Valmistun nyt viikon päästä lukiosta ja mietin välivuotta au pairina. Oon hakenut kyllä yliopistoon ja ammattikorkeakouluun, mutta en oo ihan varma vielä noista alavalinnoista, joten välivuosi vois olla mulle ihan paikallaan.
Nyt kaipaisinkin siis kokemuksia ja kertomuksia niiltä, jotka on ollu au pairina, on parhaillaan tai suunnittelee viettävänsä välivuoden au pairina :)
Mistä esimerkiksi löysitte sopivan perheen? Menittekö järjestön kautta? Kauanko olitte au pairina? Mitä kaikkea työkuvaan kuului? Oliko hyödyllinen ja antoisa kokemus, vaiko ihan pelottavaa ja kammottavaa? :D Mua kiinnostais myös lähteä au pairiksi suomalaiseen perheeseen, muilla kokemuksia tällaisesta?
Ajattelin itse olla (jos vain mahdollista) puoli vuotta tai vähän kauemmin au pairina, ja sitten palata Suomeen valmistautumaan pääsykokeisiin- toivottavasti vähän enemmän perillä siitä, mihin ja mitä haluaisin hakea opiskelemaan.
Vähän vielä mietityttää, että riittääkö rohkeus lähtemään au pairiksi, varsinkin kun kokemusta lastenhoidosta ei hirveästi ole. Ulkomailla asuminen ei pelota, eikä myöskään vieraalla kielellä puhuminen, matkusteltua kun on tullu itsenäisestikin jo aika paljon :)
Eli siis jos jaksaisitte kertoilla omista kokemuksistanne ja auttaa vähän, olisin erittäin kiitollinen :)
Nyt kaipaisinkin siis kokemuksia ja kertomuksia niiltä, jotka on ollu au pairina, on parhaillaan tai suunnittelee viettävänsä välivuoden au pairina :)
Mistä esimerkiksi löysitte sopivan perheen? Menittekö järjestön kautta? Kauanko olitte au pairina? Mitä kaikkea työkuvaan kuului? Oliko hyödyllinen ja antoisa kokemus, vaiko ihan pelottavaa ja kammottavaa? :D Mua kiinnostais myös lähteä au pairiksi suomalaiseen perheeseen, muilla kokemuksia tällaisesta?
Ajattelin itse olla (jos vain mahdollista) puoli vuotta tai vähän kauemmin au pairina, ja sitten palata Suomeen valmistautumaan pääsykokeisiin- toivottavasti vähän enemmän perillä siitä, mihin ja mitä haluaisin hakea opiskelemaan.
Vähän vielä mietityttää, että riittääkö rohkeus lähtemään au pairiksi, varsinkin kun kokemusta lastenhoidosta ei hirveästi ole. Ulkomailla asuminen ei pelota, eikä myöskään vieraalla kielellä puhuminen, matkusteltua kun on tullu itsenäisestikin jo aika paljon :)
Eli siis jos jaksaisitte kertoilla omista kokemuksistanne ja auttaa vähän, olisin erittäin kiitollinen :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Suosittelen ehdottomasti välivuotta au pairina. se on helppo tapa muuttaa ulkomaille töihin: perhe hankkii luvat, selvittää verot ym. Itse menin järjestön kautta, joka tietenkin myös helpotti kaikkea, ja muistelen vieläkin sitä vuotta lämmöllä. Välivuosi lukion jälkeen on muutenkin hyvä asia. Olet nuori, nyt sulla on hetki aikaa nauttia elämästä, ja ulkomaille kannattaa suunnata, saat niin paljon kokemuksia! opiskella kerkeät myöhemminkin, monta monituista vuotta, ja sen jälkeen siirryt työelämään, harva enää yliopistotutkinnon jälkeen lähtee hurvittelemaan vuodeksi :)
lastenhoidosta sen verran, että ei kaikki perheet , joihin aupaireja etsitään, ole pikkulapsiperheitä. mulla oli lapset 8 ja 11 vuotiaat! :) joten minä olin heille kuin isosisko, ja täysin perheenjäsen vanhempien silmissä. tietenkin joskus on kuullut huonojakin kokemuksia aupairina olemisesta, mutta sekin on sitä tuuria. toisille sattuu huonommin ja toisille paremmin.
järjestön kautta jos menet, sulla on "selusta turvattu", eli jos perheen kanssa tulee ongelmia, sulla on siellä maassa ehkä joku, johon turvautua.
järjestöjen sivuilla voi myös muistaakseni tutustua perheisiin, valitset vain maan mihin haluat mennä, ja sieltä voi valita perheitä, mihin haet. se perhe soittaa haastattelusoiton, mutta mulle ainakin jo sen soiton aikana selvisi että se perhe minut haluaa.
