Pidän itseäni ihan älykkäänä naisena enkä tunnu löytävän vastaavanlaista miestä mistään. Baareista on turha etsiä, koska tunnun vetävän kaiken maailman dokuja puoleeni(tuskin siellä muita edes on). Yliopistolla katselen haikeasti opiskelijoita/tutkijoita, mutta valehtelematta kaikki sellaiset kiinnostavat ovat varattuja. Miehen pitää siis olla myös urheilullinen ja huolehtia jonkin verran omasta ulkonäöstään.
Monet tuttavat pitävät minua nirsona, koska heidän mielestään pitkä, kaunis ja vaalea nainen löytää miehen kuin miehen mistä vain. Mutta eikö ole turha aloittaa suhdetta miehen kanssa jos ei tunnu olevan samalla aallonpituudella? En varmasti ole ainut nainen, joka on yksin tälläisten ajatusten kanssa, mutta toisaalta pakkohan on olla niitä parikymppisiä miehiä, jotka etsivät myös itseni lailla vielä sielunkumppaniaan.
Pystyn jo nyt arvaamaan kommentit, että olen itserakas ja se on syy sinkkuuteeni, joten jo nyt mainuttuna niitä ei tarvitse uudelleen kirjoittaa :)
Monet tuttavat pitävät minua nirsona, koska heidän mielestään pitkä, kaunis ja vaalea nainen löytää miehen kuin miehen mistä vain. Mutta eikö ole turha aloittaa suhdetta miehen kanssa jos ei tunnu olevan samalla aallonpituudella? En varmasti ole ainut nainen, joka on yksin tälläisten ajatusten kanssa, mutta toisaalta pakkohan on olla niitä parikymppisiä miehiä, jotka etsivät myös itseni lailla vielä sielunkumppaniaan.
Pystyn jo nyt arvaamaan kommentit, että olen itserakas ja se on syy sinkkuuteeni, joten jo nyt mainuttuna niitä ei tarvitse uudelleen kirjoittaa :)
Vastaukset 31
Vanhimmat
Määrittelepä tämä mainitsemasi "aallonpituus". Mikä miehessä on se joku sut sitten sytyttää, jos ei mikään? Pitääkö olla joku stara tms.?
...on juuri niitä fiksuja miehiä, sillä sinne ei pääse jos ei ole fiksu. Varmasti joku kiinnostava on sinkku, varsinkin jos opiskelet miesvaltaisessa yliopistossa valinnanvaraa riittää. Pyöri vaan entistä aktiivisemmin opiskelupiireissä ja tutustu ihmisiin.
Jos ketään kiinnostavaa sinkkua ei löydy niin kannattaisi ehkä laskea ulkonäkökriteerejä, ei kuitenkaan luonnekriteerejä. Se samalla aallonpituudella oleminen on tärkeää, mutta siihen tuskin vaikuttaa miehen ulkonäkö. Kokeile oikeasti sellaista lähestymistapaa että ulkonäköön katsomatta yrität selvittää kenellä on kanssasi eniten samansuuntaisia ajatuksia, kenen kanssa todella sopisit yhteen. Kyllä se ihastumisen tunne sieltä voi tulla ja osua yllättäväänkin kohteeseen jos vaan annat niin tapahtua etkä juutu yhteen ajattelumalliin siitä miltä miehen tulee näyttää.
Yliopistot ovat loistavia paikkoja löytää fiksuja miehiä, sillä baareista niitä ei todellakaan löydy! Itsekin opiskelen yliopistossa ja paikka on täynnä toinen toistaan ihanampia fiksuja nuoria miehiä. Harmi vaan että olen liian ujo lähestymään ketään.
amiskalaisen kanssa. Ei se fiksuus koulutuksesta ole kiinni vaan ihmisestä.
kyllä yliopistolaisten suusta tullu kuultua lähestulkoon tyhmimmät "järjelliset" kommentit mitä kuullu.
"Yliopistot ovat loistavia paikkoja löytää fiksuja miehiä, sillä baareista niitä ei todellakaan löydy!"
Okei, enkö mä sit oo enää yliopistolainen siinä vaiheessa kun meen baariin?
"Harmi vaan että olen liian ujo lähestymään ketään."
Sääli...
