Miettinyt tässä että odotanko mieheltä liikaa, siis että olisi ne omat raha-asiat kunnossa (siis vuokrat sun muut maksettu ajallaan, ei siis kyse tilipussin leveydestä vaan asioiden hoitotavoista), kykenisi käyttäytymään ja kunnioittamaan muitakin kuin itseään, osaisi huolehtia itsestään (laittaa edes perusruuat itse eikä elä valmiseineksillä, pyykinpesut ym) ja osaa nauttia elämästään muutenkin kuin kaljapullon kanssa?
En halua olla kenenkään piika, vaan tasa-arvoinen kumppani. Haluan jakaa arkeni toisen kanssa, sillei että se arki on kivaa ei ne kerta vuoteen tehtävät lomamatkat pelkästään...
Jotenkin tunnun aina päätyvän eritavoin jonkun sortin elättäjän rooliin tai varaäidiksi...
Liekö sitten odotan liikaa toiselta, että olis edes elämän perusasiat kunnossa.
En halua olla kenenkään piika, vaan tasa-arvoinen kumppani. Haluan jakaa arkeni toisen kanssa, sillei että se arki on kivaa ei ne kerta vuoteen tehtävät lomamatkat pelkästään...
Jotenkin tunnun aina päätyvän eritavoin jonkun sortin elättäjän rooliin tai varaäidiksi...
Liekö sitten odotan liikaa toiselta, että olis edes elämän perusasiat kunnossa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
EIhän tuo toki ole ollenkaan liikaa vaadittu.
Ongelma on se, että jostain syystä kuvailemasi kaltaiset miehet vaan eivät ole kovin suosittuja naisten keskuudessa.
Ääliöillä ja rentulla tuntuu käyvän parempi flaksi naisten kanssa.
Mutta oman valintanne olette tehneet.
Elämän koulu on opettanut minulle , ettei kannata riippua tuollaisessa tyypissä ( miehessä? ) , joka ei osaa hoitaa elämänsä perus asioita... itse elin reilu4v:tta suhteessa jossa mies maksoi laskunsa miten saattuu ja antoi rahaa yhteisiin kuluihin jos jaksoi, jos niistä yritin keskustella sain kuulla viikonloppuisin pelkkää kalja/ viinahöyryisiä vattuilija.
En itse olisi ilmeisesti osannut lähteä vaan olisin koko ajan vain niellyt kaiken ja hoitanut kodin askareet , kauppaostokset, ruan laitot ja siivoukset ,maksut omasta pussista, mutta kun tämä mies meni ja petti...kännipäissään... erehtyi onneksi niin ja jäipäs kuin jäikin vielä rysänpäältä kiinni.=D
Vasta sitten hokasin että tää on mun mahdollisuus, ja kuinkas kävikään nyt elän miehen kanssa tasavertaisesti huolehtien maksuista, kodin askareista ja ei tartee enää kuunnella kännisen miehen vattuilujakaan .
Joten uskalla vaan vaatia ja jos ei onnista keskustelu ota ja lähde eri teille , ole viisas!
Nauti hyvä nainen elämästäsi , kyllä pärjäät yksinkin ja usko pois kyllä niitä fiksujakin miehiä löytyy!
T: nainen 40