Ainoastaan ihan lähipiiri tietää sinun luonnehäiriöstäsi. Muut taas kehuvat kilpaa. Sinä osaat kaikkea, olet mukava yms, yms. Vain aivan läheisimmillesi olet näyttänyt toisenkin puolen. Syydät valheita lapsilleni minusta, tyttärestäsi. En edes tiedä mitä kaikkea olet puhunut, riittävästi kuitenkin. Niin, että yrität koka käänteessä kääntää lapseni minusa vastaan. Oksestat minua. Älä luulekaan, että apua tarvitessasi olisin käytettävissäsi. En varmasti ole. En osaa edes vihata sinua, halveksin kylläkin paljon. Tiedätkö, miten paljon olet aiheuttnut läheisillesi surua. Muu suku ihmettelee meidän läheisten käytöstä "niin mukava, kun sinä kerran olet". Kävipä sinulla huono tuuri, että juuri läheisesi sattuvat olemaan ilkeitä NOIN mukavalle ihmiselle. Toivon sinulle kurjaa ja ahdistavaa vanhuutta. Ja yksinäistä. Minä en enää välitä.
Äiti, olet oksettava
narsisti-äiti
61065
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Näitä äitejä piisaa.
Pyytääkö hän sinulta palveluksia ja apua?
Ole aina valmis auttamaan, lähetä kortteja, osta kukkia ole ystävällinen.
Katso kuinka kauan hänen pokka kestää.
Minä tein näin ja itse varmaan olen yhtä luonnehäiriöinen kun nautin siitä kuinka haukut vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.
Nyt yrittää pyristää irti.
Muista kuitenkin ettet manipuloi omaa lastasi äitiäsi vastaan.
Ole aikuinen.
Ota etäisyyttä, katso ikäänkuin vierasta ihmistä.
(välillä on tietysti kuristusote lähellä.)
Kirjoitat kuin omasta äidistäni..Teeskentelyä ja jeesustelua, kuinka hyvä hän on ja miten hän marttyyrimaisesti on 'uhrannut' elämänsä lasten parhaaksi.
Äiti haluaa kaiken, äiti ottaa kaiken, eikä anna itsestään mitään..Pelkää jopa sitä, että joutuisin taloudellisiin vaikeuksiin ja menisin kerjäämään häneltä rahaa, jota hän ei sitten antaisi. Isän kuoltua perintöäkään ei saanut jakaa, koska hän ei sitä kestä..aina vaan hän, hän ja hän..Sisareni on täysin hänen vallassaan. Hän jopa ehdotti, että nyt kun me perinnön kautta omistamme asunnon, jossa äiti asuu, niin meidän pitäisi maksaa vastikkeet. Maksakoon itse ahneelle ja omahyväiselle äidille!
Äiti on aina uhkaillut ja huokaillut vaikeuksien tullessa, että kumpa 'pääsis pois' eli kuolisi. Ei kukaan täyspäinen äiti toista sellaisia sanoja alle kouluikäisille lapsilleen. Siääkin haukkui ja moitti - vasta kuolemansa jälkeen isästä tuli hyvä mies!
Äiti minä vihaan sua!!!
Miten se onkaan vaikeaa ja kiellettyä kritisoida äitiään. Minulla meni puoli vuosisataa, ennenkuin tajusin, että millaisen naisen mallin ja mitkä eväät äiti antoi minulle.
Äiti piti ohjaksissaan koko perhettä. Isällä ei ollut edes henkilökohtaista pankkitiliä - äidin tilille palkkakin! Äiti osti kaiken, mitä halusi ja mitä hän katsoi tarvitsevansa. Äiti poti migreeniä, kun sattui jotain ikävää. Äidille ei saanut kertoa 'pahoja' asioita..Äiti ei voinut käydä luonani kahteenkymmeneen vuoteen, koska asuin vuokratalossa, jossa asui hänen sanojensa mukaan 'omituisia tai omituisen näköisiä ihmisiä'. Siltikö kaikesta huolimatta minun pitäisi sitä narsistia ja omahyväistä ihmistä rakastaa?
En enää viitsis sanoa vanhalle ihmiselle päin näköä, mitä hänestä ajattelen...en tiedä, mitä teen. Paitsi, että en pidä yhteyttä, enkä vastaa hänen puheluihinsa.
