Kun muutimme yhteen miesystäväni kanssa, olisin päässyt 200km päähän koulutukseen johon olisin halunnut mutta ukkoni ei minua sinne olisi halunnut päästää ja päätin silloin antaa suhteelle mahdollisuuden. Opiskelin sitten vuoden ajan toista alaa joka ei kuitenkaan tuntunut omalta. Nyt olen taas samassa tilanteessa: menenkö 200km päähän ja kestän ukkoni kiukuttelun vai jäänkö tänne. toisaalta olisin valmis lähtemään mutta osa minusta taas haluaisi jäädä tänne.
Tiedän että muiden on aika turhaa sanoa tähän juuta tai jaata koska minun itse on se päätettävä, halusin vain purkaa oloani jonnekin
Tiedän että muiden on aika turhaa sanoa tähän juuta tai jaata koska minun itse on se päätettävä, halusin vain purkaa oloani jonnekin
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaikeaa teille molemmille puolin tai toisin. Poikaystävällesi siksi, jos lähtisit ja ikävä valtaisi hänet, mutta enemmän kuitenkin sinulle, koska jos jäät hänen luokseen tuskin saat sitä ammattia mitä haluaisin. Tottakai sinä teet päätökset eikä kukaan muu, mutta se on sinun elämäsi, ja jos koet ammatin jota haluat opiskella mielekkääksi, niin mene toki. Tekeekö miehesi töitä/opiskelee? Jos hän välittää sinusta, hänen pitäisi ymmärtää miksi tahdot lähteä. Jos mahdollista, niin miksei hän lähde mukaasi?
sieltä myös paremman ukon.
Sinun TÄYTYY nyt ajatella itseäsi ja tulevaisuuttasi! Tiedän että tulet katumaan ellet lähde opiskelemaan. Opiskeluvuodet menee kuitenkin tosi vauhdilla ja taskussasi on paperit jotka voivat vaikuttaa koko loppuelämäsi kulkuun!!!
Nim. kokemusta on vastaavasta tilanteesta, nyt hyvässä asemassa työmarkkinoilla ja tulevaisuus turvattu vaikka kuinka lamaa hehkutellaan...
Opiskelemaan vaan. Et voi rakentaa tulevaisuuttasi pelkästään toisen varaan. Kouluttaudu haluamaasi ammattiin, vaikka se olisi toisella puolella maapalloa. Jos suhteenne ei kestä sinun opiskelua, niin se ei kestä montaa muutakaan asiaa.
Opiskelemaan vaan. Et voi rakentaa tulevaisuuttasi pelkästään toisen varaan. Kouluttaudu haluamaasi ammattiin, vaikka se olisi toisella puolella maapalloa. Jos suhteenne ei kestä sinun opiskelua, niin se ei kestä montaa muutakaan asiaa.
Kun olen mustasukkainen itsestäni,en koe,että "mä itse" olisi samannäköinen,itseäni muistuttava toinen nainen.Sellaisen asioita en urki.En edes huomaa ellei istu vastapäätäni.
Jouduin hostell-elämää viettämään 2 viikkoa ja olin tosi helpottunut kun sain lähteä.Olen itsestäni omistushaluinen nainen.Haluan pitää itseni itselläni,soolo sinkku jne.Ahdistun jos minusta ollaan kiihkeästi kiinnostuneita ;> Vaikka olen suvaitsevainen bi-naisia,gay-naisia ja ryhmäseksi-miehiä kohtaan.Ymmärrän myös jos joku nainen kärsii Cosmopolitan-ulkonäköpaineista ja hyökkää naamoihin siks.Ei ole hyväksyttävää käytöstä mitenkään.Mä esim. en yksinkertaisesti ole paijattavissa,nallepyjamassa keittiössä etenkään.Kaikki naiseus ei ole liukuhihnalta poimittavaa,verrattavaa ja käyttö-oikeutettua toisten käpälille.En edes ymmärrä miksi olisin elävä DVD jo valmiiksi käkkäräluonteisen,äksyn naisen miehelle.Jotain vertailuleikkejä tms.