Olen 25v nainen ja seurustellut neljä vuotta 32 vuotiaan miehen kanssa. Nyt suhteessa on sellainen "hiljainen vaikea vaihe". Liekö jokin neljän vuoden kriisi tmv.
Arki menee melko hyvin. Tapellaan melko harvoin, toki näitä akkamaisia nalkutuksia minullakin on mutta mies osaa käsitellä puuskiani. Hellyyttä on, halimista ja yhdessä nukkumista. Kauniita sanojakin sanotaan.
Seksi on kutenkin kahden viimeisen vuoden aikana loppunut lähes tyystin. Kerran kahdessa kuukaudessa ollaan sänkypuuhissa. Olen aina ollut aktiivisempi näissä asioissa kuin mieheni ja yleensä minä teen aloitteen. Seksi (se vähäinenkin) on kuitenkin melko tylsää ja intohimotonta. Molemmat hommailee yksin (ihan "luvallisesti") ainakin kerran viikossa. Mieheni sanoo, että on töiden jälkeen väsynyt ja vaikka seksi on mukavaa niin se aloittaminen on niin vaivalloista. Minulle tämä nykyilanne ei oikein riitä ja nykyään olen alkanut nähdä unia sekä kuvitella harrastavani seksiä esim. exäni kanssa (jonka kanssa seksi oli mahtavaa mutta muu ei siten toiminutkaan).
Meillä on myös aika vähän yhteisiä harrastuksia ja siten keskusteluaiheet alkavat olla....no, vanhan pariskunnan keskusteluja. Mies tykkää käydä urheilemassa kavereiden kanssa sekä silloin tällöin viikonloppuisin ryyppyreissuilla. Itse touhuan enemmän luonnossa eläinten kanssa ja olen hieman erakko luonteeltani. En ujo mutta minulla ei ole nykysessä asuinpaikassa juurikaan kavereita. Joskus käyn baareissa mutta aika harvakseltaan. Yhdessä käydään aika harvoin sillä molemmat kuljetaan omissa porukoissamme, eikä tämä ole kummallekaan ongelma. Mutta kuitenkin kahdella ihmisellä pitäisi olla jokin yhdistävä tekijä, muukin kuin telkkarin katsominen ja vuosittaiset ulkomaanmatkat... Yhteiset jutut kuuluvat mielestäni parisuhteen hoitamiseen mutta mies ei tätä oikein tajua. Esim. yritin kauan houkutella miestä pelaamaan viikoittain kanssani sulkapalloa mutta hän ei oikein lämmennyt ajatukselle. Nyt kun kaverit sitä ehdottivat niin mies käy joka viikko pelaamassa. Seura ei vain kelvannut... Tällaisista asioista en pidä.
Samoin suhteessa on ollut muutamia luottamusongelmia, on valehdeltu esim. nuuskan käytöstä yms. Samoin miehen oma hauskuus tuntuu aina menevän edelleni. Esim. veljelläni on synttärit joihin meidät on kutsuttu mutta mies haluaa mennä oman kaveriporukan kanssa juhlimaan jotain "taas erikoistapausta".
Jotenkin se intohimo ja jännitys toiseen on mennyt. Ja tokihan aikaa myötä rakastuminen muuttuu mutta nyt tuntuu että seurustelen hyvän kaverin kanssa. Tuntuu myös että mies ei tee suhteen eteen töitä, odottaa vain että kaikki menee omalla painollaan. Esim. ennen toi aina kukkia naistenpäivänä tai nimipäivänä mutta nyt ei tuollaisia huomioi.
Miten herättää suhteeseen se innostus? Miten saada mies tajuamaan että minun eteeni on tehtävä töitä?
Arki menee melko hyvin. Tapellaan melko harvoin, toki näitä akkamaisia nalkutuksia minullakin on mutta mies osaa käsitellä puuskiani. Hellyyttä on, halimista ja yhdessä nukkumista. Kauniita sanojakin sanotaan.
Seksi on kutenkin kahden viimeisen vuoden aikana loppunut lähes tyystin. Kerran kahdessa kuukaudessa ollaan sänkypuuhissa. Olen aina ollut aktiivisempi näissä asioissa kuin mieheni ja yleensä minä teen aloitteen. Seksi (se vähäinenkin) on kuitenkin melko tylsää ja intohimotonta. Molemmat hommailee yksin (ihan "luvallisesti") ainakin kerran viikossa. Mieheni sanoo, että on töiden jälkeen väsynyt ja vaikka seksi on mukavaa niin se aloittaminen on niin vaivalloista. Minulle tämä nykyilanne ei oikein riitä ja nykyään olen alkanut nähdä unia sekä kuvitella harrastavani seksiä esim. exäni kanssa (jonka kanssa seksi oli mahtavaa mutta muu ei siten toiminutkaan).
