Pakko kirjoittaa kun pää hajoaa...
Avopuolisoni isä sairastui pahasti. Mieheni oli allapäin ja eikä oikein osannut avautua edes minulle (yhteiseloa reilu 4v.)
aika paljon purnaamalla sain mieheni puhumaan ja kertomaan minulle miltä kaikki se tuntuu hänestä. Appivanhemmat asuvat n.400 km päässä meistä, joten parasta oli mieheni mennä paikan päälle itsekseen jotta saisi tietää mitä tapuhtuu ja/tai tulee tapahtumaan...ja hän meni ja oli.
Aluksi olin itsekin hyvin kiinnostunut mikä tilanne oli ja mihin se oli menossa hänen isänsä kohdalla, mutta mieheni tullessa takaisin kotiin (oli 6 pv), puhelin soi jatkuvasti ja aina tuntuu anopilla olevan asiaa...tässä vaiheessa minua alkoi hieman ahistamaan ajatus, että tätäkö tämä sitten olisi... Viimeinen pisara tuntui tulevan siinä vaiheessa kun puhelin soi ja mieheni jopa kesken makuhuone "leikkien" lähti vastaamaan puhelimeen !!!
Olenko siis omistava ja tyhmä jos tunnen näin? Empatia on kokonaan kadonnut elämästäni ja ahdistaa, koska tiedostan että minun kuuluu tukea ja ymmärtää miestäni... mutta en oikein osaa enää. What i can do???
Avopuolisoni isä sairastui pahasti. Mieheni oli allapäin ja eikä oikein osannut avautua edes minulle (yhteiseloa reilu 4v.)
aika paljon purnaamalla sain mieheni puhumaan ja kertomaan minulle miltä kaikki se tuntuu hänestä. Appivanhemmat asuvat n.400 km päässä meistä, joten parasta oli mieheni mennä paikan päälle itsekseen jotta saisi tietää mitä tapuhtuu ja/tai tulee tapahtumaan...ja hän meni ja oli.
Aluksi olin itsekin hyvin kiinnostunut mikä tilanne oli ja mihin se oli menossa hänen isänsä kohdalla, mutta mieheni tullessa takaisin kotiin (oli 6 pv), puhelin soi jatkuvasti ja aina tuntuu anopilla olevan asiaa...tässä vaiheessa minua alkoi hieman ahistamaan ajatus, että tätäkö tämä sitten olisi... Viimeinen pisara tuntui tulevan siinä vaiheessa kun puhelin soi ja mieheni jopa kesken makuhuone "leikkien" lähti vastaamaan puhelimeen !!!
Olenko siis omistava ja tyhmä jos tunnen näin? Empatia on kokonaan kadonnut elämästäni ja ahdistaa, koska tiedostan että minun kuuluu tukea ja ymmärtää miestäni... mutta en oikein osaa enää. What i can do???
Vastaukset 2
Vanhimmat
olet. Jos miehen isä on vakavasti sairas, se ajaa nyt hetkellisesti kaiken yli. Myös sinun. Olet huono ihminen, jos vaadit nyt huomiota paljon. Luuletko, että miehen isä sairastaa ikuisesti? Ja jos sairastaa, luuletko ettei tilanne tasaannu jossain vaiheessa?
Mieti nyt vähän mitä itse tekisit, jos isäsi sairastuisi? Olisitko itsekäs paska vai muun perheesi tukena?
sanottuna itsekkyys ja empatiaKYVYTTÖMYYS on suuri ongelma nykyikana... itse henkilökohtasesti olen viimeaikoina keskittyny miettimään josko voisin omalla kohdallani asiaa parantaa, eli kuunnella muita ja katsoa tilannetta ettei hae huomioo itelle (vaikken sitä muutenkaan paljon sais) sellasissa tilanteissa joissa muilla on esim. vaikeampaa...oon tullu silti tulokseen että empatiaa löytyy enemmän ku monilta muilta.
nimim. "köyhyysrajan alapuolella jo kauan"