ÄLKÄÄ KOSKAAN RAKASTUKO

riippuu myös siitä, miten rakkauttaan hoitaa. tehkää lapsi niin osa rakkaudesta siirtyy siihen. helpottanee.

Aiheuttaa harmia sinullekin vain seuraavan rakstumiseen asti :-). Mutta noin yleisesti että ihmiset vähän suurekin loppuneita suhteita, eikä vaan nykytyylin nappaa ensimäistä vastaantulijaa uudeksi partnerikseen.
Jep, hyvää viikonloppua............

Joku kommentoi, että hyvä vähän surra, ettei nappaa heti seuraavaa vastaantulijaa. Onkohan ko. ihminen koskaan ollut sielunsa syvyyksiä myöten rakastunut?
Itse ulvoin rakkauteni perään kolme vuotta. Vaikka järki sanoi, että luovu nainen, sydän ei siihen kyennyt. Hyvin hiljaa, pala palalta sydämeni antoi lopulta järjelle periksi. Se on itse asiassa ainoa asia, mitä hylätty voi tehdä: luopua siitä mikä on mennyt. Mitä pikemmin siihen kykenee, sen parempi.
En usko enää koskaan rakastuvani. Oli sen verran rankka linko.

Mulla oli ihan samat tunteet, kun meni poikki 7 vuoden kihlaus/avoliitto. En uskonut enää rakkauteen. Mutta kas kummaa, se löytyikin. Parempana ja luotettavana, opin uskomaan ikuiseen rakkauteen =)

16-vuotiaana palavasti ja poika ei ollut kiinnostunut minusta. Ei, vaikka jumppasin kaiket illat ja näytin huippumallilta, kaikki vain hänen takiaan.
Maailmani musertui siihen.

Kaikki sanoi että se menee ohi ajan kanssa, mutta ei mennyt! Sillä se ei ollut pelkkää ihastumista, vaan kyseessä oli todellakin elämäni suurin (ja ainoa, toivottavasti) rakastuminen.

Aloin syödä ja juoda suruuni ja minusta tuli ihmisiä ja läheisyyttä pelkäävä erakko vuosikausiksi, lihoin 30 kiloa, itsetunto oli pyöreä nolla.

Olin yksin 9 vuotta, kunnes vasta uskalsin alkaa seurustella ja nykyään olemme yhdessä ja ihan onnellisia.
Mutta rakastunut en ole mieheeni missään vaiheessa, enkä haluakaan rakastua.
Siinä tunteessa ei ole kertakaikkiaan mitään järkeä, se vain tuhoaa kaiken.
Järkevämpää on olla hiukan ihastunut, mutta ei niin että koko maailma pyörii sen yhden ihmisen ympärillä.

Salaa sisälläni olen edelleen rakastunut siihen samaan tyyppiin, johon rakastuin 16 kesäisenä, edelleenkin näen unia vain hänestä ja haaveilen, millaista elämämme olisi ollut yhdessä..

Meillä on se disiiving - power. Ihana olla nainen.Kysy vain kuinka monta miestä me tapetaan joka vuosi..=))

Mikä teillä oli eron syy? Ihan mahdollista
on esimerkiksi että kundis on ollu tosi
rakastunut alunperin. Sitten oot pettäny
ja kundis rakkaus on muuttunu ystävyydeksi.
Se tapahtuu juuri noin tosi helposti ja
sitten aletaan pitkittämään suhdetta tai
hyväksytään vapaa suhde tai jotain muuta
tosi tasapainoisen fiksua. Ja kun tunteet
ei kaikilla enää palaa koskaan ennalleen
vaikka kuinka yrittäis.

Toisaalta voi olla että kundis on alunperin
lähtenyt liian kevein tuntein seukkaamaan
sun kanssa? Tai sitten se on täys sika ja
luonnevikanen, joka vaan hyppii kukasta
kukkaan koko elämänsä. Musta et voi sanoa
että älkää koskaan rakastuko, jos et mainitse
jotain yleispätevää poikkimenosta! Toisaalta
tsemppiä!: aina löytyy parempi, kunhan vaan
osaa vaatia. Aika parantaa myös, aluksi on
vittumaista 2kk.