elikkäs minulla on yksi kaveri, josta haluaisin hankkiutua eroon. Tällä hetkellä en itse pidä minkäänlaista kontaktia kaveriin, joten yhteydenpito on yksisuuntaista, kuitenkin tätä tapahtuu. Olen myös silloin tällöin tavannut häntä, hänen pyynnöstään. Sekin koska olen huono keksimään tekosyitä, miksi näin ei tapahtuisi. En ole vielä halunnut/uskaltanut olla vastaamatta puheluihin. Onko mitään hyvää ja ystävällistä tapaa erota tästä, koska se vie omia henkisiä voimavaroja.
miten rasittavasta kaverista
eroon?
281305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
monesti olen miettinyt samaa, etteikö ihmiset oikeasti tajua jo noinkin selkeitä viestejä siitä ettei kaipaa kyseistä ihmistä lähelleen. Toiset ei vaan varmaan osaa lukea toista ihmistä hyvin tai ei ollenkaan, puuttuu joku tunneäly.
Eipä tuohon varmaan auta kuin oikeasti vaan lopettaa se puhelimeen vastaaminen tai sitten sanoa suoraan että nyt ei jaksaisi tavata.
Eikö tunneälyä olisi sanoa ihmiselle itselleen, etten halua enää nähdä eikä yrittää viestittää sitä ikään kuin toinen olisi joku hiton ajatustenlukija. Voi hyvät hyssykät sentään! Kyllä sen verran pitää ihmisellä olla kanttia, että uskaltaa asiat naamatusten sanoa. Itseäsihän siinä vaan pelkurimaisesti säästelet ja tuolla hivutustaktiilla saatat vaan satuttaa enemmän. Tai ehkä vaan nautit siitä ajatuksesta, että joku sinussa (muka) kiinni riippuisi. On niin hienoo olla (ees kuvitelmissaan) tärkee...
Jos oikeasti haluat eroon tästä ihmisestä.. tee niinkuin aikuiset ihmiset ja sano suoraa ettet halua enää olla tekemisissä. mutta kerro myös miksi. se on tärkeintä koska muuten asia voi jäädä vaivaamaan toista ja pommittaa sua sen takia.. harmi ettei teillä synkannu...
Kokemusta on molemmin puolin, on reilumpaa kertoa hen kilölle josta haluaa eroon sanoa hienovasaisesti että olen tullut siihen tulokseen että meillä ei taida oikein synkata pidettäiskö vähän väliä ja katsottais onko tilanne muuttunut, tämähän ei anna meille kummallekaan mitään virikkeitä, kiva kun olet olemassa mutta ehkä meille on tarkoitettu vallaneri kaverit, toivon kaikkea hyvää ja hymyillään kun tavataan.
Oon samaa mieltä kanssa siinä, että suoraan asiat pitää sanoa, mutta tuo "tämä ei anna meille kummallekaan virikkeitä" ei kuulosta hyvältä. Siinä vähän niin kuin laitat sanoja toisen suuhun. Entä jos oletkin sen toisen ainoa kaveri ja kaverillinen virike, niin tuollainen toisen suulla omien toiveiden puhuminen vituttaisi ainakin minua. Mistä sä tiedät mikä toiselle on parasta? Asiaan voi kertoa oman näkökulmansa, mutta sanoja ei kenenkään suuhun kannata laittaa. Se kertoo, ettei ole ehkä koskaan nähnytkään kuin oman näkökulmansa.
En yrittänyt laittaa kenenkään suuhun mitään mutta ehkä ymmärrämme tämän asian eritavoin, minulle on nimittäin sanottu näin ja käsitin mitä kaveri tarkoitti vaikkakin se loukkasi minua koska totesin että hänellä oli vallan eri aikeet suhteeni kuin minä luulin, minä hain vain ystävyyttä hän jotain muuta, älä käsitä tätäkin väärin , kesän jatkoa toivoen Tähdykkä.
Kerroin vain, miten itse käsittäisin ja tuntisin, jos minulle sanottaisiin noin. Joten tahallani en mitään yritä tulkita väärin. Kerroithan, että itsestäsikin tuo oli tuntunut pahalta, vaikka ymmärsitkin, mitä sillä takaa ajettiin. Lämpimämpää kesän jatkoa!
Kiitos kun otit kantaa vastaukseeni, en ole näissäkään asioissa asiantuntija
vaan minusta on hauskaa lukea miten kukakin jonkun asian ajattelee ja voin samalla testata omia tun temuksiani ovatko lähelläkään sitä normaalia ,mikä on normaalia kuka senkin määrittää. Myös sinulle lämmintä kesää ja kiitos. Tähdykkä.
Ei se ihmisen loukkaaminen ole noin yksinkertaista, että muka sanoo päin naamaa. Tuskinpa kukaan terve normaali ihminen lähtee sanomaan suoraan tuollaista asiaa. Toi on just ainut tapa, että vaan ei ota yhteyttä eikä lähde mihinkään kyseisen ihmisen kanssa, kyllä sekin sitten ajan mittaa ymmärtää yskän.
toinen hakee enemmän kuin ystävyyttä, sillon pitääkin sanoo suorat sanat jos ei kiinnosta.
