Asenteet

Tämä yhteiskunta on juurtunut käsitykseen, että jokaisen pitää tehdä työtä, mitä tahansa, kunhan se on työtä ja voit sanoa olevasi töissä. Muuten olet toisen luokan kansalainen ihmisten mielissä.

Erilaisuus on muutenkin aina ollut pannassa ja ihmiset rakastavat yleistää asioita. Se on helpoin tie, niin kauan kunnes itse huomaa olevansa samassa jamassa. Tilanteet muuttuvat jokaisen elämässä, eikä kukaan ole todellakaan turvassa irtisanomisilta tai vastaavilta ennalta arvaamattomilta tapahtumilta. Tähän "turvan tunteeseen" vain moni ihminen luottaa sokeasti ja katsoo ansiokseen arvioida muita itseään huonommiksi.

Uskoisin että asenteet ovat tietynlaisia, koska työttömät mielletään yhä edelleenkin vain alemman palkkaluokan ammateissa toimineiksi.

Saa nähdä kuinka tulevaisuudessa asian käy ja muuttuvatko asenteet, kun akateeminen työttömyys lisääntyy yhä suurenevalla vauhdilla. Nyt on jo kortistossa tuhansia akateemisesti koulutettuja, jotka eivät saa välttämättä työtä juuri sen liian korkean koulutuksensa takia.

Nykyisin yhä suurempi osa ihmisistä haluaa korkeamman koulutuksen ja sen arvoakin joka puolelta toitotetaan. Kuitenkin on selvää, että kaikille ei millään riitä koulutusta vastaavia töitä. Saa nähdä kuinka käy.

Työttömiin kohdistuvat ennakkoluulot ja halveksuvat asenteet ovat myös päättäjien puheissa arkipäivää. Kun yhteiskunta on epäonnistunut työttömyyden alentamisessa, on alettu etsimään syyllistä. Ja mikäpä olisi sen yksinkertaisempi selitys kuin se, että työttömissä on jotain vikaa. Yksi esimerkki tästä on opiskelijoiden valmistumisen nopeuttaminen: koetetaan antaa kuvaa siitä, että ammattitaitoisista työntekijöistä on pulaa = työttömät ovat ammattitaidottomia. Tämä ei ole totta!

Työttömien syyllistäminen on arkipäivää: monet ovat jo sitä mieltä, että työttömien pitäisi tehdä (ilmais)työtä työttömyyskorvauksen saamiseksi. Olenko ainoa, jonka mielestä tämä kuullostaa järjettömältä? Miksei siitä sitten maksettaisi palkkaa?

Olet ihan oikeassa työttömien niputtamisesta yhteen muottiin. Ja siitä, että ihmiset automaattisesti ajattelevat, että sinussa on jotain vikaa. Minusta on raivostuttavinta, että työkkärissäkin kysellään esim. "osaatko hakea töitä?" ym. alentavaa. Tämäkin asenne kertoo paljon: jos olet työtön, et osaa olla aktiivinen työnhaussa! Pitäisi joskus sanoa ihan huvikseen, että no en, täällä istun peukalo perseessä sohvalla ja odottelen, josko joku tulisi hakemaan minut töihin...

Lyhyesti sanottuna, eniten minua henk.koht. ärsyttää se, että työttömien elämäntilanteetkin ovat työssäkäyvien mielestä kaikilla samanlaiset, eli juuri ´se minua ärsyttää eniten, että kaikki työttömät olisivat muka samasta puusta veistettyjä.
Eihän työssäkäyvillä ihmisilläkään ole kaikilla keskenään samanlaiset elämäntilanteet, niin aika typerää on olettaa, että työttömillä olisi.
Tämä ärsyttää myös, kun yks lähipiirin työssäkäyvä tyyppi kuvittelee, että työttömän elämä on yhtä helppoa ja yksinkertaista kuin työssäkäyvien. Esimerkkinä voisi heittää, kun tyyppi sanoi, että totta vissiin työtön saa iltaopiskellen korottaa lukion päästötodistuksen numeroita! Kun sanoin, ettei todellakaan saa, argumentti oli, että niinhän muutkin tekee jo ihan huvikseen... Niinpä, eronahan on vain se, että niillä muilla on työpaikka ne ei ole työttömiä =/

Suomessa tuli voimaan vuoden alusta laki, joka kieltää tämäntyyppiset yleistävät herjat. Valitettavasti oikeusjärjestelmä on sen verran paska, etteivät korvaukset/rangaistukset merkitse mitään.

