tuloni ei riittäisi millään kaikkeen olen laskenut nyt kaiken tarkkaan mitään ylimääräisiä matkoja en voi tehdä enkä muutenkaan tällä hetkellä. Kaiken ostan käytettynä ja saan myös lahjoituksena pojille tavaroita.
Lasken miehen nyt rahassa myös ja muutenkin mies on välillä sellainen viileä pelkään että minua käytetään hyväksi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vaikka on hyvä antaa anteeksi ja eikä muistella pahalla menneitä virheitä, niin ei minusta silti pidä mennä yhteen, jos aito tunne puuttuu.
Ja päätös on aina jokaisen oma päätös, ei minkään suvun tai seurakunnan. Ei varsinkaan, jos eivät ole olleet vaikeina hetkinä auttamassa.
Onhan yhteishuoltajuus ihan toimiva juttu, jos molemmat haluavat osallistua lasten elämään.
voi olla hyvinkin aiheellinen ja onkin.
Mies palaa, kun sinulla asiat hyvin ja elämä järjestyksessä.
Älä ainakaan avioidu hänen kanssaan äläkä edes muuta yhteen.
Pidä puoliasi ja huolehdi ainakin omalta osaltasi, ettet taas joudu pettymään.
Mieti vähän millaiseen tilanteeseen hän jätti sinut: ei huolehtinut mistään.
Kaikki vastuu jäi sinulle erotessasi.
Mahtoivatko toiset naiset estää häntä tapaamasta lapsiaan?
Onko asia toidella noin?
Vastuullinen isä ajattelee etupäässä lapsiaan eikä tottele sellaisia naisia.
Sekin ettei hän edes yritä maksaa velkojaan käymällä työssä osoittaa jo jotain.
Joutuisit elättämään hänet. Pthyi...sanon minä.
Nyt sun tulee nimenmomaan arvuuttaa miestä myös rahallisesti.
Hän vie sinut alaspäin eikä ylöspäin jos menette yhteen.
Onnistuuhan lasten tapaaminen ja heidän kanssa oleminen vaikka ette asu yhdessä. Sehän on järjestelykysymys ja tahdon asia.
Voit antaa miehelle anteeksi, mutta älä anna periksi.
Pidä nyt järki kädessä ja huolehdi, ettei kukaan vie sinua alaspäin.
Sinulla on ollut tarpeeksi rankkaa muutenkin eron jälkeen, eikä mies kyllä ajatellut sinua eikä lapsia silloin.
Nyt on hänen sitten aika palata katuvaisena ja saada oma elämänsä tasapainoon sun avullasi.
Älä hyvä ihminen mene mukaan siihen..... Pää kylmänä nyt !!
Tsempiä ja hyvää kesää
oikeen uskoontulonsa jälkeen.Kyllä niitä virheitä tehdään mutta tota on juuri usko.Halutaan pyytää anteeksi eheyttää rikkirevityt asiat.Minusta ne exät jonka kanssa on lapset on aina paras ratkaisu.Ihmisten pitäisi opetella elämään toisen kanssa.Uutta etsivät luulevat vain ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella.Haetaan vaan jotain ihme tunnekuohuja mutta yhtä tylsää se on aina jonkin ajan kuluttua jos suhteelle ei tee mitään.Avioerotilastot järkyttävää luettavaa ja lapset kärsii.Tulisipa muutkin miehet uskoon ja palaisivat perheensä tykö.
Kas, tänne on näköjään ilmestynyt toinenkin "Nutturatäti". No mikäs siinä. Olen kyllä "kaimani" kanssa samaa mieltä tästä asiasta.
Älä, aloittaja, missään tapauksessa ryhdy uudestaan suhteeseen miehenretaleen kanssa! Voit antaa lasten viettää aikaa hänen kanssaan jos haluavat, ja voit toki "antaa anteeksi" mutta älä anna tuon hyväksikäyttäjän sotkea elämääsi uudelleen, älä ota häntä elätettäväksesi äläkä anna hänelle senttiäkään rahaa millään verukkeella! Koska hyväksikäytöstähän tuossa on selvästikin kyse.
Viheliäisimpiä hyväksikäyttäjiä ovat juurikin nuo uskoontulijat, jotka kuvittelevat voivansa kohdella muita ihmisiä miten törkeästi tahansa, kun kerran heidän jumalansa muka antaa kaiken anteeksi eikä mistään siis tarvitse ottaa vastuuta. Exäsi on kelvoton retku, hyvä että olet päässyt hänestä eroon ja olet saanut elämäsi kuntoon -- älä anna hänen vetää sinua takaisin pohjamutiin, äläkä anna seurakunnankaan manipuloida sinua. Pysy lujana.
