Vaimoni ilmoitti jokin aika sitten, ettei hänellä ole ollut pitkään aikaa tunteita minua kohtaan. Tämä iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Rakastan häntä yhä ja tämä tilanne satuttaa minua syvästi. Olen ollut tästä lähtien todella masentunut, tuntuu kuin elämäniloni ja kaikki yhteiset muistot ja unelmat vedetään alas vessanpöntöstä.
Olemme tunteneet toisemme noin 15 vuotta, joista naimisissa vimeiset 10 vuotta. Meillä on 2 lasta, 8v ja 6v. Suhteemme on ollut mielestäni onnellinen, joskin muutama vuosi suhteestamme on puuttunut kipinä ja se on ollut enemmän arjen pyörittämistä. Olemme kummatkin hyvissa ammateissa ja olen itse kuvitellut tämän johtuvan työ- ja muista kiireistä. Olen yrittänyt piristää vaimoani, että tekisimme jotain kahdestaan ilman lapsia - illallisia, leffailtoja, viikonloppumatkoja..mitä tahansa. Vaimo on aina ollut ehdotuksiini vastahakoinen ja varsinkin viime vuosina on ollut vaikea saada hänet mukaan yhteiseen ajanviettoon.
Seksiä emme ole harrastaneet puoleen vuoteen. Fyysinen läheisyys on kadonnut kokonaan suhteestamme. Vaimoni yrittää vältellä minua ja hänestä on tullut kova ja kylmä. Hän harkitsee tosissaan eroa, ettei pysty antamaan minulle fyysistä rakkautta. Hän sanoo harkitsevansa eroa tai ainakin muuttaa aluksi erilleen. Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa mutta hän ei ole ollut kovinkaan kiinnostunut.
Hän on viime aikoina ollut yhä enemmän viettämässä iltaa ystäviensä kanssa ja milloin missäkin tilaisuuksissa. Hän on myös viime aikoina ollut koko ajan kiinni kännykässään lukemassa ja lähettelemässä viestejä. Annan hänelle omaa aikaa mutta olen myös alkanut epäilemään mikäli hänellä on toinen tai jokin salasuhde. Hän kuitenkin vakuuttaa, pitää yhteyttä kavereihin ja tahtoo vain enemmän omaa aikaa.
Mitä tehdä? Rakastan häntä ja haluan yrittää saada suhteemme kuntoon. En myöskään haluaisi rikkoa perhettämme.
Olemme tunteneet toisemme noin 15 vuotta, joista naimisissa vimeiset 10 vuotta. Meillä on 2 lasta, 8v ja 6v. Suhteemme on ollut mielestäni onnellinen, joskin muutama vuosi suhteestamme on puuttunut kipinä ja se on ollut enemmän arjen pyörittämistä. Olemme kummatkin hyvissa ammateissa ja olen itse kuvitellut tämän johtuvan työ- ja muista kiireistä. Olen yrittänyt piristää vaimoani, että tekisimme jotain kahdestaan ilman lapsia - illallisia, leffailtoja, viikonloppumatkoja..mitä tahansa. Vaimo on aina ollut ehdotuksiini vastahakoinen ja varsinkin viime vuosina on ollut vaikea saada hänet mukaan yhteiseen ajanviettoon.
Seksiä emme ole harrastaneet puoleen vuoteen. Fyysinen läheisyys on kadonnut kokonaan suhteestamme. Vaimoni yrittää vältellä minua ja hänestä on tullut kova ja kylmä. Hän harkitsee tosissaan eroa, ettei pysty antamaan minulle fyysistä rakkautta. Hän sanoo harkitsevansa eroa tai ainakin muuttaa aluksi erilleen. Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa mutta hän ei ole ollut kovinkaan kiinnostunut.
Hän on viime aikoina ollut yhä enemmän viettämässä iltaa ystäviensä kanssa ja milloin missäkin tilaisuuksissa. Hän on myös viime aikoina ollut koko ajan kiinni kännykässään lukemassa ja lähettelemässä viestejä. Annan hänelle omaa aikaa mutta olen myös alkanut epäilemään mikäli hänellä on toinen tai jokin salasuhde. Hän kuitenkin vakuuttaa, pitää yhteyttä kavereihin ja tahtoo vain enemmän omaa aikaa.
Mitä tehdä? Rakastan häntä ja haluan yrittää saada suhteemme kuntoon. En myöskään haluaisi rikkoa perhettämme.
Vastaukset 13
Vanhimmat
..sanoisin kokemuksesta että vaimollasi on Rakkaus ja seksi suhde vieraaseen mieheen eli alppa tarkkailla tältä kantilta!
