teillä olisi ainoastaan kolme kuukautta elinaikaa jäljellä? Oletetaan, että yksikään teistä ei olisi sairas, eikä köyhä.
Itse ilmoittautuisin viulunsoiton opetukseen, lähtisin käymään Claude Monet`n puutarhassa Givenchyssä ... Ranskassa, opettelisin Italian alkeita ... järjestäisin kesällä ikimuistoiset puutarhajuhlat kaikille läheisille ihmisille :).
Itse ilmoittautuisin viulunsoiton opetukseen, lähtisin käymään Claude Monet`n puutarhassa Givenchyssä ... Ranskassa, opettelisin Italian alkeita ... järjestäisin kesällä ikimuistoiset puutarhajuhlat kaikille läheisille ihmisille :).
Vastaukset 66
Vanhimmat
ulos kaapista
Kannattaako asiat, mitä voit tehdä tänään, siirtää huomiseen? :)
homostella kolmea kuukautta pitempään
prutkuttelemaan alpeille, kuten elvis länkkäri leffassa puoliveristä esittäessään lähti vuorille kuolemaan :)
Robert M. Pirsigin "Zen ja moottoripyörän kunnossapito" -teosta? Suosittelen ... filosofista easy rideria. Tuli vain mieleeni tuosta harrikasta mainitessasi ja yliäänsä moottoripyöräilyä ajatellen ...
...ei mitään käsitystä. Varmaan kävisin tekee testamentin.
usealle tulee helposti mieleen, mitä kaikkea tehdä, jos eliaikaa tosiaan olisi jäljellä vain kolme kuukautta. Miksi kuitenkaan odottaa jotain ... sitten, kun lapset isoja, velat maksettu, etc. Miksi ei tarttusi hetkeen ja eläisi niitä unelmiaan, ennenkuin todella on liian myöhäistä ...
...tällä hetkellä mielessä mitään sellaista jonka haluaisin välttämättä toteuttaa ennen kuolemaa.
Joskus on olo on niinku "intiaanilla patukka mainoksessa..."
elämääsi. Sen tämänhetkiseen tilaan.
ihan vitun ison lainan ja hengailisin, shoppailisin ja eläisin kuten nyt. Söisin hyvin ja maistelisin paljon erilaisia viinejä, kävisin paljon leffassa ja veisin mun ystäviä matkalle nautiskelemaan elämästä..
Tohon menisi 2 kuukautta. Viimeinen kuukausi menisi siihen, että olisin omissa oloissani ja olisin. Mä nauttisin elämästä kuten teen nytkin :)
nauttia siitä, mitä itsellä on ... tässä hetkessä. Kannattaa tarttua hetkeen ja elää unelmaansa :).
...lapsettomanahan sitä vois tehdä tolleen.
nauttimiseen. Miksi lapset "pilaisivat" kaiken? Sitä tekisi tietyt asiat vain eri tavoin ...
Lapset perivät ne vanhempien velat kun aika jättää (tieten, ehkä, luulisin,...). Siks tuntuu hieman oudolta ajatus, että viimeisinä elinkuukausina vetäis elämän risaseksi lainarahalla.
tietääkseni. Varma en tietysti asiasta ole. Eikös ennemminkin takaajille?
No, se siitä. Vastauksessani ajattelin lähtökohtaisesti juuri tuossa elämäntilanteessa olevaa ihmistä. Ei jokainen kykene samaan tietenkään omista "rajoitteistaan" johtuen.
Tai kulutusluotot joilla ei ole takaajaa?
Mä en oo yhtään perillä näistä.
Tuon oli pakko olla vitsi?:D Jos oli, niin oli aidosti hyvä sellainen.:)
Mikäli ihminen teoreettisen esimerkkisi mukaisesti ei ole sairas ja olisi ainoastaan kolme kuukautta elinaikaa jäljellä, niin eiköhän sitä elää köröttelisi ihan niin kuin ennenkin...Tuskinpa bilettelisi sen enempää, kuin muutenkaan bilettelee.
