Tämä asia nyt ei oikeastaan kosketa itseäni, mutta miksi jotkin miehet eivät halua millään kihloihin tai naimisiin?
Lähipiiristä löytyy näitä pareja, joissa talo on ostettu ja lapset on hankittu, mutta nainen ei ole siltikään saanut miestään hankkimaan edes kihlasormusta jo seurustelu-ajasta jatkuneesta yrityksestä huolimatta. Naiset alkavat olla tässä vaiheessa jo epätoivoisia. Miehiltä ei yleensä tule avopuolisolleen vastausta asiaan tai hän kommentoivat jotain tyyliin etteivät vain viitsi.
Yhdessäkään näistä suhteista mies ei ole huomattavasti varakkaampi eikä nainen ole edes ehdottanut mitn 10 000 eur prinsessahäitä.
Tiedän, että osa pitää avioliittoa vanhentuneena instituutiona, mutta onhan siitä nyt vielä laillisesti jotain hyötyä ainakin pienemmän paperityön muodossa (jonka avoliitossa nyt joutuu tekemään jos meinaa suojella toisen puoliskonsa oikeuksia)
Sitä vain ihmettelen, että jos toiselle naimisiinmeno on todella tärkeää niin mies ei viitsi edes kihlautua. Eihän ne sormukset nyt paljoa mitään maksa jos ostaa halvimmat.
Että mitä tästä pitäisi ajatella?
Lähipiiristä löytyy näitä pareja, joissa talo on ostettu ja lapset on hankittu, mutta nainen ei ole siltikään saanut miestään hankkimaan edes kihlasormusta jo seurustelu-ajasta jatkuneesta yrityksestä huolimatta. Naiset alkavat olla tässä vaiheessa jo epätoivoisia. Miehiltä ei yleensä tule avopuolisolleen vastausta asiaan tai hän kommentoivat jotain tyyliin etteivät vain viitsi.
Yhdessäkään näistä suhteista mies ei ole huomattavasti varakkaampi eikä nainen ole edes ehdottanut mitn 10 000 eur prinsessahäitä.
Tiedän, että osa pitää avioliittoa vanhentuneena instituutiona, mutta onhan siitä nyt vielä laillisesti jotain hyötyä ainakin pienemmän paperityön muodossa (jonka avoliitossa nyt joutuu tekemään jos meinaa suojella toisen puoliskonsa oikeuksia)
Sitä vain ihmettelen, että jos toiselle naimisiinmeno on todella tärkeää niin mies ei viitsi edes kihlautua. Eihän ne sormukset nyt paljoa mitään maksa jos ostaa halvimmat.
Että mitä tästä pitäisi ajatella?
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Että mitä tästä pitäisi ajatella?"
Että voi luojan kiitos maailmassa on vielä sellaisia miehiä jotka pystyvät hyvään parisuhteeseen ilman että heidän pitää väkisin sitouttaa naisia olemaan kanssaan.
Mitä pitäisi ajatella sellaisesta naisesta joka elää hyvässä ja rakkaudentäyteisessä parisuhteessa miehen kanssa ja joka tekee kuitenkin naimisiinmenosta jonkinlaisen kynnyskysymyksen?
heidän naiselleen käy samoin, kuin muillekkin avioituneille .. ?
naimisiinmeno sitten lopulta muuttaisi?
Kyllä aito rakkaus kestää läpi elämän ilman noitakin ja voi olla loppuelämän sitoutuneena siihen ihmisen, jota rakastaa vaikkei hänen kanssaan naimisissa olisikaan.
... että jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, niin siihen ei mitään kihlasormuksia tarvita.
Vai elääkö ihmiset katsellen maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi ja olettaa, että kun mennään kihloihin ja sitten naimisiin.. niin kaikki on niin ruusuista ja ihanaa? :)
Ihan samaa elämää se on, meni sitten naimisiin tai ei. Se on nyt vaan sellainen perinne, pitää perustaa perhe, mennä naimisiin, hankkia lapsia ja koira. :)
Kysymys nyt ei varmaan ole mistään vaalenpunaisista laseista ja siitä, että nainen kuvittelisi naimisiinmenon muuttavan jotenkin kumppaniaan. Lähinnä ystäväni on vihainen siitä, että mies ei halua virallistaa suhdettaan häneen ja ei välitä sen vertaa, että jaksaisi maistraattiin raahautua. Lapsia ei myöskään tarvitsisi erikseen tunnustaa.
Aviopuolison asema on kuitenkin laillisesti huomattavasti parempi jos mitn avoliittoon liittyviä erikoisjärjestelyjä ei ole tehty. Kuten tässä tapauksessa ei ole.
Noh. Eipäs tuo avioliitto ole mikään pakollinen askel eteenpäin. Itse yhdesti eroneena pitkästä avioliitosta, en tahtoisi enään naimisiin. Tai jos mies jonka kanssa olisin, seurustellut jo pidemmän aikaa sellaista vaatisi. Niin en suostuisi ainakaan mihinkään prinssahäihin, joissa satapäin kaikenmaailman tuttuja ja jne.
Avioehto oudoksuttaa henkilökohtaisesti myöskin, mutta toki ymmärrän että on miehiä, jotka pelkäävät menettävänsä kaiken omaisuutensa- mikäli väärä nainen sattuu kohdalle ja avioero tulisikin sitten.