Osa yliopistolla on todella fiksuja toiset taas vähemmän fiksuja. Ei koulutus tee ketään fiksummaksi.
Joskus tuntuu että maisterismiehet sun muut on kaikkein paksukalloisimpia ja ylimielisimpiä ns. kaikkitietäviä, eivätkä paljon muiden mielipiteistä piittaa. Miksi pitäisikään, hehän ovat niitä oppineita ja fiksuja..niin ;)
...nyt siitä, kuka on ylimielinen, vaan siitä, kuka on fiksu. Ylimielinen ei tarkoita samaa kuin tyhmä, eli ihminen voi ihan hyvin olla sekä ylimielinen että älykäs.
Ja miten niin 'koulutus ei tee ketään fiksummaksi'? Sehän koulutuksen idea on, lisätä tietoa eli samalla älyä.
Kyllä yliopistoon pääsy ainakin jonkinlaista älyä vaatii eivätkä täysin tyhmät ihmiset pääsisi mihinkään yliopistoon saati sitten pärjäisi siellä. Tietysti oppilaitoksiakin on eritasoisia, joihinkin vaikeampi päästä kuin toisiin.
Enkä tarkoita etteikö amislainen voisi olla älykäs, siitä ei ole kyse; tarkoitan ainoastaan että kaikilla yliopistossa opiskelevilla on ainakin tietynlaista älykkyyttä (on ollut hyvä menestys yo-kirjoituksissa ja/tai pääsykokeissa). Esim. matemaattisia aloja opiskelevilla on yleensä myös jonkinlaista matemaattisloogista älyä. Lisäksi melkein kaikissa opinnoissa tarvitaan yleistä päättely- ja ongelmanratkaisukykyä.
Ja kyllä empiiristen havaintojeni mukaan yliopistolaisilla on myös muunlaista älykkyyttä, kyllä heiltä keskimäärin kuulee fiksuja kannanottoja ja ovat suvaitsevaistakin porukkaa (mutta niin taitavat kyllä olla amisnuoretkin, eli ehkä se liittyy enemmän ikään kuin koulutukseen). Olen silti sitä mieltä että kouluälykkyyttä ei pitäisi väheksyä ja se kulkee usein käsi kädessä myös muiden älykkyyden muotojen kanssa.
Näyttäkää mulle tyhmä aivokirurgi, ydinfyysikko tai avaruusteknikko. Mihinkään noista ammateista ei ilman korkeakouluja pääse.
tämä kommentti tulee aina matalasti koulutetuilta ihmisiltä? Katkeruusko vaivaa?
se että jaksaa käyttää peppulihaksia pänttäämiseen ei vielä tarkoita mitään. Kyllä hikuista ja nörteistäkin tyhmiä löytyy ja sitten taas amiksissa on monia jotka ovat perustaneet menestyviä yrityksiä jne. Mun mielestä on tyhmyyttä sanoa noin.
Tuota nyt todella harvoin kuulee korkeakoulutetun suusta.
Tutkinnon vaativuus riippuu pääaineesta. Opettajan paperit voi saada vähän höntimpi pänttäämällä paljon, mutta esimerkiksi matematiikka on yliopistotasolla haastavaa. Ihan idiootti ei pysty edes opettajaksi lukemaan, koska akateemisten opintojen läpivienti vaatii sen että se luettu pysyy päässä ja että sitä osaa soveltaa.
Montako akateemista muuten tiedät, joka olisi käyttänyt viikkokausia yhtä tenttiä varten? Minä en tiedä yhtäkään. Eli voisi jättää nämä kukkahattutätien tarinat pois.
Kyllä me ollaan kaikki yhtä älykkäitä ja yhtä varakkaita ja yhtä kauniita ja saman painoisia.
Tarkoitatko nyt maalaisjärkeä / kunnollisuutta, vai jotain Mensan jäsentä? Haluatko älykkään miehen ettei sinun tarvitse itse ajatella tai ottaa vastuuta, kun mies hoitaa hommat?
Mua kiinnostaa, ihmiset kun tarkottaa tolla älykkyydellä niin monia eri asioita. Eli etsiikö tää nainen nyt vain omaan koulukuntaansa kuuluvaa älykkyyttä, yleistä älykkyyttä, matemaattista älykkyyttä, tunneälyä vai kaikkia näitä vai jotain ihan muuta?
En halua hakata päätäni seinään, jos mies on niin yksinkertainen. Olen vastuullinen naisihminen, joka ei halua miestä elättäjäksi vaan tasavertoiseksi ystäväksi. Ihanteeni on löytää mies, jonka kanssa henkinen puoli pelaa yhtä hyvin kuin parhaan ystäväni kanssa. Enkä nyt tarkoita sitä, että mies on naisen luonteinen vaan yhtä älykäs ja huumorintajuinen kuin ystäväni. Ihmisen huumorintaju kertoo jo jonkin verran älykkyydestä, minkä takia rinnastan usein älykkyyden ja huumorintajun toisiinsa. Loppujen lopuksi älykkyys on vaikea määritellä, mutta mikään yliopistokoulutus ei sitä takaa. En myöskään usko, että Mensan jäsenyys tyhjentävästi tekee ihmisestä älykkään. Se ei kuitenkaan mittaa esim. sosiaalista älykkyyttä.
ei taaskaan selventänyt yhtään. Puhut huumorintajusta, mutta eikös kaikilla ihmisillä ole huumorintaju? Millaisesta huumorintajusta siis puhut?
Minulle hyvä huumorintaju tarkoittaa monipuolista huumorintajua. Älykäs ihminen ymmärtää monenlaista huumoria. Vai oletko kenties sellainen itseään älykkäänä pitävä joka usein ajattelee muiden sutkautuksista, että "Hohhoi, olipas typerä juttu."? Itse yliopistoihmisenä uskallan nauraa älykkäille sutkauksille, sarkasmille, tilannekomiikalle ja myöskin näille "typerille" jutuille, koska huumoriahan on juurikin se, mistä ITSE löydät sen huumorinjyväsen. Olen huomannut, että yliopistomaailmassa ihmiset jotenkin yrittävät olla "parempia", joten huumorinkin pitäisi olla jollain tavalla ylempää ja älykkäämpää. Minusta se vain rajoittaa ja kuivattaa huumoria.
Oletko mielestäsi huumorintajuisesti rajoittunut?
Mä oon ihmetellyt kyllä sitä kun ihmiset eivät kovinkaan usein osaa kuvailla heidän huumorintajua. Eli sanotaan olevansa huumorintajuinen ja silti jos kysyy millasesta huumorista pidät niin vastaus on tyylii "ööö.. emmä tiiä, sellasesta hauskasta!".
Deittiprofiileissa näkee hyvin tän, sanotaan "etsin huumorintajuista", mutta ei selitetä minkälaista huumorintajua etsitään. Jos joku tulee kertomaan jotain paskavitsejä ja hänen mielestään ne on hauskoja, mutta sen profiilin tehneen mielestä ei niin toihan kusee silloin täysin. Pitäs selittää minkälaisesta huumorista pitää, koska huumoria on niin monenlaista.
Mä tiedän täysin millaisesta huumorista pidän ja pystyn sen myös suoraan selittämäänkin.
tuosta monen mielestä "niin typerästä jutusta" ja omasta tilannekomiikastani, siis vain yhdestä huumorin osa-alueesta. Ehkä viihdyn vakipanoni seurassa hyvin muutenkin, koska ainakin hän nauroi kovasti jutulleni ja omaa juuri tällaisen "monipuolisen" huumorintajun.
Eli: Jäädessäni välillä tämän naisen kämpille hän saattaa jättää minulle vara-avaimensa, jos minulla on tarvetta käydä hänen kämpillään. Että muistaisin ottaa avaimen, niin hän varmuuden vuoksi laittaa avaimen usein kenkäni sisälle. Kysyin sitten illalla, että mites se avain, niin hän vastasi, että laittoi sen kenkääni. Vastasin siihen sitten, että "Onpa kiva, taas saa ihmetellä koko päivän töissä, että mikä siellä kengässä oikein taas painaa." ;) Ketä nauratti? :)
Kyllä täällä pitää ilmeisesti rautalangasta vääntää. Ensiksi kysytään, minkälainen on älykäs? Yritän selittää, että sellainen tietynlainen huumorintaju yms. ilmentää sitä. Sanotaan näin, että älykäs ihminen et ole ainakaan sinä, joka heität noita "nokkelia" juttujasi. Fiksulta mieheltä kuulostaa puolestaan tämä vaalean naisen tavannut.