Ps. Viulunsoiton oppiminen muuten kestää kauan, minkä varmaan tiedätkin.:D Korkeitaan hieman oppisi kolmessa kuukaudessa vinguttamaan (ainakin, jos alkeista aloittaisi).;D Ja Ranskassahan kannattaisi jubailla romanttista ranskaa, eikä italiaa!;) ( mutta kukin tietysti toki tavallaan...)
*Anteeksi* Korjaan edeltävää sen verran, että joo taisitkin kyllä sanoa meneväsi Monet`n puutarhaan Ranskaan ja sitä italiaa opettelevasi sitten ihan muualla... Mä luin väärin siinä kohtaa.
tätä aloitusta oli hyvä katsoa pintaa syvemmältä ja lukea vähän rivien välistä. Pointti oli se, että kannattaako niitä unelmiaan siirtää jonnekin hamaan tulevaisuuteen, voisiko niitä mahdollisesti elää jo nyt ... tässä hetkessä. Toisinaan ajatellaan, että sitten vasta voi aloittaa elämän, kun velat on maksettu pois alta, lapset on saatettu maailmalle, opiskelut opiskeltu, etc. Silloin voi olla jo liian myöhäistä tehdä mitään niistä unelmistaan ...
Niin mutta: mikä oikeasti voisi olla vaihtoehto sille, että ihminen ei ole sairas, mutta kuitenkin tietäisi kuolevansa kolmen kuukauden kuluttua, kuten teoreettisen esimerkkisi ajatelma meni?
Olisiko sellainen tilanne esimerkiksi sellainen, että joku ihminen tietäisi ( uhg, miten kammottava esimerkki tää mun seuraava, mutta pakko ajatuksen kehittelyäni kuvatakseni ilmaista...) suisidaalisesti kuolevansa silloin kolmen kuukauden kuluttua, vaiko mahdollisesti tulevansa esimerkiksi palkkamurhaajan listimäksi? Mun on vaikeaa eläytyä ajatelmasi "ideaan"... On nimittäin niin, että jos ihminen kuolee tapaturmaisesti, ei sellaiseen voi ihminen ennalta varautua. Ja ainakin muissa teoreettisissa tapauksissa, paitsi suunnitellun itsemurhan kohdalla, luultavasti yksilön itsesuojeluvietti pyrkisi korjaamaan asiat ennalleen. Masentunut välttämättä ei lähtisi elämään kuin viimeistä päivää viimeisen kolmen kuukautensa kohdalla...
Ymmärsit nyt varmastikin, että tää kaikki edellä oli ainoastaan epätoivoista yritelmääni asettautua sellaiseen teoreettiseen tilanteeseen, jossa olisi kolme kuukautta elinaikaa, mutta jossa ei ole olemassa tietoa, mistä syystä kuolee. Ainoa ennalta tiedossa oleva syyhän olisi sairaus ja sitä sanoit, että kukaan ei esimerkkisi teoreettisessa tilanteessa olisi.
Joo, sinänsä käsitin kyllä. Ihan kaunis idea sulla tossa, että unelmia ei kannata siirtää, jne. Hait mielikuvituksellisia ideoita ja visioita. Multa niitä ei vain löydy - kenties mielikuvituksen puutetta se. Mä en ihan rehellisesti vain osannut sanoa, että mitä tekisin mainitsemassasi teoreettisessa tilanteessa.
kuitenkaan niin kaukaa. Et voi tietää todella, milloin matkasi täällä päättyy ... voit kuitenkin ajatuksen tasolla kuvitella, mitä tekisit, jos näin kolmen kuukauden päästä tapahtuisi :). Sanotaanko näitä sitten vaikkapa mielikuvamatkoiksi :) ... näetkös, miten vaikeaa se on aikuiselle, mikä lapselle taasen todella helppoa (lapsille mielikuvamatkoja ei silti kannata oman kuolevaisuuden suhteen tehdä).
Kirjoitit seuraavalla tavalla:
"... näetkös, miten vaikeaa se on aikuiselle, mikä lapselle taasen todella helppoa (lapsille mielikuvamatkoja ei silti kannata oman kuolevaisuuden suhteen tehdä)."
