mä en kestä enää..tuntuu kuin maailma olis romahtanut..mä en voi kertoo tästä kellekään muulle paitsi teille!miten elämä voikaan olla näin vaikeaa??mutsi ja faija huutaa koko ajan ja uhkailee pienistäkin asioista...ne haluu mun olevan täydellinen..ku mä sain 7 puolen kokeesta ni ne kiljui ihan sairaasti ja sit sanos et mä en saa tavata mun kavereita enkä mennä harrastuksiin, diskoihin ym.ainoastaan kouluun.ja heti sen jälkeen himaan tekee läxyjä koko loppupäivän...mä en kestä enää!!mun on pakko pitää hauskaa joskus!se on helvettiä.ne pitää mut ihan niin kuin "vankina",eikä anna mun tehä mun lempiasioita..mä lähen koht vetään täältä,jollei se lopu!!!
ps.kiitos että jaksoitte lukea tän.
ps.kiitos että jaksoitte lukea tän.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mut jos oot alle 18v niin paljonkaa ei oo tehtävissä! lastensuojeluviranomasille voi yrittää valittaa mut yleensä ne puuttuu asioihi vaan jos vanhemmat käy käsix. jos oot yli 18v niin mikää ei estä sua lähtemästä.
koita kuitenkin kestää. mulla on kaksi lasta murrosiän ohittaneet juuri (toivottavasti). Älä hermostu mutta silloin pienetkin asiat voi tuntua maata kaatavilta (en tiedä ikääsi). Väärin on jos vanhemmat odottaa aina kiitettäviä, eivätkä ole koskaan tyytyväisiä. Itselläni ei ole koskaan lasteni suhteen ollut suuria vaatimuksia, olen odottanut heidän tekevän parhaansa.Olen Kannustanut ja joskus vähän vaatinutki lukemaan mutta olen ollut tyytyväinen jos hän itse on tyytyväinen ja olen nähnyt että hän on yrittänyt parhaansa. Meitä vanhempiakin on niin erilaisia kuten myös lapsia että on vaikea sanoa selviä neuvoja miten jaksat, mutta luota itseesi ja ole tyytyväinen saavutuksiisi jos tiedät että ole tehnyt parhaasi. sitäpaitsi numerosi on mielestäni ihan hyvä! Ja varmasti vanhempasi tod. näk. huutavat sinulle kuitenkin RAKKAUDESTA vaikka se huutaminen väärä tapa onkin. Ihmeellistä, Vaikka en tunne sinua tekee mieli sanoa sinulle:JAKSELE, RAKKAUDELLA,ÄITI
Muistan itse tuon ajan kun vanhemmat vaativat tekemään läksyjä...suosittelen että yrität sopia vanhempiesi kanssa järjestelyistä...teet läksysi ja loppupäivä vapaata...itseasiassa kirjoituksesi loppuosa kiinnitti huomioni..."mä lähen koht vetää täältä..." kysypä itseltäsi kysymys mihin muka menisit? Jos muutama tunti koulukirjojen parissa on silkkaa helvettiä niin epäilenpä että pääsisit korkeintaan bussipysäkille asti..ehkäpä jopa bussiin asti...mutta lopulta palaisit kotiin...ja se on helvettiä...ei sillä että vanhempasi huutaisivat mutta tunne siitä että olet kieltänyt kotisi olemassaolon...se tekee paluusta helvettiä ja jatkosta siitä eteenpäin...mietihän vielä