Kerro reilusti, ettet tahdo tarkoituksella loukata, mutta olosi on jostain syystä epämukava hänen seurassaan - mikä todennäköisesti johtuu ihan omista pään sisäisistä vaivoistasi. Sitten toivotat onnea sellaisen kaverin löytämisen kanssa, jolla ei ole sinun pään sisäisiä ongelmiasi.
Siinä et syytä häntä mistään ja kuitenkin teet selväksi, että haluat olla hänestä vapaa.
miksi hän on rasittava ja syö henkisiä voimavaroja? Ärsyttääkö kenties vaan naama? Ehkä sun pitäisi kasvaa aikuiseksi ja opetella tulemaan toimeen kaikkien kanssa.
Olipa omaperäinen kommenti.
Sulla ei ilmeisesti ole sellaista kaveria, joka puhuu vain itsestään, eikä ole kiinnostunut sinusta ollenkaan.
Itselläni on tällainen kaveri, joka usein soittelee mulle ja pyytää päästä kahville, mutta en aina millään töiden jälkeen jaksa, koska hän puhuu vain itsestään. Ei tosiaankaan jaksa kuunnella, vaikka puheenaihetta yrittää vaihtaa, niin aina hän jossain vaiheessa palaa itsestään puhumiseen. Todella puuduttavaa, eikä tämä kaverini ole koskaan minua kutsunut luokseen.
Kaikista ärsyttävintä on kun ihmiset kertovat itsestään ja tekemisistään. Samat kertomukset on saannut kuulla kymmeniltä eri ihmisiltä, niin ei niitä enään jaksa keskustella. Ihisten on vihdoinkin tajuttavat kuinka samankaltaista ja yksinkertaista elämää me ihmiset vietämme. Ei sitä tarvise enään kertoa erikseen. Voi sitä kyllä mainita esim. olin Mikon kanssa elokuvateatterissa, mutta ei sitä enään tarvitse alkaa selittämään yksityiskohtaisesti mitä tapahtui ja mitä ei. Kyllä ihmiset tietävät jo omasta kokemuksestaan ja kerran kerrotun ja luetun perusteella.
Eiköhän elämä ole ihan tavallista arkea, johon kuuluu ihan tavallisia arkisia asioita. Mistä sinä sitten puhut kavereidesi kanssa? Istutte hiljaa ja tuijotatte toisianne? Juoruatte muista? Filosofoitte? Olisi kiva kuulla.. Tosin taidan olla poikkeus, kun muut lähinnä haluaisivat kai kuulla pelkkää omaa ääntään. Se kaverin kun on niin paljon karseampi kuin oma, ja sen jutut niin paljon tylsempiä kuin omat.. Mutta olisi tosiaan kiva kuulla, mistä hienouksista sinä sitten puhut?
Ystävyyssyhteeni eivät ole koskaa perustuneet keskustelemiselle tai olemassa olemiseen. Kaikki ystävyyssyhteeni ovat keskittyneet tekemisen ympärille.
Itse en ole koskaan ajatellut yhteen vain tekemisen merkeissä kokoontuvien ihmisten olevan ystäviä.. siis tapauksissa, joissa ihmisiä ei yhdistä muu kuin vaikkapa jokin harrastus tai tekeminen. Minulle ne ovat vain harrastuskavereita, hyvän päivän tuttuja, eivät ystäviä, vaikka osasta on sellaisiakin jossain vaiheessa voinut tulla. Mutta miten kaveruus voi syventyä ystävyydeksi, luottamukseksi hädänkin hetkellä, jos toiseen ei ole ensin puhumalla tutustunut?
eivät anna mitään. Niinkuin entinen työkaverini, jonka kanssa jouduin tekemään töitä liian kauan. Hän puhui vain ja ainoastaan omista asioistaan, lempiaihe olivat lapset, siis "lapset", jo teini-ikäiset, jotka eivät minua kiinnostaneet ollenkaan. Kertoi juurta jaksaen tylsääkin tylsempää juttua, miten lapsien koulupäivä oli mennyt jne. Mistään yleisistä tai yhteiskunnallisista asioista ei hänen kanssaan voinut keskustella. Huomasin myös, ettei hän pahemmin seurannut uutisia eikä lukenut lehtiä. Aina vaan ne hänen asiansa, hän aloitti selittämisen jo ennen työajan alkua, ja aina vaan oli hänelle tai lapsille sattunut jotai kaaaauuheaaa, jota olisi sitten pitänyt äimistellä koko päivä.
Näiden vuosien aikana kävi myös selväksi, että hänen mielestään minulla ei ole elämää ollenkaan. Asia oli kyllä täysin toisin, hän ei vaan koskaan kysynyt mitä minulle kuuluu. Ja sanoipa myös sen, että hyvä minulla kuulemma on kun ei tarvitse kantaa vastuuta mistään !!!