kannattaa ehdottomasti lähteä, ja vaikka pikkulapsiperheeseen menisitkin ilman suurempia lastenhoitokokemuksia, kaikki menee silti hyvin. koska kaikkea oppii. :)
onnea siis uudelle ylioppilaalle, ja kannatan lämpimästi au pairiksi menoa. saat sieltä mielettömästi uusia kokemuksia, ystäviä, ja siinä ajassa kerkeää kummasta myös kasvamaan.. :)
Hei,
kyllä kannattaa lähteä, jos ero tutuista ympyröistä ei pelota. Suosittelen järjestön kautta menemistä, koska jos perheen kanssa ei tule toimeen, on mahdollisuus vaihtaa perhettä. Silloin vaan heti järjestöön yhteyttä, ei kannata jäädä odottelemaan.
Ehdottomasti muuhun kuin suomalaiseen perheeseen, jos haluaa kielitaitoa kartuttaa. Vaikka kaverit olisivatkin muita kuin suomenkielisiä, tulee 'kotioloissa' kuitenkin tosi paljon hyvää kieliharjoittelua. Ja esim saksankielisissä maissa voi käydä niin että ne kaverit ovatkin sitten muita auppareita, jolloin saksaa ei paljon tulekaan puhuttua.
Rohkeasti matkaan vaan, kielitaitoa ja elämänkokemusta kartuttamaan!
Järjestö ilmeisesti olis siis luotettavin vaihtoehto, mutta onkohan liian myöhäistä ottaa yhteyttä järjestöön? Pääseekö enää matkaan tän vuoden puolella, etenkin jos haluaa päästä puoleksi vuodeksi "vaan"?
Ota vaan reippaasti yhteyttä ja kysy, sillähän se selviää. Onnea yritykselle!
Onnea minunkin puolestani ylioppilaalle:)
Au pairina oleminen on kyllä niin monen tekijän summa. Liikoja ei kannata odotella, mutta ei millään pakokauhullakaan. Minä olin aivan innoissani lähtiessäni, pääsen vieraaseen maahan hoitamaan kivoja lapsia (uravalintani tulee olemaan lastenhoitoalalla, joten sitä oli hyvä lähteä testaamaan), uusiin ympyröihin. Nyt vuoden lopussa, vaikka kaikki on mennyt moitteettomasti, olen todella innoissani kotiin paluusta. Perheessäni ei ole sinänsä vikaa, mitä nyt todella löysästi kasvatettuja uravanhempien lapsia, mutta arki täällä on niin tasaista että nyt olen innoissani kun pääsen muuttamaan omilleni ja syksyllä kouluun. Päälimmäinen fiilis on että aikansa tätä jaksaa mutta nyt alkaa ola aika vaihtaa maisemaa.
Nämä ovat kuitenkin vain tämän hetkisiä fiiliksiä. Välivuosivaihtoehtona aupparointi voittaa siwan kassalla kököttämisen mennen tullen! Olen saanut myös hyviä ystäviä joiden kanssa tulen pitämään yhteyttä vielä Suomessa. Ja varmasti sitten kun aika vähän kultaa muistoja niin aupparoinnista jää hyvä maku suuhun. Jo nyt kun katselen taaksepäin niin olen kokenut vaikka mitä. Ja olen itsenäistynyt ja oppinut ainakin laittamaan ruokaa:D
Omasta puolestani minäkin suosittelisin ulkomaista perhettä, koska kieltä oppii ja uskaltaa puhua kun sitä on ensin pakko käyttää. Lapset eivät tuomitse pikku virheitä, saattavat vain hörähdellä jos joku sana kuulostaa hassulta. Yksityisesti lähtemistä haluan myös mainostaa, voit aloittaa vaikka kuukauden varoitus ajalla, ja saat valita perheen rauhassa, antaa pakit niin monelle kuin huvittaa. Jos käy huono tuuri ja saat kenkää, niin etsit rauhassa uuden perheen. Kauhujutuissahan perheet muuttuvat täysiksi hirviöiksi,lienee varmaan sitä, että tilanne on kaikille todella hämmentävä jos kemiat eivät pelaakaan, ja asiat otetaan raskaammin kuin mitä ne todella ovat. Ainakin parin kavereini kotiinpaluu suoritettiin ihan rauhallisesti, sai etsiä itselleen sopivat lennot jne. ja todettiin vain että parempi onni ensi kerralla. Au pairit pitävät myös aina yhtä, joten hätätilanteessa pääsee varmasti jonkun luo punkkaamaan. Mutta nämä perheenvalinta asiat ovat ihan yksilöstä kiinni, itse näin yksityisesti lähtemisen helpompana ja halvempana ratkaisuna.