Muijas saa salettiin munaa jostain muualta! Harmin paikka. Vaikutat hyvältä tyypiltä.
"Hän on viime aikoina ollut yhä enemmän viettämässä iltaa ystäviensä kanssa ja milloin missäkin tilaisuuksissa. Hän on myös viime aikoina ollut koko ajan kiinni kännykässään lukemassa ja lähettelemässä viestejä"
Minulla oli vastaavanlaisia kokemuksia muutama vuosi sitten. Vaimo muuttui hiljalleen etäämmäksi ja kylmemmäksi, asenne minua kohtaan kielteinen.
aloin epäillä pahinta kun työtuttava kertoi nähneensä vaimoni menevän yöllä taksiin vieraan miehen kanssa. Juteltiin asiasta ja ilmeni, että han oli harrastanut "pikapanoja" satunnaisesti tämän tyypin kanssa, joku oli jonkun pienen mediatoimiston toimitusjohtaja. Hän sanoi yksinkertaisesti hakeneensa vaihtelua ja jännitystä eläämäänsä ja tämän osittain johtuneen keski-iän kriisistä tai vastaavasta.
Olin täysin murtunut. Ripitin kyllä vaimoani ja teen sitä edelleen ja tekisi välillä mieli antaa samalla mitalla takaisin...
Saimme asian puhuttua ja sovittua ja suhteemme on nyt jopa parempi kuin aikaisemmin. annoin hänelle anteeksi. Rakastamme tosiamme ja emme halunneet rikkoa perhettämme. Tämä jätti jälkensä mutta tuntuu, että monet eroaa nykyisin liiankin helposti yksittäisten virheiden takia ajatellen, etä ruoho olisi muualla vihrempää.
12-vuotta avoliittoa miehen kanssa. Minä luulin, että suhteemme hyvä ja olemme onnellisia. Kuukausi sitten mieheni ilmoitti yhtäkkiä, että on ajatellut asioita ja ei tiedä haluaako enää jatkaa yhdessä. On etääntynyt suhteestamme ja kaikesta ja kaikki vain ahdistaa. Ei ole ollut enää pariin vuoteen onnellinen. Muuttui etäisen oloiseksi ja sanoi haluavansa nyt aikaa ja etäisyyttä, sekä miettiä mitä elämältään haluaa. Tuli hyvin torjuvan ja kielteisen oloiseksi minua ja suhdettamme kohtaan.
Paljastui, että puoli vuotta jo ollut toinen nainen kuvioissa, johon mieheni rakastunut. Muistan kyllä kevään mittaan, kun ihmettelin miksi mieheni roikkuu kotonaollessaan puhelimessa tekstaamassa tuntitolkulla peräkkäin (muka kaverinsa kanssa) oli etäisen ja kyllästyneen oloinen, sekä joi alkoholia paljon enemmän kuin ennen. Työreissut venyivät ja aina ei edes päässyt kotiin. Toinen nainenhan siellä ollut ja mies hänen luonaan.
Alkoi myös laiminlyödä yhteisen kodin talousasioita ja muuttui hyvin välinpitämättömäksi ja jopa vastuuttomaksi. Luulin myös kaiken olevan työstressin syytä. Mutta ymmärtäähän sen nyt miksi kiinnostus ei enää riittänyt minua ja kotia kohtaan, kun tiesi jo jättävänsä kaiken.
Meillä myös viimevuoden muuten ihan hyvin, mutta yhteinen aika harvinaista ja seksiä ei juuri ollenkaan. Ei yhteistä arkea, ei intohimoa, pelkkiä käytännön asioita, lähinnä talousasioita vain. Kuitenkin ajattelin, että tämä on vain vaihe ja elämämme muuttuu erilaiseksi jossakin vaiheessa. Mutta mies olikin jo kyllästynyt..
Kuukauteen ei ole montaa kertaa kotona käynyt. Kuunvaihteessa menee tämä asunto pois.. sen jälkeen en tiedä olemmeko enää tekemisissä. Nytkin vain puhuttu puhelimessa ja tekstailtu kun mies viihtyy maailmalla (naisena luona).
Sanomattakin selvää, että alkuun olin vain shokissa ja itkin, tuntuu että kuolen. rakastan miestäni kuten aina olen tehnyt, vieläkin. Kaikki tuli niin yllätyksenä, en olisi ikinä uskonut. Nyt olen lähinnä lamaantunut ja tympäisee koko kuvio. Miestä ikävä, mutta en enää vollaa joka minuutti. Alan saada jotakin otetta asioihin jo.
