Mitä se nyt oikeasti tarkoittaa se kiltti, ystävällinen ja huomaavainen? Tuntuu etten tiedä miten pitäisi käyttäytyä, jottei heti ajatella "Olet liian kiltti takertuja ja sulla on miellyttämisen tarve"?
Mielipiteitä on ja varmaan uskallan niitä sanoakin. Asioista voi keskustella, mutta riitelemisestä en tykkää. En tiedä sitten onko liian kilttiä suostua naisen ehdotukseen jos kompromissia ei kohtuullisessa ajassa löydy? Ja kai sitä voi joskus olla samaakin mieltä eikä muutenkaan ihan joka asiasta tarvitse olla edes mielipidettä?
Mielipiteitä on ja varmaan uskallan niitä sanoakin. Asioista voi keskustella, mutta riitelemisestä en tykkää. En tiedä sitten onko liian kilttiä suostua naisen ehdotukseen jos kompromissia ei kohtuullisessa ajassa löydy? Ja kai sitä voi joskus olla samaakin mieltä eikä muutenkaan ihan joka asiasta tarvitse olla edes mielipidettä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tätä mäkin olen miettinyt. Mulle useimmat jutut on silleen yhdentekeviä - niin tai näin niin menköön. Exvaimoni halusi mun olevan mukana kaikessa päätännässä vaikka mua ei kiinnostanut lainkaan osallistua tiettyihin juttuihin. Sit se teki siitä ongelman.
Sit mulla on tietyt jutut joissa haluan käyttää todellakin omaa päätäni ja tietyt jutut joissa mennään mun mukaan tai sitten ei mennä ollenkaan (ja kerroin tän hyvin selkeästi). Niistäkin se teki ongelman.
Piti mua silleen "kilttinä nahjuksena" tai jotain. Teki siitäkin ongelman.
Mä poistin ongelman elämästäni ja olen ollut helvetin tyytyväinen valintaani. Hän ei kauhean onnellinen asiasta ollut loppujen lopuksi, taisi nainen kuvitella että se että hän on päättänyt millainen mä olen tekisi musta "sellaisen".
Olen ns. kiltti - erittäin yhteistyökykyinen ja -haluinen ja vältän useimmiten konflikteja - mutta mulla todellakin on oma tahtoni kun sitä oikeasti tarvitaan enkä mä epäröi vetää rajaa johonkin ja kun vedän se on laki.
Exä ei kuunnellut mua oikeasti koskaan - luuli vain kaiken.
Mulla oli sama juttu, entinen naisystävä (ei oikeastaan oltu mikään pari) luuli kans tietävänsä kaiken paremmin kuin minä, ei juurikaan kuunnellut minua. Toki hän oli sellainen kaikkitietävä nainen, näin jälkeen päin ihmettelen edes, että miten kestin häntä.
Olen myös "kiltti", vältän konflikteja ja tulen kaikkien kanssa toimeen. En vaadi, että kaikki tehdään niin kuin minä haluan vaan kannatan tasa-arvoa. Se taas tuntuu naisille olevan ongelma??! Tuo samainen entinen naisystäväni teki ongelman myöskin siitä, kun kysyin myös hänen mielipidettä asioihin, en siis itse päättänyt välittämättä toisen mielipiteistä. Nainen vain itki: "En jaksaisi olla 'mies' meidän suhteessa". Jos kysyn hänen mielipidettä, miten se tekee hänestä miehen? Ja ilmeisesti minusta naisen?? Kyllä minulla on omat mielipiteet, ja joissain harvoissa asioissa en ole taivuteltavissa, mutta minut on kasvatettu ottamaan muut huomioon.
Kaikesta päätellen tämä nainen taisi olla sellainen, että haluaa miehen tulevan, ottavan, hakkaavan ja päättävän. Hän vain tulee passiivisena perässä...
Naiset käyttävät muuten kilttejä miehiä julmasti hyväksi, olen huomannut ja kokenut. Kiltteys on suurin virhe miehessä, mitä vain voi olla. Ulkonäkö on minulla kohillaan, mutta piruvie kun on luonteeltaan toiset-huomioonottava niin saa kestää kaikenlaista paskaa niin miehiltä kuin naisiltakin. Joskus ajattelen, että pitäisikö muuttua kusipääksi, mutta omatuntoni ei anna siihen mahdollisuuksia, se soi vähän turhankin herkästi.
Kaikesta päätellen kilttejä pidetään juurikin takertujina, naismaisina, luusereina(?). Mene ja tiedä, en kuitenkaan aio tästä miksikään muuttua.
Mutta kyllä kiinnostaa kun kaikki sanovat, että kusipäisellä käyttäytymisellä saa naisia, tekisi mieli kokeilla joskus.
viestinne, enkä todellakaan kehota yrittämään kusipäisyyttä. Jos se ei kerran tule luonnostaan, niin kuin teillä ei, kaikki tuntuu vaan entistä pahemmalta, jos pitää olla väkisin ilkeä.
Olen ollut naimisissa melkoisen kusipään kanssa ja hän käveli ylitseni mennen tullen ja pyyhki vielä jalatkin mennessään.....ja osaksi syystä, että olen kiltti nainen.
Olen vuosien myötä miettinyt ja katsellutkin erilaisia ihmisiä ja minulla oli aivan selkeä kuva, millaisen miehen vielä joskus haluaisin eron jälkeen. Ja suurin mainesana minulla oli kiltteys. En halua viettää elämääni nälvien ja näykkien tai pelaten jotain sairasta valtapeliä. Pidän keskusteluista, mutta en yritä syöttää omia näkemyksiäni toiselle, eikä minullekaan tarvi tehdä niin. Mielipiteitä saa olla, mutta eriävätkin näkemykset on hyvä suvaita tai se, että ei välttämättä ole jostain asiasta mielipidettä lainkaan...miksi pitäisi ?
Nyt näyttää siltä, että olen löytänyt oman kilttini......hän on ystävällinen ja rauhallinen, juttelee kanssani asioista ja on selvästi onnellinen ja tyytyväinen seurassani, niin kuin minä hänen seurassaan. Hän ei ole luuseri, nahjus eikä naismainen......vaan aivan täysi mies. Hänellä on selvästi rajat, omaa tahtoa ja mielipiteitä, hän vaan kunnioittaa toisia ja antaa jokaisen olla oma itsensä. Enkä minä ole edes kaunis.
Olen pahoillani teidän kilttien puolesta, joita naiset ovat kohdelleet kaltoin. Toivottavasti löydätte rinnallenne sen, joka tuo päivänpaistetta elämäänne ja arvostaa tuota loistavaa ominaisuutta, kiltteyttä.