Olemme n.4 vuotta asuneet erillämme. x "yrittänyt" saada päätään selväksi ja vannonut "palaavansa". Hän ei osaa tunteistaan puhua. Nyt kuitenkin jonkinlainen keskustelua saatiin aikaiseksi(vähäinen). Olemme koko eron ajan nähneet viikottain. Nyt ehdotti jos ostaisi/ostaisimme pienen asunnon, jossa hän voisi lapsia tavata vkonlopuisin ja lapset voisivat mennä vaikka yöksi. Lapset eivät halua nimittäin hänen "uuden" heilansa kotin mennä, missä x asuu. Yhteisestä kodistamme ei ole kauheita velkoja enään, mutta kannattaako ottaa yhteistä velkaa vai miten. Avioehtoa ei ole, joten kai ne velat koskettaisi molempia,vaikka olisi toisen tai molempien nimissä tämä mahd. uusi asunto ja laina. Toki saahan sen vuokrata tai myydä jos mikään ei onnistu. Toden näk. hän viettää siellä 1-2 pvää vkossa ja lopun ajan uuden avokkinsa kanssa, joten ei siinä meidän välit paljon lähenny. Tuskin pää selviää hällä, kun ei ole uskaltanut yksin asua ja miettiä asioita vuosien aikana,vaan työntänyt pään pensaaseen ja kaatunut avokkinsa viereen ja siinähän ei tule edes mieleen miettiä mitään. Käynyt kuulema luonani,kun on halunnut että lähentyisemme uudelleen, mutta ei, joku vaan mättää. Mietimme myös vanhan myymistä ja mahd kahden pienemmän ostamista. Käytännössä hankala tilanne. En uskalla itse kovin suurta lainaa ottaa ja uutta ei voi ostaa ennenkun vanha olisi myyty, en halua kahden asunnon loukkuun. Jos vanhasta eroon pääsee, niin uusikin pitäisi löytyä silloin tosi nopeasti. Yleensä ne ovat vielä 60-70 luvun taloja(jos ei halua 100000 lainoja enää),joihin pitäisi vielä remppaa tehdä(en todella osaa moisia hommia, korkeintaan maalaus onnistuis). x:ää kuulema jokin mättää,kun ei ole palannut,mutta ei osaa sanoa mikä. Miten toinen voisi edes muuttua tai tehdä asioita toisin, jos ei tiedä mitä tehdä. Rakastaa, mutta ei kuulema ehkä tarpeeksi. Nyt siis asuntoa pitäisi katsella,se kuulema ainoa mahdollisuutemme ja sekin epävarma. Pää on ihan sekasin,enkä tiedä enää miten toimia. Tulevaisuus todella pelottaa, enkä tiedä miten eteenpäin.
Uskallanko enää
ryhtyä tähän(?)
19667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ole. Et tietenkään osta mitään yhteistä. Sehän olisi hyvä pakopaikka x:llesi jos ero tulee uudesta. Miten ihmeessä olette ajautuneet ko. tilanteeseen? Ei voi käsittää. Miksette eroa vai oletteko eroonneet oikeasti? ja miksi lapset eivät voisi mennä "uuden heilan asuntoon"? Nykyään on lama, enkä sinuna satsaisi ukkoon enää pätkääkään. Ostakoot herranen aika ihan yksin asuntonsa.. Ihan pimiä mies!! Käyttää teitä molempia hyväkseen, usko pois. Luepa toi oma textisi ulkopuolisin silmin..*huoh* toivottavasti et hyvä nainen mene tohon lankaan...
Tätä "ehkä" tulevaa asuntoa on myös ajateltu EHKÄ myös mahdollisuudeksi vanhemmalle lapselle jossain vaiheessa. Voihan hän sen toki itsekkin ostaa, mutta vaikuttaahan se silti meidän tulevaan ositukseen, koska avioehtoa ei ole. Olemme edelleen naimisissa, hän vaan ETSII SITÄ KIPINÄÄ puheidensa mukaan, vielä ei ole tarpeeksi suurta kipinää tullut ja ehdotti sitten tätä. Ei tähän pakko ole suostua, varsinkaan kun lopputuloksesta ei ole varmuutta. Hän ei kuitenkaan haluaisi erota, vaan puheidensa mukaan jotenkin saada homman toimimaan ja päänsä selväksi. Se kun ei näköjään ainakaan siellä toisen kainalossa onnistu. En tiedä onnistuuko hällä yksinkään,jos edes yksin pystyy olemaan missään miettimässä.
ei voi olla totta! Mikä seko-kolmio-pari te olette? Olette edelleen naimisissa ja hänellä samalla avoliitto? Aivan sairas kuvio! Mahtavatko lapset olla tasapainoisia, epäilen. Etkö sä yhtään arvosta itseäsi? Vedä NYT JO jotain rajaa! Hae ero ja anna miehen tehdä omat asuntokauppansa. Pakko vieläkin todeta, että aivan häiriintynyttä...