Mielestäni kysymys on puhtaasti, siitä että ei ole oikeaa/ aitoa rakkautta, syvää kiintymystä/ välittämistä. Kunhan nyt jonkun naisen saa talouteensa ja lapset siihen myöskin hommatuksi. Suhde näin on kuin tuuliajolla oleva vene, joka on laiturista irronnut. Tuosta on melko helppo lähteä lätkimään, jos on paha tai muuten kovanaama ihmisenä.
Sormus on ihan kiva osoitus rakastamisesta, välittämisestä, luottamuksesta- ilman mitään prinssahäitäkin. Eikä se maksa niin paljoa edes timantin kera, että miehen maksamisen vuoksi tulisi hikeentyä.
Mutta tässä nyt on pointtina se, että puoliso kärsii siitä kun ei mennä naimisiin. Olisiko se nyt sitten miehelle niin kauhea asia raahautua sinne vihille, että avopuolison ei tarvitse itkeä naimattomuuttaan kavereillensa kaiket illat puhelimessa ja katkeroitua.
Rakastaa voi olla olematta naimisissa, mutta jos välittää puolisostaan niin ihmettelen oikeasti jos ei voi tehdä jotain itselleen ei-niin-tärkeää puolison mieliksi varsinkin kun perustelut ovat luokkaa "en mä nyt viiti". Naiselle voi olla oikeasti todella rankkaa jos puoliso ei kosi.
Ensin naiset haluavat naimisiin ja kuitenkin avioeroista 70% on sellaisia, joissa nainen on ollut alullepaneva voima. Onko tämä vain sattumaa? Haluavatko naiset draamaa ja suuria tunteita elämäänsä enemmän kuin pysyvyyttä?
No jos ei muut naiset huoli sänkyyn tai muuten, jos mies joutuu kertomaan olevansa naimisissa tai kihloissa. Tulee tuomio heti. - Muna varmaan ratkaisee. Avoliitto.. niin ei liian kahlitsevia rinkuloita. Vai onko rinkula pyhä. Tai ei vaan tohdi.
On ikään kuin sidoksissa mutta "vapaa". Voi silti välittää toisesta paljon.
?
En oikeasti luule näin. Mutta esitin ilmaan kysymyksiä! Teoriaa. Onneksi nykyään voi ostaa sormuksen johonkin muuhun sormeen omaksi iloksi.. vaikka se ei lohdutakaan kihloihin/naimisiin haluavia.
No, eikö avoero ole melkein sama asia kuin avioero. Kanssaeläjä lähtee lätkimään kummassakin tapauksessa. Avioliitossa joutuu eropaperia odottelemaan jonkin aikaa, mutta sekin on pieni paha. Nykyään omaisuutensakin voi suojata avioliitossa. Tuskin eroaminen vuosien avoliitostakaan nyt niin kivutonta tai riidatonta on avioliittoon verrattuna. Samaten niitä pitkiä avoliittojakin menee poikki.
Kukaan ei halua tunteetonta elämää, elää palvelijana tai olla huonon kumppanin kanssa. Miehet luultavasti harvemmin hankkivat eron kun eivät niin välitä kuka siellä kotona tiskaa ja eivät siksi jaksa laittaa papereita eteenpäin kun vapaa-ajalla voi kuitenkin hummata mielensä mukaan. Äitini erosi isästäni ja mielestäni se on ollut vain hyvä asia vaikka isäni ei vieläkään löydä mitään vikaa itsestään.
Eli naimisiin ei pitäisi mennä kun voi tulla ero? Avoliittoko muka auttaa säilyttämään parisuhteen?
Kunhan arvelin muiden naisten ja miesten motiiveja. Me menimme naimisiin, koska molemmat halusimme sitä. Ja faijakin sanoi, että pitäähän sitä kerran kokeilla, että tietää, millaista se naimisissa oleminen on. ;-)
Itse taas ihmettelen miksi niitä lapsia tehdään aina ja pakosti.
jos ei ole testamenttia tehty ja toinen puoliso kuolee äkkiä, esim. liikenneturmassa. menee menehtyneen puolison omaisuus menehtyneen suvulle.
Tuttu pariskunta meni vihille maistraatissa, mukanaan pelkät todistajat.
Toinen tuttu pariskunta hieman samoin metodein, paikkana kirkko.
Ei mitään, miksi vaivata päätä muiden asioilla?
..ehkä olen, mutta mielestäni vakavaan suhteeseen kuuluu sit myös se kihlautuminen ja häät!
En ainakaan itse suostuis jatkamaan suhdetta loputtoman pitkään jos toinen ei halua kihloihin/naimisiin...
Pitää tietää mitä haluaa ja olla valmis pitämään kiinni periaatteistaan!
se on täysin turhaa. terve parisuhde ei sellaisia pelleilyjä tarvitse.
moni mies hommaa itsensä niin typerään rakoon näillä ns. epävirallisillä jutuilla.
ostelet kämpät remppaat ne, ostat autot ja kustannat häät.
siinä on niin paljon sellaista skeidaa, jonka takia et välttämättä voi/jaksa lähteä parisuhteesta, vaikka tilanne vaatisi sellaista.
yksinkertaisesti avioero on liian työläs ja naiset tämän tietävät...olen niin monelta vanhemmalta äijältä tämän kuullut.