Mitä tulee tuohon huumorintajuun. Paras huumori on tilannekomiikka ja nokkelat vastaukset. Niitä ei ainakaan täällä ole vilissyt.
...Mensan jäsen, jolla on huonot sosiaaliset lahjat, siis tyhmä?
Oma ihastuksenkohteeni on juuri tälläinen. Sosiaalisesti kömpelö mutta helvetin älykäs jätkä, johtaa minkä tahansa kaavan ilman opettajien opastuksia ja älykkyysosamäärä suurempi kuin minun pituuteni senteissä - kyllä, Mensassa testattu ja jäsen on. Analysoi asiaa kuin asiaa syvällisesti. Onko hän muka tyhmä vain siksi että ei osaa lukea sosiaalisia tilanteita hyvin?
Siksi sanoinkin tyhjentävästi älykäs. Jos et ymmärrä sanan merkitystä niin suosittelen katsomaan sanakirjasta:)
että olet juuri ehkä vähän sellainen kireäpipoinen ja ymmärrät huumoria vain hyvin kapea-alaisesti. Teet myöskin ihmisistä hyvin nopeasti omat johtopäätöksesi ja luulet olevasi aina oikeassa. Ei ihme, ettei meinaa miestä löytyä, kun herneet vedetään nenukkiin jo mielestäsi vääränlaisesta huumorista.
Yliopistoihmisillä on hyvin usein eräänlainen kilpi suojanaan, kun pelätään oman egon ja imagon tahriintumista. Ei uskalleta rentoutua eikä esim. "vajota" huumorin suhteen alemmalle tasolle. Kokeile, se rentouttaa kummasti nauraa ihan typerillekin jutuille. En esimerkiksi ennen pitäny Kummelista ja pidin sitä junttihuumorina, mutta nykyisin tulee hörötettyä monille Kummelin sketseille! Nekin naurattavat, kun osaa luopua estoista.
Itse en kuitekaan tule toimeen ihmisten kanssa, joiden seurassa suorastaan joutuu varomaan puheitaan, ettei vaan tule halveksuvia katseita, jos toinen ei satu ymmärtämäänkään tietynlaista huumoria. :)
Mutta niin kuin sanottu, usein älykkäin on se, joka ei sitä toitota. Tai niin kuin minä sanon: Kypsä ihminen on sellainen, joka tietää olevansa epäkypsä ja tunnistaa oman naiiviutensa! ;)
Itse sen sanoit. En itsekään tule toimeen ihmisten kanssa, joiden kanssa joutuu varomaan puheita. Vedit heti herneet nenään tuosta Mensa kommentista. Ehkä luulet Mensalaisten olevan yli-ihmisiä. Itse taas epäilen sitä.
Hyvää kesää kuitenkin! Kannattaa lopettaa tyylisi arvostella ja kommentoida muiten tekstejä, koska se on lapsellista. Täällä kuitenkin ollaan vaihtamassa ajatuksia.
lapsellista on myöskin vastakeskustelijan älykkyyden vähättely. (Tiedän, sorrun siihen kyllä välillä itsekin.)
Itseasiassa tuo Mensa on minulle yks hailee. Arvostan ihmistä vasta persoonana, en mensan tulosten perusteella. Nuo "älykkyys"testit testaavat vain suurimmalta osin matemaattista älyä. Lisäksi testeihin voi harjoitella. Älykkyyshän on kuitenkin paljon laaja-alaisempaa.
Ihmettelen vain, että miksi kysyt ettet löydä miestä etkä sitten kestä kritiikkiä tai rakentavia(?) kysymyksiä? Et myöskään kunnolla määritellyt, millaista se älykkyys tai huumorintaju on. Sitten kun kysyin, että sijoittuuko huumorintajusi kenties kapealle sektorille, koska sopivaa miestä ei helposti löydy, niin tuleekin jo ryöppy minun älykkyyteni vähäisyydestä. :D
Mielestäni älykkyys on nimenomaan laajakatseisuutta. Osataan punnita asioita ja katsella niitä monelta kantilta. Suvaitsevaisuus on juuri tästä syystä yleensä älykkään ihmisen merkki! Toinen älykkyyden ilmentymä on laaja-alainen huumori.