Toivottavasti tossa ei ollut lapsellista vihjailua sellaiseen, että ilmaisemani mielikuvituksettomuuteni johtuisi syvällisestä älyllisestä vajavaisuudestani.;D No ei se mitään, jos vaikka asia olisi niinkin, kunhan et sitten jatka piikittelyä yli ketjun tai asian ulkopuolelta samasta asiasta.;) Mikä muuten on sun eduksesi sanottava - et ole tainnut sellaista tehnytkään, sinun nimimerkkisi. Taidat omata verraten hyvän itsetunnon.:) Olen pahoillani jos tuossa rehellisyydelläni tahtomattani loukkasin, mutta varmastikin humoristiseksi ja mielikuvituksellisiksi toivomiisi vastauksiiin suhtaudut myös huumorintajuisesti? Muuhan olisi mielikuvituksettomuutta.;)
No juu. Voinhan mä vielä yrittää...Mitä tekisin, jos tietäisin kuolevani kolmen kuukauden kuluttua? Massin vähyys ei olisi haitaksi missään ja vain taivas olisi rajana tekemisten suhteen, niinhän sanoit? Luultavasti ensimmäisenä estäisin tulevan kuolemani, kun sen kerran ennalta tietäisin.;D Sitten matkustaisin hyvällä ja tarkkaan valitulla porukalla, johon siis kuuluisivat elämäni kaikkein rakkaimmat ja siihen oleellisimmin pitkällä ajalla vaikuttaneet henkilöt 1., 2., 3.,4., 5., 6, 7., 8., 9., 10., 11. 12., 13., ja 14. ( oikein tähän laskinkin nämä!), esimerkiksi Kauko-itään ( Japani ainakin olisi yksi kohteista) - jonnekin oikein kauniisiin ja eksoottisiin maisemiin. Siellä rentoutuisimme ja puisimme ne kaikki joskus elämässä keskeneräiseksi jääneet ja ristiriitaisetkin asiamme läpi - mun piikkiin koko matka taloudellisesti tietty. Matka voisi kestää esimerkiksi neljä viikkoa - ei missään turistirysässä, mutta ei myöskään minkäänlaisessa kilinsyömässä majassa pelkkää käärmettä ja koiraa ruoaksi nauttien. Jonkinmoiset itämaiset hiljentymisretriitit autenttisessa ympäristössä voisivat tulla kyseeseen, mutta reipas juhlinta hieman toki myös.
Kun palaisin em. reissusta, ostaisin asunnon paikasta, josta olen aina halunnut sen ostaa. Sitten muuttaisin sinne ja seuraavaksi järkkäisin tuparikekkerit niille kaikkein hauskimmille bilekavereilleni elämäni matkan varrelta, jotka eivät Kauko-Idän reissulla olisi olleet mukana. Ja sitten sijoittaisin jonkin verran rahaa tekisin yhden työkuvioihin liittyvän roisin ratkaisun, johon ei (välttämättä) ilman todella suurta rahamäärää koskaan muuten tule olemaan mahdollisuutta. Ja eläisin toivossa, että massia olisi vielä sen kolmen kuukauden jälkeenkin - eikä loppumatonta tilipussia mystisesti ryövättäisi minulta hetkellä, jolloin mun muka pitäisi kuolla, ja jolloin siis en kuolisi, koska olisin varmistanut, ettei niin tule käymään - tuleva kuolemahan esimerkiksissäsi tiedettiin ennalta.;D
Oikeasti kuitenkin....En usko, että elämän onni olisi rajoittamattomissa mahdollisuuksissa. Pikemminkin olisi aika hirveää, jollen olisi ihminen, ihmistä ihmisyydessäni koskevine elämään liittyvine rajoitteineni. Unelmaa elämästä on onneksi vain palanen - ja siksi elämä joskus onkin jopa romattista tai parhaimmillaan tunteitakin riipivää. Iloa, onnea, kyynisyyttä, pettymyksiä, tasaista tallaamista suurimmalta osin, sekä tietysti elämää koskevia valintoja, joissa ihminen saa hienolla tavalla näyttää itselleen oman kuvansa. Rehellisesti, raadollisesti, palkitsevasti ja vilpittömästi.
rajoittamattomista mahdollisuuksista. Elämä on elämää vasta silloin, kun vähemmän on enemmän :).
