Oon 15 vuotias tyttö ja mulla on ärsyttävä ongelma:
Joohh.. olin tossa rippileirillä 21.5-24.5 eli ihan vähän aika sitten. Kattelin siellä yhtä poikaa johon sitten tutustuin vähän enemmän. tosi sulonen tyyppi.. oli myös selvästi kiinnostunu musta, mutta sitten vaan jotenkin.. en mä tiiä.. niinku rupesin välttelemään sitä vähän enemmän ja jos se oli mun kanssa kahdestaan karkasin aina vaan vessaan rauhottumaan.. En tiiä mikä mua vaivaa, tykkään kyseisestä tyypistä (halasin häntä jopa leirin loputtua) mutta kun sitten vaan pakenen heti kun olisi ollut tilaisuus tehdä jotain..
Meillä on vielä pari kokoontumista ja toinen osa leiristä joka kestää 5 pv.. en tiedä mitä teen.. haluaisin pysyä vaan kaverina vaikka oon niin hiton ihastunut poikaan.. mitä tehdä?
Joohh.. olin tossa rippileirillä 21.5-24.5 eli ihan vähän aika sitten. Kattelin siellä yhtä poikaa johon sitten tutustuin vähän enemmän. tosi sulonen tyyppi.. oli myös selvästi kiinnostunu musta, mutta sitten vaan jotenkin.. en mä tiiä.. niinku rupesin välttelemään sitä vähän enemmän ja jos se oli mun kanssa kahdestaan karkasin aina vaan vessaan rauhottumaan.. En tiiä mikä mua vaivaa, tykkään kyseisestä tyypistä (halasin häntä jopa leirin loputtua) mutta kun sitten vaan pakenen heti kun olisi ollut tilaisuus tehdä jotain..
Meillä on vielä pari kokoontumista ja toinen osa leiristä joka kestää 5 pv.. en tiedä mitä teen.. haluaisin pysyä vaan kaverina vaikka oon niin hiton ihastunut poikaan.. mitä tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Järkkäät pienimuotoiset riparikuvien katselumuistelot teidän kotona. Käsket kaikki ottamaan kuvansa mukaan. Varaat jotain pientä evästä, virvokkeita ym. Pyydät sinne muutamia mielesiäsi tyyppejä, tietysti myös tämän pojan. Ei mitään valtavaa kööriä, jossa kaikki kahdenkeskisen juttelun mahdollisuudet kärsivät, alta 10 henkeä on paras. Siellä sitten tietysti keskität huomiosi tähän poikaan ja vinkkaat hänelle, että tapaisit häntä mielellään uudestaankin.
Osittain aika hyvä idea, mutta äiti ei varmaan suostuis tähän...
Itseasiassa näin tän kyseisen pojan tänään ulkona kavereidensa kanssa juttelin siinä jonkusen aikaa mutta sitten niitten piti vaan lähteä jonnekkin. ihan ku se ois vaan halunnu vaan pois siitä tilanteesta, enkä uskaltanu siinä ihmispaljoudessa mitään kysyä. Ehkä se on alkanu välttelemään mua ku tungen aina sen seuraan.
vaikka periaatteessa en ees tiiä tykkäänkö tyypistä oikeasti vaiko vaan kaverina. Ja kuitenkin jos hän tykkäisi musta nii sit kuitenkin vaan jotenkin koittaisin paeta tilanteesta.. jotenkin pelkään seurustelu suhteita ja se tässä nyt oikeasti raivostuttaa. Onpas monimutkasta..
No mutta onhan mulla vielä se toinen osa leiristä, hyvä juttu, voinpi siellä tutkia miten tilanne etenee vaikka riparilla on myös se yksi toinen tyttö joka on selvästikkin kiinnostunut pojasta ja alkoi kattoa mua pahalla silmällä kun olin pojan seurassa..
...ainakin jos on taattua, ettei kyseessä ole dokailujuhlat. Vai onko äitisi niin suojeleva, ettei halua päästää vieraita poikia kotiin edes selvinpäin? Voithan pitää sen illanvieton vaikka jonain arki-iltana, tai sitten niin aikaisin perjantaina, että on selvää, ettei juhlista tule kosteita. Sovit vaikka että vanhemmat ovat tervetulleita takaisin kotiin jo kahdeksalta tai jotain.
Eihän se tosiaan selviä, tuletteko tykkäämään toisistanne, muuten kuin lisää aikaa yhdessä viettämällä... siten se alkujännityskin lievenee. Eli rohkeasti kokeilemaan vain, jos ei nappaa niin sitten ei ainakaan tarvitse harmitella että mitä siitä olisikaan voinut tulla. Paremmat mahikset sulla on, jos toimit ennen kuin se toinen tyttö käy tosissaan apajille.
niin, että pelottaa. Valitan, ei sitä voi hallita. Tuossa iässä mitään ei voi hallita, rakkautta kaikkein vähiten. Tosi pelottavaa. Seuraavan kerran kun pakenet, ota kädestä kiinni ja vedä mukaasi. Turha miettiä, mitä hän ajattelee. Samalla hetkellä kun kosketat häntä, 15 vuotias poika lakkaa ajattelemasta. Jos jätkä jähmettyy paikoilleen, töni eteenpäin. Kyllä hän kiittää vielä. Olkaa onnellisia.