Mainitsit kuitenkin lopulta tuon tilannekomiikan lempihuumoriksesi. Täytyy muistaa myös, että ei vaadi paljon nauraa tilannekomiikalle, mutta haastavampaa on olla itse se tilannekomiikan luoja!
Olen huomannut, että monet yliopistoihmiset eivät osaa nauraa itselleen, vaan tilannekomiikka kohdistuu aina joko johonkin tapahtumaan tai toiseen henkilöön. Itse suosin tätä itseeni kohdistuvaa sarkasmia ja tilannekomiikkaa, koska sillä en ainakaan loukkaa ketään. Monesti kuitenkin näkee, että kun muut nauravat "kanssani", niin tämä henkisesti ylemmän (omasta mielestään) henkilön ilmeestä voi melkein lukea:" Voi vitun idiootti." :D Eli kun esim. heitän jonkun yleistyksen miehistä ja oman kommellukseni, niin muut nauravat, että "Nii just! Semmosia me miehet ollaan", kun taas tämä "henkisesti ylempi" ilkkuu "Hahaa! Ootpas tyhmä!". Voit arvata, kumpaa ihmisryhmää itse pidän älykkäämpänä. ;)
Heitetäänpä tähän loppuun vielä yksi typerä juttu, toivottavasti tämä ei nyt ole helmiä sioille. ;)
Kaikki muistavat tämän älykkäiden ihmisten seuraaman ohjelman Big Brotherin?! Itse en sitä ikinä paria jaksoa enempää seurannut, ehkä henkiset kykyni eivät enempään riittäneet. Mutta pääsin todistamaan yhtä nyt hyvin tunnettua überälykästä väittelyä, missä tämä Aki (se musta mies) osoitti väittelytaitonsa hokemalla kuuluisaa lausetta: "Sä olet heikoilla hangilla!"
Tuli silloin heti mieleen, mitä minä siinä tilanteessa vastaväittelijänä sanoisin. Heitin siinä sitten mm. ääneen kysymyksen: "Mitä Mika Häkkinen sanoi, kun jalkansa upposi lumeen?" Pari kaveria ainakin heti repesi huolella, mutta kaverin tyttöystävältä taisi tulla nuo kuuluisat sanat: "Voi vitun idiootti!" :D
Minä toivotan HAUSKAA kesää! Kaikesta huolimatta hyväntahtoinen neuvo, pidä mieli rentona ja avoimena!
Minulla on tietynlainen ulkonäkö kriteeri, joka ei kuitenkaan vastaa sellaista yleistä komistusta. Minuun vetoaa tietynlaiset piirteet miehen ulkonäössä (tummat hiukset, silmälasit, luisevat kasvot), mutta ne ei ole kuitenkaan välttämättömyyksiä. Tietysti sellainen oikeanlainen luonne on tärkein. Ihmisen pitää olla kiinnostunut jatkuvasti itsensä kehittämisestä henkisesti ja näin olla valmis etenemään keskusteluissa "pintaa" syvemmälle. Tuon käsitteen ymmärtää ihmiset, jotka kaipaavat/tekevät samaa keskusteluissaan. Ei sitä voi selittää. Sama kuin kertoisi ihmiselle, joka ei tiedä kuin mustan ja valkoisen värin miltä esim. punainen väri näyttää. Helppoa kertoa jonkun olevan punainen ihmiselle, joka jo tietää kyseisen värin.
Opiskelen erittäin naisvoittoisella alalla, joten miehiä täällä ei ole kuin muutama:(
...tuo pintaa syvemmältä keskustelu kriteerinä. Siis ymmärrän sen täysin koska sehän on oikeasti tärkeä juttu ja haluan samaa, mutta toisaalta moni syvällinen mies ei ehkä uskalla heittäytyä keskusteluun ainakaan puolituntemattoman naisen kanssa niin syvällisesti. Miehiin kuitenkin kohdistuu niin paljon paineita siitä millainen pitäisi sosiaalisissa tilanteissa olla ja syväluotaavat analyysit asioista eivät kuulu niihin asioihin mitä mieheltä odotetaan tai usein edes hyväksytään, joten ehkäpä pitää vaan tutustua miehiin paremmin ja kärsivällisemmin että heistä saa kaivettua sen syvällisen puolen esiin?