Kirjoitit:
"Elämä on elämää vasta silloin, kun vähemmän on enemmän :)."
Juuri niin! Ja siksi sellaisen ideaalitilan kuvitteleminen, jossa kaikki toivottu olisi ihmiselle mahdollista tehdä, onkin vaikeaa. Kun ei sitä täydellisesti riippumatonta ideaalitilaa oikeasti edes kaipaa ( en mä ainakaan) ja ideaali on ideaalina kuitenkin aina vain ylätaso, oikeastaan aivan kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Lasikatto, vuoren huippu - mitä vain, mutta periaatteessa ja tossa sun kontekstissasi kuitenkin määrätön. Ideaalitilaa, jossa ihminen voi tehdä vaikka mitä moninaisimpia eniten toivomiaan asioita, on mukavaa ajatella, jos ideaalitila on mahdollista nähdä seurauksena ja jatkumona omasta tarkoitushakuisesta ponnistelusta ja toiminnasta. Se taas, että "kaikki mahdollinen hallussa, aina tai vaikka lyhyenkin ajan" - ei kukaan elä niin. Aina olisi jotakin muuta, aina olisi jotakin vielä kiinnostavampaa, tai vielä miellyttävämpää. Sellaista, jota sun olisi pitänyt valita, mutta jota et valinnut, koska tietyllä hetkellä halusit toisin. Kaikilla tuo asia menee niin. Eletystä elämästä, luonteesta riippumatta.
Tavallaan uskon, että vaikka yksilöllä olisi hallussaan kaikki maailman mahdollisuudet, se kaikki maailman valta mennä, nähdä tai vaikuttaa, menisi yksilön ajasta kuitenkin puolet valintojensa mielekkyyden miettimiseen. Valitsinko oikein, kun päätin mennä Kyprokselle, enkä Portugaliin? Valitsinko oikein, kun ostin punaisen mekon, enkä sinistä? Miksi ostin maksamakkaraa( hölmö minä)? Minua kiinnostaisi laulutunnit, miksi ihmeessä menin " teemme itsenäisesti kaappikellon"-kurssille?*reps, anteeksi: toi oli vain teoreettinen esimerkki* Miksi lainasin kirjastosta kirjan, joka ärsyttää minua ensimmäisestä sivusta alkaen? Siksikö, että se yksi pynkeän pöyhkeä, suosittu ja salassa teennäisenä pitämäni kulttuuripersoona kehui sitä kammotukseksi (jokatapauksessa) tietämääni kirjaa silmät kiiluen? Miksi toisaalta kuitenkin olen niin p*run ylpeä kaikista näistä valinnoistani? Miksi mulla kuitenkin on hyvä olla nahoissani, vaikka elämä usein vetää päähän likaisella rätilläkin? Kyse on valinnoista. Huomaan. Se rajallisuus. Mieletön voimanlähde, koska sitähän sä voit verrata ainoastaan ideaaliin - siihen täydelliseen, jota et kaipaa!;)
rinkan ja kiväärin mukaan ja katoaisin Lapin erämaihin.
vaeltajan matkan päätös ja alku uudessa muodossaan. Ympyrän sulkeutuminen.
Siivoaisin asuntoni ja heittäisin kaiken ylimääräisen roskiin tai pakkaisin ne valmiiksi joko kierrätykseen tai perintönä siskontytölle. Sitten kirjoittaisin kirjeet läheisilleni ja lopun aikaa viettäisin humalassa joko viinasta tai lääkkeistä.
Ainiin, jos rahasta ei olisi pulaa niin hankkisin maksullista seksiä sekä mieheltä että naiselta. Erikseen.
aikansa, miten itse haluaisi. Kukapa haluaisi ajaa oman tahtonsa, kuolevan tahdon edelle ...
En ymmärtänyt vastaustasi.
vaikkei ketään läheinen ihminen ... ystävä/tuttava/sukulainen ymmärtäisikään kuolevan ihmisen omaa tahtoa ja toiveita elämänsä viimeisten vaiheiden vieton suhteen, ei kellään ole oikeutta syrjäyttää niitä muokkaamalla omien toiveidensa ja tahtonsa mukaiseksi :). Sitä tarkoitin.
...miksi vastasit minulle noin.
sai oman tunteensiirtoni toimimaan syystä tai toisesta.
erityistä. Odottaisin mielenkiinnolla, et pitääkö ennuste paikkaansa. Tuollainen elinaika-arvio liittyy yleensä vakavaan sairauteen, joten eipä ajatuksesi viulunsoitosta auennut.
sitä hetkeä, jolloin hetket ovat luetut ja kuoleman aika tullut. Eikö vain? Aloituksessani myös totesin, että mitään sairautta ei kellään olisi ja köyhyys ei olisi ongelma toiveiden ja halujen täyttymisessä.
Ainahan sitä voi kolmen kuukauden kuluttua ajaa vaikkapa kolarin ja siirtyä ajasta ikuisuuteen :) ...
loppu tulla vaik tänäänkin. En edelleenkään sisäistä tuonkaltaisia elinaikajuttuja. Tiedätkö, miten joitain lukijoita oikeesti voi sattua tuollainen?
jotkut myös itseäni. Silti minulla ei ole oikeutta palstalla vaatia keneltäkään tietynlaista lähestymistapaa aloituksiinsa nähden. Mikä sinusta tässä erityisesti satutti?
kuolemisen tuttuus. Reagoin joskus yliherkästi. Turhan usein unohdan, et tää palsta on nimenomaan viihdettä.
Yritän oppia..
Olen vielä elossa:)
kohtaaminen ja sen sisäistäminen ja hyväksyminen laajenna ymmärrystä sen suhteen? Se on kuitenkin jokaiselle meille väistämätön tosiasia elämässämme ... kuoleman kohtaaminen. Voi olla, etten itse myöskään aina ymmärrä sitä oman koulutukseni vuoksi, miten joillakuilla voi vielä olla käsittelemättömiä asioita itsessään esim. juuri tässä kuolevaisuuden ja kuolemanpelon kohtaamisessa.
Kiertäisin maailmaa seuraavat 3 kuukautta. Australia, safari Afrikassa, Etelämanner, Venäjä, Meksiko jne... Tekisin kaiken sen 3 kuukaudessa, minkä nyt tulen tekemään parissa vuosikymmenessä.
Käytkö koskaan samassa paikassa kahdesti?
Jep, matkailu on suuri intohimoni, kun vain olisi tarpeeksi rahaa ja lomaa.
Tukholmassa, Lontoossa, Tallinnassa ja Kanarialla olen käynyt monta kertaa. Muuten haluan etsiä aina jonkun uuden paikan.
Italiassa, Caprilla? Ihana paikka, oikea pikkuparatiisi ... oivallinen kohde lemmenlomalle :).
Rouva Ratikka on sentään käynyt, mutta minulla on tässäkin kohtaa aukko sivistyksessä, koska en ole koskaan käynyt Italiassa. Tosin haluaisin aloittaa Roomasta ja Venetsiasta. Pistän kuitenkin tuon Caprin korvan taakse, joten kiitos vinkistä! ;-)
pankista vähän helvetin ison lainan.
Entäs takaajat? Kannattaa ainakin tarkkaan harkita, kenet laittaa maksumieheksi niiden suhteen ;) ...
ottaisin sijoituslainan sukellusveneprojektia varten. Esittäisin pankinjohtajalle sellaisen bisnes-suunnitelman, että se lähtis ite takaajaksi.
bisneksien kaatuminenkaan surettaisi, kun itse ei niistä enää tietoinen kotvasen kuluttua ...
varmaan ensimmäisen viikon priorisoisin asioita ja loput 11 viikkoa viettäisin palstalla.
............................................................................................................
.