Hänen mielestään siis minun ei tarvitse kantaa vastuuta mistään, koska minulla ei ole lapsia. Käsittämätöntä. Minähän joudun/saan kantaa vastuuta vaikka mistä, hän taas on täysin sulkenut itsensä mielestäni muun vastuun ulkopuolelle, kun on ne lapset vaan, lapset, lapset, lapset.. Mistään esim. ympäristön tuhoutumisesta tai ilmastonmuutoksesta hän ei ollut kai edes kuullut mitään, ei ainakaan pystynyt asiasta mitään keskustelemaan. Ei kuulemma voisi vähempää kiinnostaa. Että se siitä vastuusta!
Plus se sitten vielä, että tämä ihminen oli aina hyvin negatiivinen, ja tuntui empatia puuttuvan lähes kokonaan.
Huh, onneksi ei tarvitse enää kuunnella niitä juttuja! Olen vapaa.
Onhan se tietysti hankalaa mutta jos kerrot yksinkertaisesti sen, miltä sinusta tuntuu ilman että arvostelet häntä pelkästään, hän joko muuttuu tai muuttuu siten, ettei näy enää.
Keskity sanomisessa siihen, miltä sinusta tuntuu silloin kun sinulla on hankalaa ja miksi et voi ottaa rennosti hänen seurassaan.
Tekosyyt ovat hieman huono veruke, koska toinen saattaa syystäkin hermostua, jos ei todellakaan tajua, miksi toinen on vuorostaan hankala. Ainakin olet sen verran velkaa hänelle, että sanot sitten asiat niin kuin ne ovat. Hän kyllä ottaa vinkistä vaarin. Vaikka hän olisi harmissaan niin hänelle ei ensinnäkään jää paikkaa olla tuosta hankala sinulle mitään kautta ja jos hänessä on vähääkään ihmistä niin hän osaa jopa arvostaa suoruutta.
laita sille kohtelias kirje että olette kulkeneet pitkän taipaleen yhdessä ja nyt on aika siirtyä seuraavalle sivulle elämäsi kirjassa.OLet miettinyt ystävyyttänne ja koet ettei se anna sulle mitään.Ja haluat jatkaa eri suuntiin elämääsi.MÄ olen muutamia ihmisiä lempannut pois kun ne ei ole toimineet odotetulla tavalla mua kohtaan.Anna arvokkuus sille siinä ,,että sanot sille suoraan.Mulle yksi kaveri sanoi suoraan ettei sillä ole mitään annettavaa mulle ja että haluaa jatkaa matkaa yksin.Mä olin aluksi hämilläni mutta emme olleet tavanneet vuosiin enää ja olimme muuttuneet niin paljon ettei meillä ollut enää niitä edellytyksiä jatkaa ystävyyttä mistä olimme tutustuneet.JA niinhän se menee.Elämä muuttaa ihmisiä ja se pitää hyväksyä.tuumasin vaan että sama se mulle jos se kokee sen niin.En mä voi sille mitään.Kyllähän se kirvelee hiukan mutta ehkä se on niin.en mä voi väkisin olla kenekään ystävä.Mutta oli se sentään reilu, kun sanoi sen suoraan etten enää tuhlaa puhelinaikaani siihen.Nolotti ihan kun olin sille soitellut ja kysellyt kuulumisia ja sit kuulen että se ajatteli musta niin ikävällä tavalla.huh.
Nyt se luuri vittuun ja pihalle vetämään lättyyn sitä kaveria. Ite olen tapellut kaikkien nykyisten kavereideni kanssa vähintään kerran. Tosi kaveri pyytää anteeksi, mutta jos haluat siitä paskiaisesta eroon täytyy sitä vetää kunnolla lättyyn eikä pyydellä anteeksi jälkeen päin.
On taas katottu elokuvia. Jos ihminen lyö toista lättyyn, niin siltä toiselta murtuu käsi ja se toinen heittää henkensä. Voit kokeilla sitä käden murtamista lyömällä nyrkillä täysillä betoniseinään.
Näin siinä käy!
http://ohjelmat.yle.fi/files/ohjelmat/boditraileri2.wmv
on sellaisia ihmisiä, joihin ei muu tepsi.
"Rukous ja paasto on sellaisia ihmisiä, joihin ei muu tepsi." Missäs tän rukouksen ja paaston tapasit? Niin, ja mikä muu niihin ei tepsi?
Itselläni sama juttu. Syy miksi ei kiinnosta kaveerata on se, että hänellä on tylsät ja vähän hölmöt jutut. Suurempi ongelma on se, että hänellä ei ole juuri muita kavereita ja hän on ollut masentunut. Tunnen siis tekeväni hyväntekeväisyyttä kaveeraamalla hänen kanssaan. Toivoisin vain, että hän saisi uudesta työpaikasta uusia kavereita ja jättäisi minut vähemmälle (vaikka nykyäänkin tapaamme kerran 1-2 kuukaudessa). Välillä nolottaa kun en ole kutsunut häntä joihinkin bileisiin, koska häpeän häntä.
niin se on sun kaverisi joka tekee hyväntekeväisyyttä olemalla sun kanssasi eikä toisinpäin.
Sitä paitsi aidosti hauskoja ja fiksuja ihmisiä on olemassa erittäin vähän.