Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Miten raivosta pääsee yli?

    Miten uskottomuuden aiheuttamasta raivosta ja surusta pääsee yli? Varsinkin kun kyse ei ole itsestä, vaan omista vanhemmista. Toisen jatkuvasta pettämisestä, ja toisen hiljaisesta kärsimisestä. Miten pääsee yli siitä, että ei mahda tilanteelle mitään, että elämän valheellisuus jatkuu ja jatkuu, että aina pitää näytellä muiden läsnä ollessa? Kyse ei ole pelkästään heidän elämästään, vaan hyvin vahvasti minunkin elämästäni. He ovat vanhempinani suuri osa elämääni, ja en vain voi olla välittämättä, vaikka kuinka sanotaan, että ei kuulu sinulle.
    2410
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Niin, ei ole helppoa olla se sivustakatsojakaan. Ainoa, mitä voin sinulle sanoa, niin vanhempasi ovat aikuisia ihmisiä, ja ovat itse vastuussa itsestään, tekemisistään ja tekemättäjättämisistään. Itse ovat vastuussa siitä, miten kohtelevat muita ihmisiä. Itse ovat vastuussa myös siitä, miten antavat kohdella itseään. Itse ovat vastuussa omasta elämästään, siitä kuinka onnelliseksi tai onnettomaksi itse pyrkivät sen saamaan. Kenenkään ei ole pakko elää ja olla yhdessä pettävän puolison kanssa. Erota voi aina. Kaikista vain ei ole siihen, se on valintakysymys. Elämä on täynnä valintoja.

    Äänestä

    • Kysymys kuuluukin sitten kai, miksi vanhemmat eivät ota vastuuta lastensa hyvinvoinnista. Jos he näkevät, kuinka lapsi kärsii, jos lapsi on tämän selvästi ilmaissut, miksi tätä peliä jatketaan. Siinä ei voi kuin kyseenalaistaa rakkauden lapseen. Itse tulen todennäköisesti jäämään yksin, koska en yksinkertaisesti voi luottaa toiseen osapuoleen.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    kipeä kohta kirjoitti:

    Miten uskottomuuden aiheuttamasta raivosta ja surusta pääsee yli? Varsinkin kun kyse ei ole itsestä, vaan omista vanhemmista. Toisen jatkuvasta pettämisestä, ja toisen hiljaisesta kärsimisestä. Miten pääsee yli siitä, että ei mahda tilanteelle mitään, että elämän valheellisuus jatkuu ja jatkuu, että aina pitää näytellä muiden läsnä ollessa? Kyse ei ole pelkästään heidän elämästään, vaan hyvin vahvasti minunkin elämästäni. He ovat vanhempinani suuri osa elämääni, ja en vain voi olla välittämättä, vaikka kuinka sanotaan, että ei kuulu sinulle.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu