En tiedä onko tämä välttämättä paras palsta aiheelle, mutta laitanpa nyt kuitenkin. Eli olen melkein 19-vuotias, perheen kolmesta lapsesta nuorin ja asun vielä tällä hetkellä kotona. Isosisarukseni ovat jo muuttaneet opintojen perässä ja vanhempani tukevat heitä rahallisesti, ynnä muilla tavoin. Minulle vanhemmat ovat aina antaneet rahaa, jos on tarvetta ollut. En ole paljon koskaan ollut bilettämässä, yms. Sisarukseni sitten senkin edestä ja heille vanhemmat ovat tähän mennessä antaneet rahaa varmaan tuhansien eurojen edestä.
En siis ole katkera tästä, sitä en tarkoita, olen saanut aina rahaa tarvittaessa. Mutta nyt kun olen autokoulussa loppusuoralla ja inssejä on takana useita, ei vieläkään korttia, rahaa mennyt varmaan 2-3000... Tämä hävettää minua, pienen osan olen maksanut itse kuluista, mutta poden huonoa omaatuntoa, kun vanhemmat joutuvat näin paljon ylimääräistä maksamaan, sisarukseni kun saivat kortin heti ensi yrittämällä...
Mitä mieltä olette? Onneksi minulla on tilillä hyvin rahaa, olen säästeliäs, joten pärjään opiskeluissani melko pitkälle ilman vanhempien rahallista tukea... Ja lisäisin vielä sen, että vanhempani joutuvat elättämään myös siskoni kihlatun, joka ei käy töissä, elää vain loisena.
En siis ole katkera tästä, sitä en tarkoita, olen saanut aina rahaa tarvittaessa. Mutta nyt kun olen autokoulussa loppusuoralla ja inssejä on takana useita, ei vieläkään korttia, rahaa mennyt varmaan 2-3000... Tämä hävettää minua, pienen osan olen maksanut itse kuluista, mutta poden huonoa omaatuntoa, kun vanhemmat joutuvat näin paljon ylimääräistä maksamaan, sisarukseni kun saivat kortin heti ensi yrittämällä...
Mitä mieltä olette? Onneksi minulla on tilillä hyvin rahaa, olen säästeliäs, joten pärjään opiskeluissani melko pitkälle ilman vanhempien rahallista tukea... Ja lisäisin vielä sen, että vanhempani joutuvat elättämään myös siskoni kihlatun, joka ei käy töissä, elää vain loisena.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä nyt podet turhaan huonoa omatuntoa. Luulen, että ongelmasi ei ole ajokorttiin uponneet rahat, vaan enemmänkin katkeruus siitä, että toiset ovat saaneet enemmän kuin sinä. Koeta saada se kortti, ja kun lähdet opiskelemaan, uskalla vain reilusti pyytää vanhemmiltasi tasapuolisuuden nimissä rahaa. He joko antavat tai sitten eivät, mutta hyvä (tyttö?) kyllä sinä pärjäät.
Voi olla sekin ehkä. Kiitos vastauksestasi, autokoulumenestyksestäkö arvasit, että olen tyttö? ;D
Olen sitäkin mieltä,että lapsilleen kuuluu olla tasapuolinen.Mutta olen myös sitä mieltä,että lapsen kuuluu oppia pärjäämään ihan itse tässä elämässä kun aikuiseksi kasvaa.Olen useamman lapsen yksinhuoltajana ihan käytännön pakostakin joutunut omat lapseni siihen opettamaan.Myös omassa kodissani aikoinaan oletettiin,että aikuinen ihminen oppii itse kustantamaan elatuksensa.
En ole joutunut lapsistani murehtimaan,sinnikkäästi huolehtivat itsestään kun nyt ovat jo pois kotoa ja luulen että ovat siitä ihan tyytyväisiä,että pärjäävät omillaan.Ajokortista vielä,älä kanna huonoa omaatuntoa.Jos muutkin on sen saaneet,eivät vanhempasi varmaan muutamasta ylimääräisestä satasesta järkyty,varsinkin jos auttavat vanhempia sisaruksiasikin tuhansilla euroilla.
