Radiossa tuli uusi yhdysvaltalaistutkimus, jonka lopputulema oli seuraavanlainen:
Naiset haluavat miehiltään tukea, kehuja ja kannustusta.
Miehet ovat ylpeitä kauniista / nuoresta puolisosta ja miehen itsetunto nousee.
Rumaa puolisoa mies taas häpeää ja mollaa. Mollaamisella paremman näköinen mies kohottaa omaa itsetuntoaan, kun on kerran itse puolisoaan parempi.
Tämä kyllä kolahti, koska olen itse miestäni rumempi. Pottunenä, tukkijalat jne.
Hän huomauttaa minulle kaikesta. Kirjoitan nimikirjoitukseni väärin, perunat ovat keitossa vääränkokoisia ja jos koko asunto on siivottu, on joku lista kuitenkin unohtunut pyyhkiä.
Olin 2 viikkoa yksin lomalla, ja ihmettelin miksei minua ahdista ollenkaan. Tajusin että mieheni ei ole vieressä arvostelemassa minua. Itsetuntoni nousi, joka tosin on laskenut jo takaisin.
Olen ottanut asian puheeksi monta kertaa, raivoten, itkien, nauraen, perustellen ja kirjallisesti. Aina keskustelu ryöpytyksen jälkeen hän sanoo ymmärtävänsä ja muuttuvansa. 2 päivää hän muistaa sanoa jotain positiivista. Tyyliin: On kiva että olet puhaltanut hiuksiisi ilmaa, ettet näytä niin mieheltä.
Ongelmani siis on, että minulla on täydellinen mies. Hänen ainoa virhe on, että hän kertoo minulle, että minä en ole täydellinen.
Onko kokemuksia? Saako toista muuttumaan, kun motivaatiota kuitenkin on muuttua. Olenko tuomittu elämään negation keskellä vain koska satuin syntymään rumaksi??
Naiset haluavat miehiltään tukea, kehuja ja kannustusta.
Miehet ovat ylpeitä kauniista / nuoresta puolisosta ja miehen itsetunto nousee.
Rumaa puolisoa mies taas häpeää ja mollaa. Mollaamisella paremman näköinen mies kohottaa omaa itsetuntoaan, kun on kerran itse puolisoaan parempi.
Tämä kyllä kolahti, koska olen itse miestäni rumempi. Pottunenä, tukkijalat jne.
Hän huomauttaa minulle kaikesta. Kirjoitan nimikirjoitukseni väärin, perunat ovat keitossa vääränkokoisia ja jos koko asunto on siivottu, on joku lista kuitenkin unohtunut pyyhkiä.
Olin 2 viikkoa yksin lomalla, ja ihmettelin miksei minua ahdista ollenkaan. Tajusin että mieheni ei ole vieressä arvostelemassa minua. Itsetuntoni nousi, joka tosin on laskenut jo takaisin.
Olen ottanut asian puheeksi monta kertaa, raivoten, itkien, nauraen, perustellen ja kirjallisesti. Aina keskustelu ryöpytyksen jälkeen hän sanoo ymmärtävänsä ja muuttuvansa. 2 päivää hän muistaa sanoa jotain positiivista. Tyyliin: On kiva että olet puhaltanut hiuksiisi ilmaa, ettet näytä niin mieheltä.
Ongelmani siis on, että minulla on täydellinen mies. Hänen ainoa virhe on, että hän kertoo minulle, että minä en ole täydellinen.
Onko kokemuksia? Saako toista muuttumaan, kun motivaatiota kuitenkin on muuttua. Olenko tuomittu elämään negation keskellä vain koska satuin syntymään rumaksi??
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eikö joka suhteessa ole se kauniimpi tai haluttavampi osapuoli ja suhteet on aina kissanhännänvetoa jossa rumempi koittaa pitää tämän halutumman, jolla on taas varaa olla vittumaisempi ja kiusata toista jollain tasolla. Itse olin nuorempana todella mustasukkainen kun vaimoke oli kaunis ja haluttava sekä vielä sai huomiota helposti muilta, ja oli eläväinen huomion suhteen. Nykyään taas tilanne on siten muuttunut että minua kiinnostaa muut viheriöt ja vaimoke on lässähtänyt, joten voin taas puolestani vittuilla kevyesti tälle. Ajan kanssa siis puntit ovat menneet tasan.
Ehkäpä teilläkin kuitenkin on jotakin, miksi olette yhdessä. Vaikeaa vain kuvitella mitä se on, niin tympeä on käsityksesi tästä asiasta.
Ja miksiköhän täydellisen komea miehesi ei ole kelvannut täydellisen kauniille naiselle vaan joutuu tyytymään sinuun.
Kerro tämä miehellesi kun hän seuraavan kerran alkaa mollaamaan sinua.
Oikeasti; sinun miehesi kiusaa sinua koska hän nauttii siitä kun sinulle tulee paha mieli mollaamisesta. Hän ei rakasta sinua, vaan kiduttaa sinua.
Minusta olisi parempi löytää sellainen mies, joka arvostaa sinua. Tuntuu siltä, että olet miehellesi itsestään selvyys jolle voi sanoa ja tehdä mitä huvittaa. Ethän sinäkään naureskele hänen vioille ja puutteilleen, joita jokaisessa ihmisessä on, etenkin jos lähtee etsimään.
Oletko kieltäytynyt seksistä vai miksi miehesi kiusaa sinua? Miehet vihaavat pihtaamista ja kostavat sen kaikin mahdollisin keinoin. Mollaaminen on yksi tyypillisimpiä kidutuskeinoja.
En todellakaan pihtaa seksiä. Itseasiassa olen siinäkin kerjäävä osapuoli. Minun huonoja puoliani ovat rumuus ja laiskuus tai sitten mieheni on saanut minut vain tuntemaan niin.
Mieheni ulkonäkö virhe on lyhyys, 168 cm. Minä taas olen pitkä 172 cm.
Kasvoilta ja kropalta hän taas on erinomainen ja minä en.
täydellinen lyhyt mies sitten on arvostelemaan yhtään ketään.
Jätä se mies niin saa ukko huomata millaista on etsiä seuraa netistä jos on alle 170 cm pitkä kun kaikki naiset kelpuuttavat vain 180 cm pitkät miehet.
Miehesi on sinun kanssasi sen vuoksi että sinua on kiva kiusata.
Ei kenenkää tarvitsisi olla sellaisen puolison kanssa, jota häpeää tai jota pitää arvostella koko ajan. Täydellinen ihminen löytää sellaisen henkilön joka kelpaa.
Kyllä tuossa on kyse vain siitä että mies nauttii kun saa alistaa.
Sano sille miehelles seuraavan kerran, että "äläs pätkä auo päätäs". Selvä pituuskompleksi jos pitää haukkua toista.
Kuinka tutulta kirjoituksesi tuntuikaan. Minunkin mieheni oli omasta mielestään lähes täydellinen, minä älyllisesti vähempiarvoinen hänen mielestään. Mollaamista kuuntelin hänen kanssaan monta vuotta, itse asiassa vuosikymmeniä.
Kuinka hänen käytöksensä satuttikaan ja itkin aina riitojen jälkeen koska hänen henkinen väkivaltansa suorastaan nujersi minut. Siitäkin hän aina syytti minua yliherkäksi ihmiseksi, joka ottaa sanat liikaa itseensä. Mutta kyllä sitä nujertuu kun tyhmäksi, idiootiksi, läskiksi ja sairaaksi haukutaan.
Tulinkin sairaaksi hänen kanssaan, jopa niin että jouduin jäämään pois töistä ja menetin ruokahaluni. Urheilu on sydäntäni lähellä ja rupesin purkamaan pahaa oloani siihen. Juoksin kuin hullu, pelailin ja uin, rupesin keskittymään itseeni. Sillä tavoin löysin omanarvontuntoni. Luin kirjallisuutta ihmissuhteista, toisen kunnioittamisesta, parisuhteesta ja huomasin että minun pitää asettaa omat rajani kuinka minua saa kohdella.
