Olemme melkein nelikymppinen pari.Meillä on ollut kriisejä paljonkin mutta aina on selvitty.Nyt kysyisin teiltä jolla on kokemusta rakastumisesta ulkopuoliseen,miten ootte selvinnyt kestikö liittonne vai erosittekko? Itselle olen ( nainen) kävi niin että ihastuin yhteen tuttuun mieheen tuossa n.neljä vuotta sitten,kun meillä oli paha kriisivaihe menossa.Aluksi se oli jännää mutta syyllistävää.Sitten tapaamme tämän miehen kanssa aina silloin tällöin (ei suhdetta) ja tämän vuoden puolella tuossa keväällä huomasin että rakastuin aivan totaalisesti.Välttelin tilannetta kohdata häntä mutta mikään ei auta ei rukoukset ei mikään..en saa mielestä.Omaan mieheen suhtaudun kaverillisesti ja seksikään ei oikein maistuis enää tän takia.Olen pulassa ja tiedän että kohta joudun kertomaan miehelleni kamalan salaisuuksien tarinan koska omatunto soimaa.Tämä rakkauteni kohde tietää tunteistani ja meillä ei varmasti ole tuskin mitään yhteistä tulevaisuutta,mutta kummastuttaa miksi hän flirttailee kanssani kuitenkin vaikka tietää että olen varattu ja pidän hänestä ikäänkuin ruokkii mielikuvitustani.Tää asia vaivaa todella enkä tiedä miten suhtautua,olen miettinyt eroakin.Meillä on lapsia joka hankaloittaa eropäätöstä muutenkin kun ei oo varma et meneekö tää ohi ja löydänkö mieheni uudelleen?? onko samanlaisia kokemuksia teillä kellään?
Avioliiton
onni?
12598
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Se mitä ruokit niin vahvistuu. Olen kuitenkin ymmärtänyt niin että naiset päättävät valinnoistaan sen mukaan miltä tuntuu. Samoin myös selitys tapahtuneista on se miltä tuntuu... Yritä päättää mihin suuntaan haluat kulkea. Minä lopetin aikoinaan oman ihastumiseni kokonaan vastoin tunteitani. Halusin rakentaa suhdettaa joka minun kohdalla perustuu tunteiden lisäksi myös muihinkin seikkoihin. En ole katunut. Tunteita nimittäin tulee ja menee mutta on asioita mitkä pysyy.
tulevaisuutta, niin miksi helvetissä ruokit ihastustasi tähän mieheen. Jos eroat miehestäsi tämän ukon takia eikä yhteistä tulevaisuutta, niin sen jälkeen sinun elämässäsi alkaa helvetti. Ja oletko miettinyt miten se vaikuttaa teidän lapsiin? Ai niin eihän pettämistä suunnitteleva sitä mieti.
Arki astuu kuvioihin myös kaikissa uusissa suhteissa, ja petoksella alkavat suhteet päättyvät lähes tulkoon aina eroon.
mulle miten ne tunteet sais pois siitä toisesta?kun ei vaan lähde ja nähdäänkin silloin tällöin. Mä en eroa sen miehen takia ollenkaan vaan itseni takia.ENKÄ oo menossa pettämään.Vaikuttaa se ero aina lapsiin eikä olla edes erottu.Arki tulee jokaiselle mutta meidän aviossa on olut paljon vastoinkäymisiä ja tuntuu tällä hetkellä olevan huteralla pohjalla et kestääkö enää lisää niitä.Mä en oo koskaan pettänyt.Ja harkitsen vasta uuden alkua itseni takia.
duudelis!
Mee ja tee se, kun nyt jo keksit sen saamarin tekosyyt, että voisit puhtain mielin erota.
"kummastuttaa miksi hän flirttailee kanssani kuitenkin vaikka tietää että olen varattu ja pidän hänestä ikäänkuin ruokkii mielikuvitustani"
No mitäs kummastelemista siinä on, kun itsekin olet hänelle rakastumisesi ilmaissut?
Ei siinä nyt muu auta kuin päättää kumman miehen kanssa haluat elää. Jos valitset nykyisen aviomiehesi, sinun pitää ottaa etäisyyttä tuohon toiseen kunnes tunteet laimenevat. Poissa silmistä, poissa mielestä!
Jos taas haluat sen toisen, niin sitten vaan kerrot miehellesi tilanteen ja eroatte.
Itse olen joutunut tuollaiseen tilanteeseen, tosin emme onneksi olleet naimisissa eikä lapsiakaan ollut, kihloissa vain. Tutustuin kuitenkin toiseen mieheen, joka aika pian herätti sen kuuluisan "Hän on Se Oikea" -tunteen. Niin sitten piti sanoa sulhaselle, että olen hirveän pahoillani mutta tämä oli tässä. Tuskallista se oli, mutta Se Oikea on yhä Se Oikea vaikka aikaa on kulunut jo toistakymmentä vuotta. Exäkin oli samaa mieltä kun pari vuotta eron jälkeen juteltiin, että päätös oli oikea, hänkin löysi uuden ja naisen ja ovat ilmeisesti ihan onnellisia.