.
Kovin vaikea tasapainoilla tekemisen ja lasten kanssa olon välillä. Niiden kanssa pitäisi olla, ja kämppää siivota ja asioita järjestellä.
Toisaalta tekis mieli vetäistä kunnon maailmanympärysretken paikasta toiseen, ja kuolla sitten jossain paratiisisaarella ja jäädä henkenä majaileen sinne ikuisiksi ajoiksi.
Sitten vois kyllä iskeä jonkun helpon helkkarin komean pelimiehen baarista viimeistä seksikertaa varten. Kovasti olis tekemistä :)
.
.
tekemisen? Mietin vain tuota, kun joskus vanhemmiltani kyselin esim. uhrautuvuudesta suhteessa meihin lapsiin. He vastasivat ajan, jolloin olimme pieniä, olevan parasta aikaa heidän elämässään (tietysti sitä parasta aikaa omalla tavallaan elävät nytkin) ... teimme paljon kaikkea yhdessä ja heillä ei ollut koskaan kokemusta siitä, että olisivat uhrautuneet koskaan meidän vuoksemme mistään heille tärkeistä asioista. Voiko yksinhuoltajien elämä sitten olla perustavanlaatuisesti erillaista sittenkään ... tietysti se, ettei toinen aikuinen ole jakamassa jokaista ainutlaatuista hetkeä lasten kanssa, mutta siitä huolimatta.
.
.
Jonkin verran. Joitakin asioita ei voi tehdä lasten kanssa. Se on ihan fakta. Voi tehdä jotain muuta ja sekin on kivaa muttei tosiaan kaikkea. Minä en esim. juo alkoholia tai käy raflassa niiden kanssa. Tuotakin tekisi mieli tehdä.. edes joskus. Jos ajatellaan ihan realistisia juttuja, niin matkustelu lasten kanssa on kallista, ja aikas hankalaakin jossain määrin. Riippuu minkäikäisistä on kyse. En minäkään mitään ole uhrannut lasten vuoksi, mutta jättänyt jotain kivaa tekemättä koskein lapselisena voi kaikkea tehdä. Ennen lapsia oli hyvää aikaa, lasten kanssa on hyvää aikaa, ja kun lapset muuttaa kotoa on taas hyvää aikaa. Aika aikansa kutakin, ja kulloisenakin aikana tehdään jotain kivaa, mutta kaikkea ei kyllä voi tehdä yhtäaikaa.
.
.
ainakin jossain määrin tuon tekemisen rajallisuuden lasten kanssa jo etukäteen miettii tykönänsä ennen lasten syntymää (?). Lasten hankkiminen (jos niitä saa) useimmiten kuitenkin oma, tietoinen valinta.
Ei kaikkea, niinkuin sanoitkin, olekaan tarkoitus tehdä samanaikaisesti. Ja, jos joku sitä yrittää, niin veikkaisinpa hänen saavan siitä itselleen myös aikamoisen stressin :) ...
.
.
Vanhempi niin tajuaa sen että lapset asettavat rajoituksia ja kaikkea ei voi tehdä oman pään mukaan ex-tempore tyylillä. Hyvä vanhempi tajuaa sen jo ennen lasten hankkimista.. muut huomaa ennemmin tai myöhemmin. Kaikkein surkeimmat ei ikinä. Mun korvaan kuulostaa aina tosi pahalta, jos joku sanoo ettei lapset estä tekemistä. Kyllä ne todellakin estää ja muuttaa tekemisten tyyliä. Muutos ei välttämättä ole paha mutta se on erilainen eikä yleensä omalla halulla ole mitään sijaa.
Jos nyt ajatelleen että ihan tosissaan olisi se 3 kuukautta elinaikaa, niin en voisi ihan tehdä sitä mitä haluan. Minun pitää ajatella lapsia ennen itseeni. Jäädä tänne ja laitella asioita kuntoon, ja olla lasten tukena. 10 vuoden päästä tai lapsettomana voisin tehdä sen mikä mun mielestä olisi ihanneloppuni tällä pallolla eli lähteä seikkaileen tropiikin saarille kuollen sinne. Velvollisuus vs. halu.. Velvollisuus/lapset voittaa 16-0 silloin kun mun halun vastassa on lasten etu.