Samaa mieltä! Aloittajaa pyörittävät sekä mies - joka haluaa sekä syödä kakun että säästää sen - että lapset.
Sääli tätä avokkiakin. Luoja nähköön, etten itse eronneena joudu jonkun äijän kautta moiseen kimppakuvioon. Onko tällainen yleistäkin? Tiedätkö mitä mies puhuu avokilleen? Neljässä vuodessa luulisi jo jonkinlaiset välit kehittyneen, vai oletko tekemisissä hänen kanssaan ollenkaan?
Tuollaisella naisten paapomalla miehellä ei "pää selviä" MILLOINKAAN!! Onko exälläsi oikein diagnoosikin tuosta haahuilustaan? Ikävä sanoa, mutta moni käyttää nykyään masennuksia yms. myös ihan hyväkseemn - ihmisten pyörittelyyn.
Aloittaja hyvä, miksi - oi miksi - et aloita jo pikkuhiljaa OMAA elämää???!!! Tämä mies ei ole ainoa maailmassa.
arkea yksin. Lapset eivät näe x:ää ollenkaan, jos hän ei käy kodissamme. Olen itsekkin toki häntä halunnut nähdä välillä ja välillä en. Jos sanon etten halua nähdä häntä, niin ei silloin ole käynyt, mutta sen jälkeen lapset kysyy miksi en anna hänen tulla. Se sattuu niin etten tiedä mitä sanoa. Ymmärrän kyllä että siippa pitää tätä "lepopaikkana" ja olen sen kyllä sanonutkin. Ei ikävä silti ole puoleltani kadonnut,ei kä lapsiltakaan, ikävöivät edelleen ja se on tuonut omat ongelmansa. Uutta en ole etsinyt, kun edes ajatuksen tasolla pysty sitä toteuttamaan, miten sitten tod. elämässä. Olen luultavasti yksin lopun elämääni. Tulen fyysisesti niin kipeäksi,etten jaksa toimia kunnolla edes arjessa, kun mietin ettei oltaisi missään tekemisissä ja saisin yksin kaikki asunto ym.. hoitaa.
voi edes olla...eihän?
Kieltämättä itsekin joskus "sekoilen" elämässäni, mutta jopa minusta olet aikamoinen tapaus: 4 vuotta olet elänyt tuollaista kaksoiselämää ja luulet varmaan, että lapsistasi tulee tasapainoisia aikuisia? Lapset saavat sinun ansiostasi aikamoisen tapakasvatuksen ensinnäkin toisen ihmisen kohtelusta ja myös itsensä kunnioituksesta. Ota nyt järki käteen ja lopeta haahuilemasta: et todellakaan saa mitään sädekehää pääsi päälle ostamalla exä-nyxän kanssa yhteisen asunnon muka "lapselle tulevaisuudessa" ja siellä se armas mihesi, jolla on toinen vaimo tapailisi omia lapsiaan??? Mikä skitso oikein olet? Moniavioisuushan on Suomessa kielletty, mutta näköjään sitäkin sääntöä voi kiertää naisten suosiollisella avustuksella :)
Tietääkseni kahden kanssa ei voi (suomessa) olla naimisissa samaan aikaan. Lasten nähden ei riidellä tms. Mihin v...uun mä lapset työnnän x:n kanssa, vai sanonko vaan lapsille, että sorry nyt ette vaan voi tavata(?). Pitäskö koulupäivinä tavata kerran vkos tunnin ajan jossain mäkissä. Sekö sitten olis sitä laatuaikaa. Nythän x vasta ekan kerran on ehdottanut asunnon hankkimista, missä voisi olla lasten kanssa. Ei mua ole PAKOTETTU mihinkään, enkä ole edes lupautunut mihinkään. Mietin samalla myös miten ko asia vaikuttaisi mahd. tulevaan ositukseen. Ostaako hän itse vai rahoitammeko kimpassa, niin kaikki kai menee puoliksi kuitenkin. Ps. no ei sitä uuttakaan ole hirveesti näyttänyt vaivaavan ko tilanne, mitä nyt raivareita saa. Ainut positiivinen asia on että lapset todella voisivat olla hänen luonaan, koska eivät halua uutta siippaa tavat. Eikä silloin tarvitsisi itse kärvistellä kun tulee yhteiseen kotiin heitä tapaamaan. Ehkä itsekkin saisin joskus "vapaata".