Yhdysvalloissa tilanne on toisin. "Punitive Damages" tarkoittaa sitä, että syrjinnän uhrin saamat korvaukset ovat suhteessa maksajan taloudelliseen asemaan. Esaimerkiksi McDonalds joutui maksamaan miljoonia kuumasta kahvikupista juuri siksi, että rangaistuksen piti tuntua rikollisen kukkarossa, uhrin saama suhteeton hyöty oli epäolennaista.

Tutkin aikoinaan Duuni.netissä möykkäävän "Juha Käkipää" -nimisen Yhdysvaltain kansalaisen haastamista Usassa oikeuteen suomalaisen työttömän herjaamisesta. Nyyjorkkilainen lakikaverini tutki asiaa, mutta liittovaltion lakia olisi ollut vaikea laajentaa koskemaan ulkomailla asuvaa uhria. Kyseessä olisi ollut hankala ennakkotapaus.

Huvittavinta on vieläpä se että esmes noita mielenterveysongelmia taitaa olla etupäässä työssä käyvillä, niillä kun on niin kauhiat paineet. Sekin pikkuisen kyrsii että työnantajat joilta hakee paikkaa, varmaankin kuvittelevat että ne jotka laitettiin pihalle ovat niitä joista ongelmat johtuivat vaikka yleensähän näin ei tosiaankaan ole. Vaikka olisit ollut kuinka "hyvä" edellisissä työpaikoissa ei sillä tunnu olevan mitään merkitystä kun olet kortistoon joutunut. Tuntuukin että juuri tuollaisilla kuvailemillasi moniongelmaisilla on asiat paremmin, niille sentään puuhataan kaikenlaista sopeutumis- ja työllistämistyötä, asuntoja sun muita. Auttaisi varmaankin jos hankkisi vaikka huumeongelman tai kävisi vähän aikaa istumassa.

Itse olen kyllä huomannut että nykyään sellaiset jotka tuntevat oikeasti työttömiä tajuavat kyllä asioiden oikean laidan, pahimmin ennakkoluuloisia ovat ikänsä suojatyössä olleet jyörät jotka eivät juuri muita tunne kuin työkaverinsa ja omaavat siten suh't suppean maailmankuvan.

Siis on tää nyt jumalauta! Taas viiteen avoimeen paikkaan soitin eilen ja jokaisessa niistä kysyttiin olenko työtön, ja kauanko olen ollut työttömänä. Heti, kun työnantaja saa tietää että olen pitkäaikaistyötön, tulee pitkä hiljaisuus ja "Jaa...........no me soitamme sinulle takaisin myöhemmin. Näkemiin!"

Paskat ne minulle soittaa! Todella loukkaavaa, että minusta tehdään heti johtopäätökset pelkän puhelintiedustelun perusteella, pelkästään sen perusteella, että sanon olevani työtön, ja että olen ollut niin ja niin kauan työttömänä. Ja kun se työttömyys on pitkittyyt juuri näiden helvetin asenteiden takia! Ja pitkittyy entisestään koko ajan.

Kun valitan asiasta esim. työkkärissä, niin minun työhakukykyni kyseenalaistetaan automaattisesti; minulle kerrotaan, että ei niitä huonoja puolia kannata kertoa itsestään, vaan pitää kehua itseään. "Oooh ihanko totta, no enpä olisi itse moista arvannut!"

