Mulla on sellanen perusongelma että oon ihan suht koht tyytyväinen tyttöystävääni ja meidän suhteeseen. Kaipaisin kumminki jotain enemmän. Meiän suhteessa ei oo koskaan ollu sellaista todella palavaa rakkautta, ja kaipaisin sellaista tosirakkautta jota jotkut mun ystävät on kokenu. Kaipaisin sellaista ihmistä joka ymmärtää mua ihan täysin ja johon oon rakastunu täydellisesti, niin etten haikaile mitään enkä ketään muuta.
Tää sama ongelma tuntuis olevan aika monella. Ainakin siitä puhutaan sen verran paljon. Sit mulla on se pelko että jos jätän mun tyttöystävän niin en löydäkään ketään ihanempaa ja tuun olemaan onneton koko loppuelämäni kun lopetin tän "ihan hyvän" suhteen. Tekis mieli ottaa riski ja lopettaa tää suhde, mutta kun tyttöystäväkin rakastaa mua niin paljon ja haluais naimisiin mun kanssa.
Kertokaas muut kohtalotoverit miten ootte toiminu tällaisessa tilanteessa? Ootteko saanu teiän suhteen tuntumaan paremmalta? Vai ootteko ottanu riskin, lopettanu suhteen ja löytäny tosirakkauden?
Tää sama ongelma tuntuis olevan aika monella. Ainakin siitä puhutaan sen verran paljon. Sit mulla on se pelko että jos jätän mun tyttöystävän niin en löydäkään ketään ihanempaa ja tuun olemaan onneton koko loppuelämäni kun lopetin tän "ihan hyvän" suhteen. Tekis mieli ottaa riski ja lopettaa tää suhde, mutta kun tyttöystäväkin rakastaa mua niin paljon ja haluais naimisiin mun kanssa.
Kertokaas muut kohtalotoverit miten ootte toiminu tällaisessa tilanteessa? Ootteko saanu teiän suhteen tuntumaan paremmalta? Vai ootteko ottanu riskin, lopettanu suhteen ja löytäny tosirakkauden?
Vastaukset 5
Vanhimmat
itsestä. Kukaan muu ihminen ei voi sitä tyhjää henkistä aukkoa täyttää. Jotkut täyttävät sen uskolla ja jumalalla. Jokaisella on mahdollisuus itse määritellä arvonsa, uskonsa ja "jumalansa", jos niin haluaa. Sen jälkeen et ole enää päivääkään yksin ja turvaton. Sitten voit löytää toisen samanlaisen ihmisen, joka ei pelkää, ja voitte luoda aikuisen siteen välille ja elää loppuelämän onnellisina yhdessä.
älä ota sitä, jonka kanssa voit elää, vaan se, jota ilman et voi elää. Musta isompi riski, eikä edes riski vaan virhe on alkaa hommaan, missä ei ole aineksia enempään, jos ei siltä tunnu. Miksi aloit koko juttuun, ei voi ymmärtää miksi ihmiset alkaa suhteeseen, mikä ei ole sitä mitä haetaan. Järjetöntä ajanhukkaa ja sitten mietitään just noita. Sitoudu silloin kun tiedät, ettei asiaa tarvitse miettiä hetkeäkään. Älä niin kauan, kun pieninkään kivi hiertää kengässä.
Se on sitä, kun se tuntuu siltä, muuten ei.
ihan hyviä löytyy aina. jos ei sen enempää edes kaipaa, ihan hyvän tai ihan kivan voi aina korvata vaikka tusinalla ihan hyviä. Niitä oikeita on harvemmassa.
Se onkin sit enempi, kuin ihan hyvä, eikä sitä sit korvatakaan millään ihan hyvällä.
jos nykyisesi olisi sinulle se oikea. Voit siis ihan huoletta ottaa sen hypyn "tyhjyyteen". Siellä jossain pohjalla on se joku, joka ottaa sinut vastaan. Hän on se oikea. Siihen pitää vain luottaa.
...
Olen itse ton kokenut, enkä kadu.
Niin,se tunteellinen ripustautuminen.Aika yleinen sosiopsykologinen ongelma.Ehkä paras on vaan se kipeä,selvä isku.Että valmistelet ytimekkäällä tekstarilla ja kasvotusten eroatte.En tiedä miten ehkäistään staalkkausta/maineen likaamista,jos pelkäät naisten tekevän sellaista sinulle,tietämättäsi tai epäillessäsi.Ainoastaan huorat ryhtyvät toisten naisten (systemaattiseen) syynäämiseen ja sitä kautta asteittaiseen,joskus jopa suoranaiseen,tuhoamiseen.
Turha syyttää meitä frigidejä sinkkunaisia miehenjuoksuista!