.
.
mitään erityisiä unelmia oman elämänsä suhteen. Joillekin riittää olennainen ... elämän yksinkertaisuuden kauneuden kokeminen. Vähemmässä on enemmän :).
Niin, vanhemmuutta en voi ajatella oman kokemuksen kautta, mutta voin kuvitella sitä omien vanhempieni kautta, millaista se voisi ehkä parhaimmillaan (joskus pahimmillaankin) olla. Toisaalta tietysti heillä oli tukenaan myös oma, vahva verkostonsa ja he saattoivat viettää myös keskenään aikaa (sitten, kun olimme hieman isompia , myös lomailivat kahdestaan muutamia päiviä, ilman meitä) hoitaakseen ja vahvistaakseen omaa parisuhdettaan.
Mä unohtaisin kaikki huolet ja halut ja nauttisin elämästä... bilettäisin ja pitäisin hauskaa... rakastaisin kaikkia, uskaltaisin tuntea!
oma elämäntilanne kulloinkin sallisi.
sallittuja! :)
pensselit ja maalit ja taulupohjat esiin.
Siinä se kolme kk menisi, maalaten.
Valon vanki, 46x38, öljy
http://www.kuvaboxi.fi/mediaobjects/orig/pub/2008/12/30/8143010478546189706orig.jpg
mm. käsitellä omia sisäisiä solmujaan. Turvallisella tavalla. Kuvien tulkinta niinkään hedelmällistä, vaan se tunne ... mitä tuntenut kuvaa tehdessään.
ps. en tarkoittanut sanomallani sitä, että sinulla olisi jotain sisäisiä solmuja mahdollisesti, vaan ihan yleisellä tasolla myös itseni mukaanlukien :)
ettei katsoja välttämättä ymmärrä mitä maalaus kertoo.
tekijä itse. Asioita, kun ei voi kokea toisen puolesta.
Olen hoitovapaalla lasten kanssa. Jos olis kolme kuukautta elin aikaa, niin olisin kaikki kolme kuukautta edelleen lasten kanssa. Laskut yms. rutiinit jättäisin tosin kaikki hoitamatta.
..täällä eletään kuin viimeisiä kuukausia..
viettää jokainen päivä, kuin se olisi viimeisemme.
Se ei tarkoita silti sitä, että eläisimme, kuin viimeistä päivää :) ... sanojen negatiivisessa tarkoituksessa.
että ennen tälle palstalle tuloani hortoilin satunnaisena palstamatkaajana milloin milläkin palstalla sekoilemassa. Erään kerran asettauduin aloilleni Jehovien keskuuteen. Eipä aikaakaan kun tuli ensimmäinen maailmanlopunennustus, joka taas kerran ei toteutunutkaan. Minä sitten tein aloituksen, jossa kerroin uskoneeni ennustuksen todeksi. Kerroin myyneeni hyvissä ajoin koko omaisuuteni ja rillutelleeni kaikki rahani menemään taivaantuuliin. Peräänkuulutin heiltä vastuuta tapahtuneeseen. Ehdotin kerättäväksi kolehdin vaikkapa uuden taloni hankintaan.
Jk. Sydämettömiä ovat jehovat. Ei tullut kolehtia, ei edes ainutta vastausta aloitukseeni, jossa olisi edes myötätuntoisesti hieman säältelty.
tulin siihen johtopäätökseen, että etsisin käsiini minulle merkinneet ihmiset ja kertoisin heille, mikä merkitys heillä on ollut minulle. Kaikilla heillä tietysti ihan omanlaisensa. Harmittaisi, jos en sitä ehtisi ennen kupsahtamistani tehdä. Heille sillä ei varmaankaan olisi sen suurempaa merkitykstä, mutta itselleni olisi.
Muuten en tekisi mitään kovinkaan kummallista. Jatkaisin tätä tavallisen tallaajan elämääni hamaan hautaan saakka.