Olen huomannut itsestänikin sellaista että en uusien tuttavuuksien kanssa heti uskalla jutella muuta kuin small talkia vaikka oikeasti olen kiinnostunut paljon syvällisemmistä keskusteluista, eli ehkä annan itsestäni pinnallisemman kuvan kuin haluaisin.
..löytyi jokin aikaa sitten. Tapasin ihanan, älykkään (ainakin tohtorin tutkinnosta päätellen :), kauniin, pitkän ja vaalean naisen itselleni kaikkein epätodennäköisimmästä paikasta, eli baarista, jossa olin käymässä treenien jälkeen yhdellä. Kaverini raahasi minut sinne, kun en kuulemma käy koskaan missään..
Kirjaimellisesti törmäsin johonkin hyvän tuoksuiseen baaritiskin ruuhkassa, ja hyvitykseksi tarjosin lasillisen. Ihastuin heti (eroni jälkeen olen tietoisesti pysytellyt sinkkuna usean vuoden, ei vaan ole huvittanut).
Hän ei ollut vielä siinä vaiheessa kiinnostunut (kertoi myöhemmin), sain kuitenkin taivuteltua deiteille. No, ei siinäkään vielä mitään, meni viikko ja ajattelin että tää tais olla tässä.
Kuitenkin, mielenhäiriöön verrattavassa sekaannustilassa ajattelin häntä noin joka toinen minuutti ja lopulta kädet täristen naputtelin tekstarin. Kun hän vastasi, piti ottaa seinästä tukea. Hänkin oli ajatellut minua ja oli toivonut että ottaisin yhteyttä!
Nyt ollaan yhdessä, ainoa ongelma on vaan kun ei meinaa malttaa nousta sängystä.:)
Ihana nainen, voimme puhua kaikesta ja seksi on taivaallista. Elämässä voi käydä hyvinkin, ei kannata luopua toivosta..
Ilmeisesti yökerhoja parempi paikka onkin tavata miehiä, jossain muutamalla. Ongelma vain on, että kuinka silloin tehdä kontaktia.
Kaverisi ovat oikeassa. Mene ja valitse itsellesi sopiva.
monenko miehen käyttämä olet?
pari kolme päin helvettiä mennyttä suhdetta, pari itsetunnon täydellistä kadottamista ja jonkinlaista eheytymistä niin alat olla bueno.
Nyt sulla on vielä niin paljon märkää korvien takana ettei tolla tavalla mikään toimikaan.
Jos puhuisin kauniimmin olisit minun mutta kun en halua vaan haluan sellaisen jolla on oikeasti valmiuksia.
Pariutumismarkkinat ovat yliopistoikäisillä ehdottomasti naisten markkinat, ja omien kokemusteni valossa minun on vaikea kuvitella sinun edes yrittäneen seuranhakua.
Koita käydä miesvaltaisten opiskelualojen bileissä, jututa (tai vähintään vilkuile hymyn kera) kiinnostavia miehiä vaikka puistossa tai missä tahansa heitä näetkään, kokeile nettideittiä. Jos olet alle 25, suurella varmuudella joudut/pääset seulomaan aika isosta sinkkumiesten joukosta mieleisesi...
Miesvaltaisen alan edustajana (ja melkein epätoivoisena seuran etsijänä) toteaisin myös sen, että eivät ne hyvät sinkkumiehet keräänny aktiivisesti mihinkään. Luonnollisesti he pyrkivät eroon toistensa lähettyviltä parantaakseen omia mahdollisuuksiaan. Lisäksi he ovat vähintään yhtä hukassa siinä, mistä löytäisivät kivan naisen.
monenko kanssa olet edes yrittänyt tutustua. Minä ainakin käyn joka pävä yliopistolla enkä saa yhtään katsetta. No en ilmeisesti pidä huolta itsestäni vaikka käyn joka päivä lenkillä ja rasvaan naamani sekä pesen hampaat. Noniin eli prinsessahan sieltä paljastui kun ei tämäkään riitä että kelpaisin. Monta aloitetta olet tehnyt sinua kiinnostavalle miehelle.
Koska et ole tavannut minua vielä. Se on syy ahdinkoosi.