Kaikki menee uusiksi, kaikki on ihan auki vielä. Paljon tulee muutoksia. En osaa vielä kuvitella uuttaa elämääni sinkkuna, minä joka en koskaan ole ollut vielä sinkku..
Itselläni ollut sama tilanne ja ensimmäistä kertaa elämässäni yksin nyt joitakin kuukausia (olen jo 51v). Alku on shokkia ja järkytystä ja varsinkin se ahdistus joka nousee rintaan, kun kuulee että eronpaikka edessä. Voin ainoastaan lohduttaa sinua ja sanoa että kyllä kaikkeen tottuu, jopa yksin nukkumiseen. Ensin jopa hävetti olla yksinäinen, mitä muutkin ajattelevat.. pohdin. Mutta selkä suoraksi vaan ja eteenpäin, ei muu auta. Ja kun tässä iässä jää yksin, ei todellakaan tunnu olevan enää mitään mahdollisuuksia löytää toista vierelle. En harrasta nettideittejä, koska en uskaltaisi koskaan lähteä tapaamaan tuiki vierasta miestä. Enkä tietenkään meni yksin baareihin istuskelemaan. Kävelylenkeillä ei miehiin tutustu, joten täytyy vaan elää nyt tätä elämää. Eikä tässä hommassa edes ulkonäöllä tunnu olevan mitään merkitystä. Mutta kaikkea hyvää ja kunhan ero on kokonaan ohitse, sitten alkaa vasta "parantuminen".
Olen pahoillani tilantteestasi, mutta anna aikaa! Varmaankin on hyvä muuttaa erilleen ja katsoa tilanne uudestaan, vaikka se tuntuu mahdottomalta ajatukselta, mutta jos olet siinä, niin vaimollasi on todella helppo olla ja sinä kärsit ja kuihdut ja se ei ole kenenkään edun mukaista. Lapset ovat tärkeitä ja lpset vaistoavat hivin näitä asioita. Aika parantaa tämän asian ja teidän suhteen siten, miten se on tarkoitettu.
Itselläni oli vastaavanlainen tilanne. Mieheni ei tullut viereeni ja vältteli minua.
Mies oli toisella paikkakunnalla töissä. Olisin halunnut läheisyyttä ja yhteisiä juttuja, mutta mies ei halunnut. Meillä on kaksi lasta. Henkisesti väsyin ja lähdin suhteesta lasteni kanssa pois. Mies vain totesi lähtevää ei voi estää, mutta tulevan voi. jne. Hänellä oli jo uusi nainen ja lapsi syntyy piakkoin. Erosta vuosi aikaa. Elämä ei ole aina ihanaa, mutta näistäkin selvitään elävänä ja aika haavat
parantaa.
Ero voi olla teidän suhteelle uusi alku, vaikka tuntuu karmealta lukea tätä. Monele tuttavalle on käynyt hyvin, siinä mielessä, että ovat palanneet yhteen ja aloittaneet elämän uudestaan ja samalla löytäneet toisensa uudelleen.
Ihanaa, kun olet mies ja rakastat vaimoa ja kerrot hänellä, että haluaisit kahdenkeskeistä aikaa = upeaa, mutta vaimosi on aika hölmö, että ei huomaa mitä on menettämässä. Sinunlaisia miehiä on harvassa ja saat olla varma, että vaimosi sen tulee huomaamaan.
Minulla on sellainen tunne, että vaimosi on löytänyt uuden seikkailun ja on hurahtanut! Miehenä tai puolisona sitä ei halua nähdä tai uskoa todeksi; olen pahoillani, mutta muista, että kaikilla asioilla on taipumus järjestyä aina jollakin tavoin ja miten se sitten järjestyyki, niin alussa se voi tuntua todella pahalta, mutta jossain vaiheessa tapauksesta voi olla onnellinen ja kiitollinen.
Tosihan on, että lapset eniten kärsii, mutta parempi olla erillään, kuin raastavassa suhteessa =lapsillakin.
Jaksamista ja kaikkea hyvää elämääsi ja perheellesi.
Kiitos kaikile vastanneille antamastanne tuesta!
Hiljattain paljastui, että vaimollani oli suhde toisen mieheen. Olivat ystävystyneet noin puoli vuotta sitten ja tunteet olivat tulleet myöhemmin mukaan kuvioon. Vaimo jäi "kiinni" kun oli miehen luona yhtenä iltana - huomasin automme kadulle parkeerattuna. Tiesin silloin jo miehestä ja epäilyni osoittautuivat oikeiksi. Vaimon mukaan he olivat tapaillet muutaman kerran ja vain suudelleet evätkä olleet menneet sen pidemmälle. Itse olen varma, että ovat myös harrastaneet seksiä. Nyt vaimo on laittanut poikki kaikki yhteydet kyseiseen henkilöön.