Voi herranjumala sentään, niinkuin minä olisin niin tyhmä etten minä sitä tiedä! Eikai kukaan mene työhaastatteluun kertomaan työnantajalle huonoja puolia itsestään! Ei kukaan ole niin tyhmä. Raivostuttaa että minua pidetään tyhmänä, ja minulle kerrotaan itsestäänselvyyksiä niinkuin minä en niitä itse tajuaisi.

Pakkohan työnanatajan kysymysiin on vastata, vai pitäisikö valehdella? "Ei, en minä ole työtön (vaikka olenkin) ei, en minä ole ollut yli kahta vuotta työttömänä (vaikka olenkin)."

Olen nuori terve ja työkykyinen. Pidän itsestäni huolta, ja olen myös oppimiskykyinen. Puhelimessa en anna itsestäni huonoa kuvaa, eikä esimerkiksi puheestani voida päätellä, että eläisin jotenkin huonosti, ja olisin työkyvytön. Ainoa asia, miksi en kelpaa töihin on se, että olen työtön!

Kyllä on perkele vammaisia asenteita!

Olin töissä työpaikalla, joka oli niin kamala paikka että kaikki halusivat sieltä pois.
Suurin osa sanoutui irti, joiden joukossa myös minä.
Työkaverini haki samaan työpaikkaan johon minäkin, mutta ei sanoutunut irti aijemmasta.
Hänet otettiin töihin, mutta minua ei!

Haastattelussakin minuun suhtauduttiin nyrpeästi koska olin sanoutunut irti ja olin työtön.
Minä olin ollut paljon kauemmin töissä aijemmassa paikassa kuin se työkaverini, mutta silti hänet kelpuutettiin ja minua ei.

Olisin ilmeisesti päässyt töihin jos en olisi sanoutunut irti vaan hakenut samalla tavalla töissä ollessani uutta työtä!
On vaan aika paha, jos työnantajille ei kelpaa työttömät vaan pitää olla jo töissä saadakseen töitä!

Asenteet työtöntä kohtaan ovat luvattoman usein negatiivisia ja lähestulkoon aina työtöntä itseään syytetään tilanteesta.

Itse jouduin tilanteeseen jossa työssäoloni, pärjääminen ja kohtuullisset palkkatulot kävi monelle kateeksi. Työssäollessa vanhemmat esimiehet kokivat kyvyttömyyttä kun nuoremmat ja tehokkaammat tulivat työelämään. Kotioloissa mielekkäästi sijoitetut palkkatulot toivat hyvää mieltä ja onnistumisen tunnetta joka sekin kävi monelle lähipiiriläiselle kateeksi.

Yhtiölle jollekka tein töitä oli lopettelemaisillaan toimintaansa, tämähän oli tiedossa koko henkilöstölle. Esimiehet joidenka alaisena olin, suostuivat sillä ehdolla rauhanomaiseen työhön, että tein heidän puolestaan tuottavia ratkaisuja saamatta kuitenkaan sitä palkkaa joka siitä työstä olisi kuulunut saada. Lähiipiirini hermoistui siloiseen tilanteseen siinämäärin, että olivat valmiitan oikeudenkäynteihin perättömillä vatimuksilla ja väärennetyillä todisteilla. Tuolloin päätin pyytää työnantajaa erottamaan minut jotta pääsisin nopeammin työttömyysrahoille ja saisin ilmaiset oikeudenkäynnit, ja olihan se jo tiedosssa, että koko yhtiö lopettaisi ja ennenpitkään kaikki irtisanottaisiin eikä kenenkän tarvitsisi olla kateellinen.

Kovinpitkään en kerinnyt olemaan työttömänä kun lähestulkoon kaikki lähipiiristä kävi päälleni. Äidin mielestä minulla oli psyykeongelma, velje mielestä pelleilin ja ystävien mielestä tein elämäni tyhmimmän teon. Äiti halusi minulle lisäkoulutusta ja järjesti selkänitakana minulle sairaalareissun poliisisaattueessa.
Vietin 3-4 viikkoa psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla jossa minua syytettiin irtisanoutumisesta ja kerrottiin ettei työttömyys ole sallittava. Ehdoittivat syömään psyykelääkettä ja hakeutumaan lisäkoulutukseen.

