Tunnevammainen

Mulla oli sama "ongelma" aikasemmas suhtees (joka kesti kuus vuotta), kertaakaan sinä aikana en sanonu rakastavani. Enkä kai sitten edes rakastanut (pettämistä ja valehtelua 24/7). Nyt olen seurustellut reilun puoli vuotta ja voi kuinka helppoa se on sanoa oikealle ihmiselle, vaikka alkuun se olikin hiukan kiven alla. Kun muutaman kerran sai sen sanottua esim ennen ku mentii nukkuun ni nykyään se on jo oikein helppoa, mutta eipä sitäkään saa jatkuvasti toitottaa, menee maku :P
tsemppiä vaan ja uskallusta omalla tavallasi =) kyllä se siitä!

Nykyisen puolison kanssa sen sanominen on helppoa. Ehkä sinä et ole rakastunut.

Et ole tunnevammainen.
Jos rakastaa toista tosissaan , ei sitä tarvitse aina sanoa,
toinen tietää sen sanomattakin.
Meillä sanotaan se vain n.kerran viidessä vuodessa ja naimisissa olemme
olleet jo 23v. Helpompi se on sanoa pikku tuiskeessa..
Ei ole epänormaalia!
Kaikkea hyvää teille!

Tuli jo pakotetusti käväistyä ns. Haciendassa,ja pakotukset puuduttuivat.
Oli tarkoitus myötävaikuttaa yhden kovin rakastetun sombreroletin pikku jippovitsissä ("hey u r so popular"). Mutta mä hyppäsin sen päälle kun se oli siestaa vetämässä.Ei ehkuu tykänny,mut sit se tempperamnettisesti kiskas yhen alttaanimarkiisin auringon suojaks ja..Tehtiin jotain kivoja fajitastikkuja.Se on jo hoidettu himaan päin se et mä tunnustin rakastavani tummaa maata puolikuolleen vartaloni päällä, eli joo, aika hujopin,sinertävän espanjalaismiehen alle taisin melkein jopa MAATUA..