Mutta kerro vasta sitten kun olet aivan varma! Älä rasita miestäsi kertomalla ihastuksestasi, jos kuitenkin ehkä haluat jatkaa hänen kanssaan. Siitä tulee vain ihan turhaa murhetta.
Ei sitä voi kukaan pelkän kertomuksesi perusteella tietää kumpi ratkaisu sinulle on oikea, sinun on vaan itse päätettävä. Ja tosiaan lasten vuoksi voi olla parempi vaan tukahduttaa se ihastus, jos avioliitto kerran on muuten ok eli viihdytte yhdessä eikä ole pahoja riitoja.
... eli unohda se ihastus, keskity mieheesi. minä erosin miehestäni. ihastukseni lupasi minulle vaikka mitä. hän hurmasi minut, pyöri ympärilläni, vietti kanssani pari yötä... JA jätti minut heti kun asuimme mieheni kanssa eri asunnoissa. ei vastannut puhelimeen, viesteihin, ei mihinkään. puhui minusta pahaa muille... käytti hyväkseen ja piti lutkana. minä en jättäisi miestäni... tunteisiin ei kannata luottaa - järki käteen!
..."minä en jättäisi miestäni..."
Johan jätit.
ja tunnemyrskyt menevät ohi aikanaan.
Älä kuitenkaan luule sen olevan helppoa ja nopeaa... Mutta se vaatii sinulta tiukan päätöksen ja että toimit päätöksesi mukaan.
Muistan omassa elämässäni juuri tuon ikäisenä oman "suuren rakkauteni", joka tuntui paratiisin porteilta... Ei siitä olisi milloinkaan voinut mitään tulla eikä siitä suhdetta tullutkaan - rassasi vain ajatusmaailmaani turhan päiten ja vei voimia ja energiaa, jotka olisi pitänyt antaa omalle perheelle.
Rakastumista ei voi tukahduttaa, muistan itse miten sitä yritin: lopulta myönsin vain itselleni, että näin on, mutta minä en HALUA tätä jatkaa, HALUAN pitää tämän vääränä ja luopua tästä!
Niinpä, meni siinä pitkiä aikoja unohtaessa. Nyt olen onnellinen mieheni kanssa, jaamme elämämme tapahtumat, lastemme ja jo lastenlastemmekin asiat keskenämme - ja se on hyvä!
ja keskity olennaiseen. Olet äiti ja vaimo ja sinulla on varmasti muutakin tekemistä ja ajateltavaa, kuin vain se, miten ihastuksesi kestää ym. typerää. Kasva aikuiseksi ja elämään sitä elämää, joka on oikeasti tärkeää. Jos haluat jatkaa näitä ihastunut - ei ihastunut pelleilyjä, kasvata ensin lapsesi ja hoida heidät maailmalle, riko sen jälkeen perheesti ja lähde etsimään "onneasti" hetkellisista ihastuksista ja muista höpömnlöpöistä!
Kaikissa pitkissä suhteissa on ylämäkiä ja alamäkiä. Ihastumisakin.
Monilla naisilla jäänyt kai lapsena satukirjat lukematta. Se ns rakastumisen leijailu tunne menee ohi. Todellinen rakkaus on sitä että seisoo toisen rinnalla ja ajattelee toista ja ottaa hänet huomioon myös silloin kun hän ei ole paikalla.
Säälin sun miestä. Miehesi ansaitsisi paremman vaimon.
kiltti.Pettänyt ja tehnyt väkivallalla kaikkee..et sääli vaan.Kannattaa tuomita kun ei tiedä ihan kaikkea.Mut on selvitty.Siksi kai tykästyinki toiseen kun rakas mieheni särki sydämeni.Ansaitsee varmaan paremman vaimon joka ei haikaile muiden perään..ja minä oon yrittänyt kaikkeni kyllä et jotain kunnioitusta pitäis olla mua kohtaan mun miehellä,en ees nalkuta paljoa.
Sanot että teillä on olut paljon vastoin käymisiä!
Niin on kaikissa vastuusuhteissa ja vastuuttomuudessa suhteessa niit ävasta onkin.
Syyllistät toimillasi miestäsi ja vain miestä vastoinkäymisistä ja olet juoksemassa "tunteidesi avulla" pakoon vastuuta. Vastoinkäymiset ovat nähtästi aivan samoin sinun aiheittamia ja olet täten vastuussa niiden kantamisesta ja hoitamisesta. Kenen kanssa voi ne hoitaa ?
Vain miehesi ja itsesi sekä täten lapsetkin tukea vastuun kasvuun omassa elämässään.
Ihastumisia ja flirttiä riittää jatkossakin joten niinkin moni näyttää kertovan myös seisotko "takajoloillasi" vai annatko itselle ja läheisillesi aivan uutta "perintöä".
Tunteet on tarkoitettu jäsentämään itsensä kasvua elämän vastuuseen läheisistä eikä "oikeuksisi" paeta. Velvollisuudet ovat vahvistavia ,, oikeudet ovat rikkovia.