Olen sinua nyt 30v. vanhempi ja vanha isäni halusi välttämättä aikoinaan maksaa autokouluni täyttäessäni 36v. Olen maailman kehnoin ajaja ja suoritin inssin kuudennella kerralla. Noh, tarinan ydin on se, että isäni tahtoi välttämättä maksaa autokouluni tasapuolisuuden nimissä. Kaksi muuta sisartani suorittavat autokoulun saman ikäisenä kuin sinä hyvin ja hienosti ja isäni päätti, ettei ala kuolinvuoteellaan keskustelmaan yhdenkään jälkeläisen kanssa kuka sai mitäkin ja puhui minut ympäri autokoulun suhteen.
Keskustelimme autokoulun rahoituksesta isäni kanssa jonkun kerran, koska en tarvitse hänen rahojaan, mutta hän totesi tiukasti olevansa itse niin varoissaan ja mielellään jakavansa varallisuuttaan myös meille jälkeläisilleen.
Uskallan siis väittää, etteivät vanhempasi koe uhrautuvansa puolestasi ja vaikka rahasta ei saisi yhteiskunnassamme julkisesti myönteisessä mielessä keskustella, niin joillakin vaan on sitä ja sillä sipuli.Joten sallittakoon vanhemmillesi vapaus valita miten omansa käyttää.
Osoitat vastuuntuntoa miettimällä vanhempiesi rahoitusta, mutta mitäs jos vaan juttelisit heidän kanssaan huonosta omastatunnostasi? Asian voi ajatella niinkin, että kun vanhempasi ovat vanhoja ja tarvitsevat apuasi myös annat sitä pyyteettömästi . Teet tavallaan "sopimuksen" palkkaennakosta, vaikkakin sukulaisia nyt auttaisi muutenkin.
Minä esim. autan vanhempiani tällä haavaa monessakin pienessä, missä he voisivat palkata ulkopuolisenkin, mutta on aina turvallisempaa ja mukavampaa jos oma sukulainen on käytettävissä. En ole unohtanut mitä olen heiltä rahallisesti saanut ja yhä saan.
Iästäni huolimatta en enää häpeä isäni taloudellista tukea, koska juuri nyt olen työtön ja olen ikikiitollinen lähiomaisteni suomasta turvaverkosta.
Ja pyydän jo valmiiksi anteeksi niiltä, jotka joutuvat kamppailemaan raha-asioiden takia. En koskaan kerro isäni lahjoituksista kellekään, koska siitä saisi vain hemmotellun muijan maineen joka ei tajua oikeasta elämästä mitään. Yhtä lailla hyvin toimeen tulevat sisareni saavat rahalahjoituksia yhä ja niillä rahoilla on todellakin tehty itse kukin tahoillaan kaikkea mukavaa.
itse olen kituuttanut Kelan korvauksilla ja työllistämispalkoilla, jotka ovat melk. samat kuin Kela korvaukset, ties kuinka monennetta vuotta tässä. Vanhemmillani ei ole ollut koskaan minkäänlaisia intressejä auttaa minua rahallisesti koskaan, ei edes lapsena. Hyvä jos aina edes ruokaa sai.
Miten tämä maailma onkin niin epäoikeudenmukainen paikka, toisilla on vaikka muille jaella ja toisilla ei sitten ole niin yhtikäs mitään. Kaikki menee mikä tulee eikä edes välillä riitä.
Olkaa te onnellisia joilla ei rahahuolia ole, eikä tule.
Vanhempieni perinnöstäkään ei tule olemaan mitään iloa, kun eivät omista mitään vaan hekin asuvat vuokralla. Eikä heillä ole muuhun rahaa kuin itseensä, näin on aina ollut ja on aina oleva.