Jos tilanne käy vaikeaksi, ota yhteyttä Uskonnon Uhrien Tuki ry:hyn, he auttavat juuri uskonnon varjolla hyväksikäytettyjä ihmisiä.
No siinä taas yksi jeesustelija.
"Minusta ne exät jonka kanssa on lapset on aina paras ratkaisu"
Ratkaisu mihin? Aloittajahan oli jo itse ratkaissut lusmu-exänsä aiheuttamat ongelmat. Hänellä ei enää ole ongelmia. Jos hän ottaisi exän takaisin, niitä kohta olisi entistä enemmän ongelmia. Jos hän haluaa miehen kumppanikseen, niin kyseinen lusmu-ex ei todellakaan ole siihen paras ratkaisu, vaan kaikkein huonoin. Noin topakka nainen saisi paljon paremmankin miehen.
Sille lusmu-exälle tietysti olisi paras ratkaisu kun saisi aloittajan elättämään itseään, niin ei tarvitsisi edelleenkään ottaa itsestään vastuuta.
olen edellisen kirjoittajan kanssa. Seurustelin ihanan miehen kanssa, mutta erosimme. Syy oli se että hän kävi kasteella (täysin salaa minulta), ja sen jälkeen Jeesus oli kaikki. Sanoi minulle että voi olla minun kanssani suhteessa, mutta vain henkisesti, fyysinen suhde olisi mahdollista vasta avioliitossa. Sanoin monta kertaa että on väärin vaatia minua samaan uskoon, että hänen pitäisi hyväksyä minun uskoni (normaali ev.lut) ihan niinkuin olin valmis hyväksymään hänen uskonsa, kunhan minun ei tarvitsisi siitä kärsiä eikä ottaa siihen osaa. Se ei sopinut hänelle. Erosimme. Sen jälkeen minä olin kaikkea paholaisen riivaamasta perkeleeseen ja mitä siihen väliin vain voi keksiä. Voimia sinulle, se ei ole helppoa kun aseena käytetään ikuista pelastumista ja muuta.
Sääliksi sinua käy. Usko ei ole tuollaista, että tuomitaan toisen uskonsuunnan edustajat. Hänelle ei ollut selvinnyt se, että on olemassa vain yksi uskovien joukko, Jeesuksen seuraajat. Uskontunnutuksessakin sanotaan, uskon yhden yhteisen seurakunnan.
Eipä silti, ei se olisi voinut onnistuakaan sellaisella tuomiomielellä. Eikä uskovalla saa olla salaisuuksia.
Ikuinen pelastuminen tulee Jeesusta seuraamalla. Siinä se. Mikään suunta ei pelasta. Taivasiloa vaan sinulle kaikesta huolimatta. Sitä ei voida pois ottaa lut.sta huolimatta. Olen itsekin ev.lut.srk.ssa. Uskossa voi kasvaa ajan myötä. Tutki sanaa, siellä on paljon rohkaisua ja lupauksia. Niin, ja annetaan toisillemme anteeksi, saadaan itsekin anteeksi omat virheemme.
ota miestä enää takaisin. Anna lasten tavata isäänsä, mutta älä aloita alusta, eihän niin voi tehdä kun vuosien ero on takana. Ihan sama missä uskossa mies nyt on, ei se menneisyyttä poista. Pidä kiinni oikeuksistasi, ja tee se hänellekkin selväksi. Älä anna hänen käyttää sinua hyväkseen! Voimia!!!
Psykopaattiexäsi. Valehtelee tulleensa uskoon, jotta pääsisi siivellesi takaisin.
Just joo.... varsinainen uskovainen! Mies ei käy töissä koska tuloista ulosmitattaisiin velat. Aivan uskomaton luuseri!!! Yhdenkään todella uskovaisen ihmisen omatunto ei kestäisi moista valheellisuutta. Älä hyvä ihminen ota moista turhaketta takaisin. Maailma on miehiä täynnä. Ja kunnollisiakin on joukossa. Sinun lastesi isä ei miehenä ole sellainen. Jos isänä nyt pystyy olemaan lapsilleen, niin hyvä, anna lasten tavata isäänsä ja isän olla osa lasten elämää. Mutta älä päästä käärmettä omaan elämääsi. Älä uhraa itseäsi hänen kaltaiselleen!
Olet oikealla jäljellä. Raamatunkin mukaan ei pidä palata muiden kumppaneiden jälkeen takaisin. Miehesi on sanan mukaan tehnyt huorin. Se on ainoa sanan mukainen syy erota. Olet itse tehnyt täysin sanan jälkeen, kun olet ollut yksiksesi. Lisäksi tuo kiertely rahojen kanssa ei kerro hyvää.
Hän tulisi ns. valmiiseen pöytään nautiskelemaan. Voisi pyrkiä luottamukseen vedoten liittoon ilman avioehtoa. Menettäisit taas puolet.
Uskossa olokaan ei tee meistä synnittömiä. Joskus joku pystyy näyttelemäänkin uskovaa. Teot kertovat tilanteen oikean laadun. Se riittää, että tapaa lapsiaan. Sinua hän ei voi enää sitoa.
Ole rauhassa. Luota sinä Jeesukseen ja saat ikuisen elämän, ilon ja rauhan olosuhteista huolimatta.
allaolevia vastauksia sanoisin sinulle suoraan: harkitse todella tarkkaan exän takaisin ottamista. Minä en ottaisi, mutta ratkaisu on yksin sinun. Uskoon tullut? Kuitenkin odottaa luottotietojensa puhdistumista? Jos olisi uskossa, hoitaisi kaikki velvoitteensa entisiä velkojiaan kohtaan suoraan ja reilusti. Turha vakuutella, että kyllä uskovaisetkin saa "syntinsä anteeksi", eli velkansa mitätöityä, kunhan odottaa tarpeeksi kauan ja elää toisten siivellä sillä aikaa. Mikä uskovainen sellainen on?! Olen aina ollut vakaasti sitä mieltä, että uskovainen on reilu ja rehti, niin rehti, että meikäläinen voi vain kadehtien seurata sitä suoraselkäistä elämää.
Kirjoituksestasi päätellen ongelmia tulee taatusti, jos yhteen palaatte. Olet analysoinut suhdettanne ja elettyä ja kokemaasi siihen malliin, ettet pystyisi antamaan anteeksi kaikkea ja vain jatkamaan yhdessä auvoist elämäänne. Miksi naisen pitäisi aina alistua, kun "isä ottaa vastuun lapsistaan"? Mikä vastuu sellainen on, että hän eläisi sinun palkallasi, sinun asunnossasi jne???
Valmiiseen on helppo tulla ja esittää mitä tahansa, onhan niitä auervaaroja nähty. On naisten tyhmyyttä ja epätoivoisuutta suostua elämään toisen varjolla, toisten ihmisten odotusten mukaan. Ajattele itseäsi. Lapset ovat tottuneet, ettei isä ole talossa. Miksi se pitäisi muuttaa?
sosiaalitoimistoon ja sen kautta viralliset tapaamisoikeudet ex-miehelle ja lapsillesi. Voi käydä hassusti jos alat nyt lepsuileen.
Yritä saada apua heti maanantaina ja kerro työnantajallesi huolesi, hän varmasti antaa vapaata että voit järjestää asiasi parhain päin.
Kyllä kunnon uskovainen töihin menisi, ja maksaisi velkansa, jo Raamatun sanoma tähän velvoittaa. Etteihän vain olisi ns. ulkokullattu uskovainen, kun kaikki on mennyt, ja viehätysvoimakin todennäköisesti vähentynyt, niin katettu ruokapöytä, on kovin tarpeellinen. Kokemukseeni perustuen sanon Sinulle ,että et lupaa liikoja, koska peruminen on aina vaikeata. Johtuneeko onnettomista olosuhteista, että ns. rakkaus on oikea ilmaisu asialle. Älä luota ns. uskonveljiin. Monet ovat pettyneet heihin. Ratkaisu, ja vastuu on yksin Sinun. Aidot uskonveljet auttavat, yhtä vähimmistä veljistään, myöskin taloudellisesti. Monet tulevat lammasten vaatteissa, mutta ovat raatelevia susia. Sinulle käy käy hyvin. Terv. ra
Sinulla menee paremmin miestä - oli hän sitten uskossa tai ei. Ihan hyväksikäytön makua tuossa jutussa. Ei suhteeseen noin vain voi palata - yksipuolisella päätöksellä.