En hakeutunut koulutukseen, lopetin vapaehtoisen lääkityksen ja lääkärissä käynnit, samoihin aikihin yhtiö jonka palveluksessa olin ollut lopetti kaiken toimintansa. Samaan aikaan veljeni irtisanottiin 15-vuotta kestäneestä työsuhteesta ja minä sain määräaikaista työtä.

Määräaikainen työ loppui ja jälleen työnhaussa olen ollut. Monelta yrittäjältä on saanut kysymyksiä, että etkös ole viihtynyt missään työpaikassa ja miksi työnhakusi on kestänyt näin pitkään? Yksikään minua arvostellut yrittäjä ei ole itse pystynyt tarjoamaan työehtosopimuksien mukaista palkkaa taikka työsopimusta. Ihmettelenkin jälleen, että kenessä se vika jälleen on?

kun puit sanoiksi monen muunkin tuntoja.

Kun minusta tuli työtön, näin sen vain uuden elämän alkuna.
Uhkuin itsetuntoa, sillä olihan minulla monen vuoden työkokemus joten saisin varmasti alan töitä helposti, nuorikin olen.
Vaan eipä se mennytkään ihan niin..

Olen pian puoli vuotta ollut työtön, hakenut jatkuvasti töihin, mutta..
Monessa haastattelussakin olen ollut, mutta mihinkään ei ole valittu, enkä voi käsittää MIKSI?

Olkoonkin että hakijoita on paljon, niin kyllä se syö itsetuntoa.
Kamalinta on, että nyt kun olen ollut jo puoli vuotta työtön, huomaan senkin muuttavan asenteita!
Nyt minulta kysellään haastatteluissa, miksi olen ollut näin kauan työtön!
No herranen aika, kai se on ollut pakko kun ei kukaan ole ottanut töihin.

Heti ajatellaan, että minussa on oltava jotain pahasti vialla kun ei kukaan ole puoleen vuoteen huolinut, miten tässä noidankehässä nyt enää voi ollenkaan saada töitä?!

Jos työelämä ei kerran meitä kaipaa, olkaamme hyvällä omallatunnolla ilman töitä ja annetaan toisten elättää. Eipähän tarvi olla oravanpyörässä!

On tullut nähtyä ja koettua kaikenlaista ihmettelyä minkä takia en halua kokonaan työttömäksi heittäytyä ja mennä putkeen , johon pääsisin ikäni perusteella.Kun en halua niin en on vastaukseni.
Vaikka olenkin kuolutukseltani yö-merkonomi niin käyn siivoamassa 4 tuntia päivässä. Tosin sosiaaliviraston 2,5 vuotinen määräaikaisuus päättyi vuoden vaihteessa. Ja nyt siis tätä helvettiä on kestänyt vasta parisen kuukautta .Saas nähdä milloin pääsen työllistämistöihin niitähän annetaan mun ikäiselleni viiden kuukauden jälkeen. Mutta nyt teen tuota mitätöntä työtä niin sekin pitkittyy.
Ehkä tätä on kestettävä vuoden loppuun. Hyvää tässä ainakin on ettei pääse veltostumaan. On niinkuin isku kunnossa verrattuna lösähtäneisiin työnantajien edustajiin.Eli minun pakko siivota kun korvausta ei ole maksettu vielä, enkä mene sossun luukulle.Tämä nääs on kaupungin säästöpolitiikan tulosta , ettei määrä aikaisia työntekijöitä palkata. Minusta vaan tuntuu hiukan korskilta ,että entinen työntekijä vielä nostaisi toimeentulotukea , kun sentään on vielä työkykyä ja halua jäljellä.
Eli olen päättänyt yrittää, enkä tippaakaan välitä työnantajien asenteista mitä he kuvittelevat työttömyyden tarkoittavan.Enkä pätkääkään minkäänlaisista ikä kysymyksistä, joihin törmää haastatteluissa. On näet niin , että jotkut kuvittelevat , että viisikymppinen kuuluu makoilemaan.