Meillä on myös aika vähän yhteisiä harrastuksia ja siten keskusteluaiheet alkavat olla....no, vanhan pariskunnan keskusteluja. Mies tykkää käydä urheilemassa kavereiden kanssa sekä silloin tällöin viikonloppuisin ryyppyreissuilla. Itse touhuan enemmän luonnossa eläinten kanssa ja olen hieman erakko luonteeltani. En ujo mutta minulla ei ole nykysessä asuinpaikassa juurikaan kavereita. Joskus käyn baareissa mutta aika harvakseltaan. Yhdessä käydään aika harvoin sillä molemmat kuljetaan omissa porukoissamme, eikä tämä ole kummallekaan ongelma. Mutta kuitenkin kahdella ihmisellä pitäisi olla jokin yhdistävä tekijä, muukin kuin telkkarin katsominen ja vuosittaiset ulkomaanmatkat... Yhteiset jutut kuuluvat mielestäni parisuhteen hoitamiseen mutta mies ei tätä oikein tajua. Esim. yritin kauan houkutella miestä pelaamaan viikoittain kanssani sulkapalloa mutta hän ei oikein lämmennyt ajatukselle. Nyt kun kaverit sitä ehdottivat niin mies käy joka viikko pelaamassa. Seura ei vain kelvannut... Tällaisista asioista en pidä.
Samoin suhteessa on ollut muutamia luottamusongelmia, on valehdeltu esim. nuuskan käytöstä yms. Samoin miehen oma hauskuus tuntuu aina menevän edelleni. Esim. veljelläni on synttärit joihin meidät on kutsuttu mutta mies haluaa mennä oman kaveriporukan kanssa juhlimaan jotain "taas erikoistapausta".
Jotenkin se intohimo ja jännitys toiseen on mennyt. Ja tokihan aikaa myötä rakastuminen muuttuu mutta nyt tuntuu että seurustelen hyvän kaverin kanssa. Tuntuu myös että mies ei tee suhteen eteen töitä, odottaa vain että kaikki menee omalla painollaan. Esim. ennen toi aina kukkia naistenpäivänä tai nimipäivänä mutta nyt ei tuollaisia huomioi.
Miten herättää suhteeseen se innostus? Miten saada mies tajuamaan että minun eteeni on tehtävä töitä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerran 2 KUUKAUDESSA!!
Huh tuohan on (lähes) sama kuin ei ollenkaan.
Valitettavasti täytyy sanoa:
Kuulostaa siltä että suhteenne on henkisesti jo ohi. Mutta olette edelleen kavereita.
Tiedän, että irtaantuminen on vaikeaa (samankaltainen prosessi käynnissä)
Muista ettei toinen osapuoli voi yksinään korjata parisuhdetta. Jos haluatte vielä yrittää, niin keskustelkaa asiasta yhdessä.
Toisaalta olet vielä niin nuori, että uusi kiihkeä kumppani varmaan löytyisi helpohkosti.
yhdessä oltu 3 vuotta. Olen pian 23, ja suhde on mitä on. Mutta vaikea on irtaantua kun kuitenkin rakastaa. Pelottaa erota,mutta pakko se on jossain vaiheessa myöntää,että suhde on ohi.
Kumpikaan ei pysty lähtemään suhteesta koska välit ovat hyvät ja hauskoja hetkiä edelleen joka päivä. Se kipinä vain puuttuu.
Olen miettinyt,että kun vielä on nuori niin pakko lähteä. Mutta kun vaan ei uskalla. Ja huomaan katselevani muita miehiä liikaa ja miettiväni miten ihanaa olisi taas ihastua uudelleen. Siinä käy sitten niin pian,että löydän toisen ja sitten satutan miestäni.
Toisaalta haluaisin vielä yrittää ja odottaa josko kaikki vielä muuttuis. Että se kipinä vielä löytyis.