Lasten kanssa tulet kyllä pärjäämään, jos yhtään olet sen luonteinen. Pientenkin lasten hoitamisen oppii todella nopeasti eikä 2-vuotias edes kiukuttele niin paljoa kuin 6-7-vuotias:D
Onnea välivuodellesi, mutta tosiaan liian ruusuisin kuvin ei kannata lähteä matkaan. Tämä on ollut myös yhtä tunteiden vuoristorataa, mutta muut aupparit ovat olleet todella tärkeä tuki:)
Kiitoskiitos! :D
Yksityisen kannalla mäkin oon tähän asti ollu, luultavasti se olis kaikkein kätevin homma-varsinkin näin lyhyellä varotusajalla.
Mutta semmoista vielä, että mistä löysit itsellesi perheen?
Au pair worldista. Se oli mielestäni kaikista kätevin ja vaikutti luotettavimmalta, et maksa itse mitään (perheillä on premium membershipit kaikilla, jos ei ole, niin se on voi voi heille) ja valinnan varaa löytyy rutkasti. Kurkkaamyös mol.fi jos suomalaista perhettä etsit. Toki niitä löytyy myös au pair worldista.
Ja huom, jos syksyllä olet lähdössä niin sinulla on hyvin aikaa. Perhe löytyy muutamassa kuukaudessa (hyvällä lykyllä muutamassa viikossa), ja kun valinta on selvä ja asiat lyöty lukkoon, loppu aika lähinnä rupatellaan. Joten kiire sinulla ei ole.
Kiitos hei sulle! Nyt alkaa suunnitelmat olla pikkuhiljaa jo selvillä!
Hyvää kesää kaikille jotka jakso vastailla :)
Itse tosiaan löysin perheeni au pair worldistä, mutta katselin myös molin sivuja. Kannattaa rauhassa tutustua perheisiin ensiksi kuukauden ajan, sillä siinä ajassa saat hyvän käsityksen perheistä, mitä he odottavat ja ennen kaikkea mitä itse haluat. Etenkin jos lastenhoitokokemusta ei hirveästi ole, et välttämättä ole heti alussa selvillä, mitä todella haluat. Pikku hiljaa se kuitenkin hahmottuu. Ei siis kannata lähteä ensimmäisen perheen matkaan.
Itse tosiaan aloitin perheen etsimisen tosimielellä ja kahden ensimmäisen kuukauden aikana sain jo 150 yhteydenottoa perheiltä, jotka olivat kiinnostuneita profiilistani. Juttelin monen perheen kanssa (osan tosin heitin suoraan romukoppaan) ja neljän kuukauden päästä etsinnän aloittamisesta tein työsopimuksen. Vaikka hylkäsin monta monituista perhettä, opin matkan varrella, mitä todella haluan ja mitä voin perheeltä vaatia. Kannattaa myös olla kohtelias joka tilanteessa, myös silloin kun kieltäydyt pestistä.
Olen vasta aloittanut työt au pairina, mutta voin vakuuttaa, että tein oikean päätöksen perheen ja maan suhteen. Halusin aluksi lämpimään maahan, mutta nyt ei harmita yhtään, vaikka en olekaan etelän auringon alla. Ja kuten sanoin, perhe on kerrassaan mahtava!
Eli onnea etsintään!
Heippa! Itse olen nyt ollut 4 kuukautta au pairina suomalaisessa perheessä ja 2 päivän päästä olisi kotiinlähdön aika perheen kanssa solmuun menneiden suhteiden takia, omasta halusta. Koti-ikäväkin on paljon kauheampi kuin kuvitella saattaa!
Eli kehotan kaikkia jotka on lähössä harkitsemaan asiaa vielä kaksi kertaa: pystyttekö olemaan erossa perheestä ja rakkaista? Onko vieraan perheen kanssa asuminen kenties raskasta? Onko työ sitä mitä odotti?
Semmoiset talviterveiset kaikille au pairiksi lähteville tai sitä suunnitteleville (:
Eiköhän toi ole aika törkeää tulla tänne pelottelemaan vaikka sinulla mennyt huonosti niin ei välttämättä muilla mene! Ja monet ketkä ovat haaveilleet au pairina olosta lukevat viestisi ja päättävät olla menemättä, katuvat sitä lopun elämäänsä ehkä! Itse olen ainakin kuullut niin monta kertaa ihmisiltä että kaduttaa kun ei tullut nuorena lähdettyä! Aina pääsee pois jos ei mene hyvin, mutta eiköhän se kannata lähteä kokeilemaan jos vaan siltä yhtään tuntuu!
Rohkeasti vaan! :)