Nyt olemme sopinet menevämme parisuhdeterapiaan yhdessä ja erikseen. Edessä on muutto erilleen. Rakastan vaimoani mutta pettymys on kova ja luottamus meni kyllä tämän takia kankkolan kaivoon. Ero on todennäköisintä mutta olen myös valmis antamaan meille uuden mahdollisuuden vaikken tiedä kuinka voin elää tietoisena hänen pettäneen minua.
Onko kokemuksia parisuhdeterapiasta?
että naisen hullutus saattaa mennä ohi puolessa tai kahdessa vuodessa. Ihastuminen on kemiallista. Jos nainen selvittää ajan kanssa päänsä, hän tajuaa oman elämänsä seuraukset. Perheensä jättäneille tulee myöhemmin kaikenlaisia vakavia ongelmia mm. terveydellisiä. Ne ei ole ihan pikkujuttuja. Siksi kannattaisi pysyä perheessä, vaikka olisi hetken aikaa ihastushuuman sokaisema. Voit ajatella, että se on tauti, jonka voi parantaa.
Vaimon pointti tässä on juuri ollut se, että hänellä ei ole ollut minua kohtaan tunteita vuosiin. Hän sanoi tajunneensa tämän viime syksynä ja keskustelimme asiasta vakavasti vasta keväällä. Itselläni oli erittäin kiireinen syksy ja keskusteluyhteytemme oli mennyt poikki jo silloin. Tämä ei tietenkään anna oikeutta sille minkä hän meni tekemään mutta nämä ovat syyt.
Vituttaa ja tuntuu tosi kurjalta. Onneksi on hyviä ystäviä, joilta saada tukea.
parisuhdeterapia ,kun pettämisestä on kysymys ,,ei sitä voi koskaan antaa anteeksi.
ei ollut rakastanut miestään pariinkymmeneen vuoteen. Kyllä se näkyi kommunikaatiosta. Lapset olivat tietysti isoja, mutta heidän välillään oli pientä jännitettä koko ajan. Nainen ei jaksa miehen projekteja. Mies vielä rakastaisi, mutta ei hän tee mitään suhteen eteen. Ei ole mitään romantikkotyyppiä. Nainenkin väsyy, jos hän on pelkkä työjuhta.
Kyllähän se kurjalta tuntuu, jos rakastaa vielä vaimoa, mutta ei ketään voi pakottaa tunteisiin. Se on sitten oma päätös, jaksaako elää yhdessä, vaikka ei rakasta.
Nimenomaan pettämisen voi antaa anteeksi ja pitääkin, muutoin katkeroituu. Parisuhdeterapia tai terapia ylipäätään auttaa tähän. Sen sijaan anteeksi antaminen ei tarkoita sitä, että voisi jatkaa suhdetta.
Nimittäin minulla oli tavallaan samanlainen nainen.varma merkki on mitä mainitsit.
Minulla vaimo teki samanlaisen homman ,panin tuttavani seuraamaan,kun hän
lähti tansseihin.Kävi niin,että hän menikin pikapanoille ja loppuajaksi tansseihin
pikapanon kanssa.Käräytin Aulikin hän oli todella surullinen asiasta,tämä tapahtui tämän vuoden puolella,huhtikuussa kärähti.Meillä oli Elokuussa 09 suunniteltu suuret häätkin
mutta kun tämä tuli peruin kaikki.Exän suku suuttui minulle,koska heille oli annettu väärää tietoa perumisesta.Juhannuksena hänen sukunsa tuli minut haukkumaan,että
olet harhaan johtanut,meidän sukulais tyttöä,lupaamalla tyhjiä.
Minä pyysin heidät
pihalle ympyrään ja selitin heille tilanteen ,todistaja oli mukana ,että Aulikki petti
minua useamman kerran,ja on tunnustanut asian.He pyysivät antamaan anteeksi
ja järjestämään häät.Kerroin heille,että en voi antaa anteeksi ja häät hän
voi viettää jonkun toisen miehen kanssa,joka hyväksyy tämmöisen asian.
Itse olen 35v,kuten Aulikkikin oli.Hänen pika pano oli 58v sairaseläkkeellä oleva mies.
Aulikki kertoi,että hän tapasi miehen tansseissa,ja hän oli hyvä tanssiin ja puhumaaan
joten läksin mukaan.Tätä oli jatkunut 4 kuukautta...Mulla v.....i ihan hirveästi...