erottiin mieheni kans puolnetoista vuoden suhteesta. ero taphtui pari päivää sitten, ja olen ihan rikki. meillä oli yhteisiä unelmia; ok-talo, koira ja lapsikin.. nyt nämä unelmat on mun kohdalla sirpaleina.
miten mä selviän erosta? olen 27v. ja olisin halunnut ehkä aika piankin sen lapsen, mutta Nyt mulla ei ole enää miestä, ei unelmia. menee aikaa kun pääsen erosta yli, sitten menee toinen aika kun ehkä-jos-kohdalle-sattuu löydän uuden miehen ja menee kolmas aika kun ollaan valmiita uuden miehen kanssa lapselle. ja minkä ikäinen olenkaan silloin?
eli mulla on vauvakuume, mutta onko tämä kuume vain tukahdutettava loppuiäksi..?
miten mä selviän erosta? olen 27v. ja olisin halunnut ehkä aika piankin sen lapsen, mutta Nyt mulla ei ole enää miestä, ei unelmia. menee aikaa kun pääsen erosta yli, sitten menee toinen aika kun ehkä-jos-kohdalle-sattuu löydän uuden miehen ja menee kolmas aika kun ollaan valmiita uuden miehen kanssa lapselle. ja minkä ikäinen olenkaan silloin?
eli mulla on vauvakuume, mutta onko tämä kuume vain tukahdutettava loppuiäksi..?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aina se sillä hetkellä tuntuu ylitsepääsemättömältä. Ajan riento tasaa kuopat. Älä laske aikaa liikaa eteenpäin. Aina huominen tuo murheita tullessaan. Liekö suhde joka päättyi, niin erinomainen ollutkaan, ero korostaa menetyksen suuruutta. Pidemmällä tähtäimellä katsottuna Sinä saatat päästä voittajaksi. Ettemme joudu toteamaan, onneksi lapsi on äitinsä näköinen. Aurinko paistaa aina.
Mä en ehkä ole oikee ihminen sanomaan miten selviää erosta,koska mä en ite tiedä miten selviän. Kyyneleet vaa valuu pitkin poskia ja ihan yhtäkkiä keskellä kirkasta päivää saattaa purkahtaa itkuun. Ehkä aika parantaa haavat,mut kuinka kauan pitää odottaa. Ehkä kannattaa ajatella niitä negatiivisia asioita ja miks ylipäätään erositte. Mut silti tulee ikävä ja sattuu.
Minullekkin tuli ero seurustelusta muutama päivä sitten. Tuntui että kaikki loppuu tähän paikkaan. Mutta kuinkas ollakkaan aurinko nousi seuraavanakin aamuna. Minuakin itkettää ja on kova ikävä. Tuntuu että sydän on sirpaleina. Aika parantaa. Vaikka nyt en oikein usko itsekkään siihen. Eiköhän vaan yritetä porukalla eteenpäin. Hyvää kesää ja jaksamista.
tiedän kyllä et aika auttaa jne, mutta kun olen tämän ikäinen (27v) ja on se vauvakuume. ei nyt mitenkään epätoivoinen kuume, mutta vaikak ei pitäisi, ajattelen just sillä pitkäll tähtäimellä: saanko koskaan lasta?
mieheni (sisi ex) on komea, lapsirakas ja uskon että oltais yritetty sitä vauvaa jonku ajan kuluttua jos oltais viä yhdes.
tiän myös etten oo ainut joka potee sydänsuruja, mutta tää on niin älyttömän vaikeeta.. huomenna pitäs olal jo pirteenä töissäkin..
Olen samassa tilanteessa, tosin takana 14 vuoden suhde ja ikää 33 v. Oltiin puhuttu, että nyt keväällä hankitaan lapsia, mutta mies perääntyi ja totesi hankkivansa niitä, ehkä tulevaisuudessa jonkun toisen kanssa. Sinä ehdit vielä rakastua ja hankkia lapsia :) Kuitenkin ymmärrän tuskasi, sillä minulla on sama pohjaton kaipaus ja ikävä sekä miestä että omia haaveitani kohtaan...
niin mulle muutkin sanoo että ehdin kyllä hankkia lapsia, mutta.. sulla oli toki "vähän" pitempi suhde kuin mulla takana, kun mies perääntyikin. en vain nyt saa päsätäni sitä että jos en koskaa saakaan lapsia, koska rakastan exää edelleen enkä voi (tietenkään) aloittaa uutta suhdetta ennen kuin rakkaus exää kohtaan on hävinnyt..
olis kiva vaihtaa sun kans viä muutama ajatus vaikka mailin kautta..? jos haluat, niin mailaa mulle: [email protected]