Äiti on narsisti, joka imee lapsistaankin kaiken..minä minä minä ja minä...en tiedä mitä teen?
Sinä, joka kirjoitit, että älä manipuloi lapsiasi äitiäsi vastaan. Meillä on kyllä käynyt ihan päin vastoin: äiti on aina (tietenkin kahden kesken) kertonut lapsilleni ja heidän puolisoilleen, kuinka kamala minä (siis allekirjoittanut) olen ollut jo pienestä pitäen. Itse en koskaan ole heille mielipidettäni äidistä kertonut. Olen ajatellut, että näkevät itsekin, mutta niin ei aina valitettavasti ole käynyt. On paljon valheita, jotka tulleet vasta vuosien päästä minun tietooni. Joskus olen yrittänyt esittää oman näkemykseni, aina en ole jaksanut. Nykyään käyn vanhempieni luona harvoin, enkä kerro asioistani oikeastaan mitään. Siitä saan jonkunlaisen tyydytyksen. Niin, että kyllä se luonnevika taitaa olla sukuvika. Mutta, kun sukulaisille jo vuosia kerrottu minun kiittämättömyydestäni, laiskuudestani yms., niin olkoon sitten niin. Sukulaiset kehuu kuinka mukava äitini on. Tietäisivätpä, mitä äiti heistä on puhunut. Ei ainakaan kehunut. Näille jutuille nauran yksikseni. Mutta todellisuudessa olen aina kadehtinut sellaisia yhtä köyttä-vetäviä perheitä. Itse olen jo alle 10-vuotiaana uneksinut, että OIKEA äiti tulisi hakemaan minut normaaliin kotiin. Nämä on sellaisia asioita, ettei niitä viitsi edes ystäville kertoa. Kaikki äidithän ovat lapsiaan rakastavia ja kelpaavat juuri sellaisina kuin ovat. Itse en koskaan ole tällaisena kelvannut, aina pitäisi olla jotain enemmän ja parempaa. YÖK!!!
Jos äitisi todellakin kärsii narsistisesta luonneviasta, niin vihasi ja kuvotuksesi on täysin oikeutettua. Sinä et missään tapauksessa ole luonnevikainen, vaikka sinulle on varmaankin sellaista pajunköyttä syötetty pienestä asti. Narsisti projisoi omat ongelmat ja viat aina muihin ihmisiin, koska hehän ovat omasta mielestään täydellisiä ihmisolentoja ja muut ne ovat outoja ja saastoja. Vaikka vieraille esittävätkin maailman ihaninta ja sympaattisinta ja sitten haukkuvat seläntakana pataluhaksi. Olet vahva persoona, kun et ole taipunut sairaan ihmisen mielivaltaan. Ja sekös narsistia eniten ärsyttääkin, kun ei saa toista nujerrettua. Minulla on narsistinen anoppi, jonka kanssa olen laittanut välit poikki. Lapsia en kiellä häntä tapaamasta, mutta jos korviini kantautuu pienikin vihje siitä, että lapsiani aletaan psykoanalysoimaan ja arvostelemaan tai jos minua solvataan lapsilleni, niin siihen loppui lastenkin yhteydenpito siihen asti kun alkavat päättää omiat asioistaan. Paljon voimia, olet oikealla tiellä tervehtymiseen, kun osaat päästää vihan ulos!
Äitini luulee olevansa täydellinen kasvattaja. Onko sosiaalisen kehityksen kannalta oikein kieltää kontakti muuhun sukuun? Entä kuuluuko esim. kolmekymppisen, joka on muuttanut pois kotoa, alistua kaikkiin äidin "ohjeisiin"? Tässä vain pari esimerkkiä, joita äitini vaatii minulta edelleen (41 v).
Kun olen kertonut omille tuttavilleni -en yhteisille tutuille- äidin asennevirheistä kasvattajana juuri täysi-ikäisille lapsilleen, tuttavani ovat sanoneet, että äiti tarvitsee sitä psykiatrista hoitoa, johon hän on mm. minut ajanut väkisin.
Minäkään en välitä enää äidistäni. En ole ilmoittanut hänelle enää elämästäni niin puhelimitse kuin mailillakaan. Annan hänen nauttia yksinäisyydestä myöhemmin vanhuudessaan.