Jokin minussa sotii sitä ajatusta vastaan, että puolison kanssa pitää erota, jos ajan myötä kipinä laimenee eikä seksiä ole. Miten nämä 30 vuotta yhdessä olleet: pelehtivätkö hekin joka päivä ja arki on yhtä seksijuhlaa? Minulla on aina ollut sellainen käsitys että ajan myötä intohimoinen rakkaus muuttuu toisenlaiseksi, enemmän ystävyydeksi ja toisensa kunnioittamiseksi.
Loppujen lopuksi olen nyt paljon onnellisempi vakaassa mutta tylsähkössä suhteessa kuin mielettömän intohimoisessa suhteessa, jossa draama oli lähes jokapäiväistä.
Nyt tuntuu vain siltä, että ensihuuman ollessa ohi, mies ei huomioi minua tarpeeksi eikä tee pieniä romanttisia eleitä. Olen usein ajatellut että tämä on erityisesti suomalaisten miesten ongelma: otetaan itsestään selvyytenä eikä yritetä ennen kuin on liian myöhäistä.
Toisaalta ajattelen että olen kuin pikku prinsessa, jota pitää huomioida koko ajan. Mieheni on todella kiltti ja ajattelevainen: hakee baarireissuilta, käy illalla ostamassa suklaata karkkinälkään, soittelee ja kyselee päivän tapahtumista päivän mittaan... Ovatko nämä niitä hänen "romanttisia" eleitään?
Kyllä nuo kuulostaa kauniille eleille. Muista ettei miehillä ole samanlaista tunneälyä kuin naisilla...
Meilläkin arki on astunut vahvasti parisuhteeseen (kimpassa 6v) ja kieltämättä unissa on myös vieraat miehet käyneet jne, ja olen myös miettinyt, onko suhteemme varmasti oikealla tolalla. Mutta kyllä se on. Perhosia ei ole vatsassa, mutta tilalle on tullut vahva luottamus siihen, että tuo mies rakastaa minua sellaisena kun todella olen ja voin nojautua häneen joka tilanteessa. Seksin määrä kuulostaa todellakin hurjan pieneltä, mutta se tuskin parisuhdettanne kaataa. Yritä rakastua mieheesi uudelleen (mieti esim. alkuaikojen romantiikkaa ja niitä asioita, mistä hänessä pidät). Parisuhteessakin voi välillä rakastua ja kun niin käy, väistämättä suhteeseen tulee lisää kipinää ja ehkä seksiäkin. Ja keskustelkaa!
Mun tilanne on tällä hetkellä sellanen, et oli pakko vastata sun viestiin. Toivottavasti en aiheuta kauheen pahaa mieltä sulle, mutta tämäkin saattaisi olla yksi vaihtoehto..
Tapasin yhden kundin tossa muutama kuukausi sitten. Juteltiin vaan niitä näitä ja kundikin ilmotti ihan ekaks, et se on kyl varattu, mut ihan kavereina turistiin kaikenlaista.. Meillä sattu olemaan yhteinen harrastus ja sen takia päätettiin tavata uudelleen.
Tavattiin uudelleen ja huomattiin, et me tullaan ihan järjettömän hyvin toimeen keskenämme ja meistä tuli suunnattoman hyviä kavereita. Hänellä ei toi parisuhde näytä olevan kauheen ruusuista ja toi sun parisuhde kuulostaa ihan täsmälleen samanlaiselta ku tän kundin. Se on ruvennu puhumaan mulle aika paljon omista asioistaan. Ainut asia, mitä ihmettelin, oli se, ettei se ollu kertonut avopuolisolleen ollenkaan minusta. Jos me kerta ollaan hyviä kavereita, niin eihän siinä voi mitään väärää olla, eikö?
No, sekin sit selvis mulle, miks näin on. Se on muhun ihastunut ja tunne taitaa olla molemminpuolinen. Mä oon kuitenkin pysynyt tiukkana ja ilmottanut, et musta ei tule se toinen nainen. Ensin sen on hoidettava edelliset jutut kuntoon. Ihan vaan senkin takia, et pelkään et muhun sattuu, jos lähtisin varatun kaverin kanssa seikkailemaan.
Ollaan kuitenkin nähty usein ja meillä on aina tosi kivaa yhdessä.
Kannattaa varmaan jutella oikein kunnolla ja kyllä mä oon vähän sitä mieltä, et jos mies on toiseen naiseen ihastunut, ni sen käytös muuttuu siellä kotona.. et kyllä sä sen varmaan huomaat.