Olin tuon oman muutokseni johdosta laihtunut 15 kg, kaunistunut ja löytänyt rohkeutta ja itsevarmuutta. Alistuneesta ja mollatusta vaimosta olikin tullut omanarvontunteva ihminen. Täydelliselle miehelleni ei sopinutkaan että kielsin häntä arvostelemasta minua millään halventavilla sanoilla ollessani eri mieltä hänen kanssaa.
Lähdin myös lomamatkoille yksin, vaikka aina ennen olin lomaillut vain mieheni kanssa. Rentouttavampaa lomaa en ollut ikinä ennen kokenut. Sain kerrankin tehdä mitä haluan, puhua ihmisten kanssa vapautuneesti, eikä tarvinnut pelätä miten mieheni kommentoi puhumisiani. Miten ihmeessä hän yleensä aina keskeytti minut kesken jutun sanoen: "ei se noin mennyt vaan..... Yleensä vaikenin, koska hän sai minut tuntemaan itseni jotenkin höhläksi.
No joka tapauksessa RAJOJEN asettaminen oli minulle tärkein asia. Toista ihmistä en pystynyt muuttamaan, mutta itseni kylläkin. olen siitä äärettömän onnellinen. Mieheni kanssa on erottu, ja vaikka se on vaikea ja surullinen asia, minulle se oli ainoa ratkaisu parempaan elämään. Ja kun peiliin katson, niin näen kauniin naisen, kauniimman kuin koskaan ennen.
Kuulostaa todella tutulta. Kun on asioista keskusteltu, niin asia todella kääntyy niin, että minä olen yliherkkä ja ajattelen jonninjoutavuuksia.
Tuo on tuttua, että ei voi puhua vieraille vapautuneesti hänen seurassaan. Vaikka väenkeskellä ollaan oltu yhtä hymyä ja mielestäni puheeni on ollut hauskaa. Niin kyllä hän siitä jälkikäteen jotain huomauttaa.
Itse tunnen itseni kauniimmaksi peilistä kuin mieheni näkee. Voin joskus olla ihan tyytyväinen olemukseeni, mutta mieheni ei tarvitse kuin kerran vilkaista minua ja tyytyväisyys poistuu. Se on jotain sanatonta viestintää, missä katseesta tunnistaa jotain selittämätöntä, mistä tulee paha olo.
Naimisissa narsistin kanssa ja Sata tapaa tappaa sielu
netissä sivu www.narsistienuhrientuki.info
niille hyvät ja tarpeen jotka ovat avuntarpeessa MUTTA siellä on myös henkilöitä joilla itsellä narsistinen persoonallisuushäiriö ja muutamat siellä seikkailevat monella nimimerkillä, täällä keskustelupalstalla se tuli jossain vastaan joku muukin sen oli huomannut joten suosittelen itsetunnon kohennusta jollain muulla tavalla kuin tuolla soopaa soopaa sivustolla. Ulkonäkö ei ole parisuhteessa tärkeää vaan luottamus ja rakkaus, se joka arvostaa vain omaa tai toisen ulkoista olemusta on todella kypsymätön ja pinnallinen ihminen.
Jos teillä ei ole lapsia vielä niin jätä äkkiä tuollainen ilkeäsanainen mies.
kukaanhan ei ole täydellinen ja tuo "ainut vika" miehessäsi murentaa itsetuntosi olemattomaksi.
Varmasti ei muutu koskaan kohteliaammaksi.
Lapsiaankaan ei varmasti kehu ja heistä tulee epävarmoja ja oppivat samoille tavoille.
Kohtalokasta oli jäädä tuollaiseen suhteeseen.
Olet ansainnut parempaa!