miettinyt omaa terveyttäsi??? kuulostat ainakin sille ettet ole nyt ihan selvillä vesillä. Ei kukaan jaksa tollasta.. Mikset kertakaikkiaan ota vain eroa??? Niinhän ne tekee moni muukin ja selviää kyllä. ei miehen puolelta tuo ole oikeaa rakkautta lapsia kohtaan saati sinua jos ei itse osaa hommata paikkaa missä on lasten kanssa. Kyllä oikeat isät keinot keksii. Laatuaika voi olla myös edes se tunti ottaen huomioon ettei toiset isät näe lapsiaan ollenkaan. Osaakohan "x" antaa edes laatuaikaa lapsilleen kun ei osaa edes omaa elämäänäsä järjestää saati sinä sitten. Hankkisit apua itsellesi. omapahan on asiasi, mutta tällätavoin sairastut kyllä lisää ja lisää ja kohta lapsilla ei ole äitiäkään...kylläpä on "x" hyvät oltavat, mutta jatkakaa ihmeessä 10 v tota samaa...
tapaisi enemmän tai ainakin ottaisi vkonloppuisin ja lomilla lapsia luokseen. Lapsista varsinkin toinen otti aikanaan lähdön niin rankasti, että en ole pystynyt tapaamisia kotonani kieltämään. Toisella ikää vähän enemmän ja luultavasti ei mene edes mahd. hänen uuteen "miettimispaikkaansa". Kai se kuitenkin olisi laiha sopu parempi,kun lihava riita. Tässä on kuitenkin monta muutakin asiaa, kuin ero paperilla. Käytäntö se onkin se kaikkein vaikein asia. Kai asioita olisi voinut muutenkin hoitaa, mutta pakko se on miettiä kattoakin päänpäälle ja mitä pystyy maksamaan asumisesta ym. Onhan nyt asunto jos saa asua, mutta toista ei sitten välttämättä pystykkään lunastamaan ulos. En kyllä haluaisi muutenkaan nykyiseen jäädä. Mutta kaikki taustat kun ei ole ihan niin yksiselitteisiä, kun jostain lyhyistä riveistä ehkä päättelee. Eihän tänne koko tarinaa pysty kukaan kirjottamaan. Niinhän se kaikissa asioissa on ,että neuvoa on helppo, mutta käytännössä kaikki ei ihan niin toimi. Ihmiset joutuvat luovimaan elämässä ja valitettavasti usein joku kärsii ,vaikka ei riitoja olisikaan.
pimee! Ihan kipeetä juttua...
mieliksi, et sitten millään. Jota kuta sattuu tuollaisissa peleissä aivan varmasti. Olet itse jo ihan rikki, teet lastesi elämän aika vaikeaksi, etkä helpota exäsi elämää yhtään, etkä varsinkaan hänen nykyisensä elämää, vaikka tunnut kuvittelevankin niin. Neuvojen antaminen on todella helppoa, koska me näemme pelkistetysti sen, mitä olet kirjoittanut. Meidän ei tarvitse yrittää analysoida tekstiäsi rivien välistä, vaan vastaamme sinun omiin juttuihisi. Oma syysi, jos neuvot eivät miellytä. Muotoile tekstisi niin, ettäsaat haluamasi vastaukset, jos muu ei auta.
Vaikutat kyllä olevan sekaisin, kun neljä vuotta olet pyöritellyt elämääsi vain sen vuoksi, ettei isä osaa hoitaa lasten kanssa suhteitaan. Et ole mitenkään vastuussa isän saamattomuudesta, etkä velvollinen hoitamaan asioita siihen malliin, että se sopisi isälle ja lapsille. Lapset ovat tietenkin etusijalla, mutta jos tapaaminen ei sovitussa paikassa luonnistu, en ymmärrä, miksi sen vuoksi pitäisi ostaa asunto. Ajattele nyt herranen aika. Perustelet asiaa moneen kertaan vakuuttaaksesi jopa itsesi asian mielekkyydestä, mutta siltikään et tarpeeksi vakuuttavasti. Perseelleen menee, usko viisaampiasi.
voi ajatella uutta miestä edes "ajatusten tasolla" kun elättelet edelleen ajatusta entiseen palaamisesta. Ota itseäsi niskasta kiinni. Eron loppuun saattaminen on järkevintä (myös tunne-elämällesi) mitä voit tehdä. Ei todellakaan uuden lainan yms. ottaminen miehen kanssa, joka pitää sinua pilkkanaan!!! "Ei rakasta riittävästi"... huhhuh. Exäsi EI todellakaan tee hyvää sinulle ja itsetunnollesi, terveydellesi! Lakkaa martyroimasta, lakkaa terapoimasta exääsi...
Ala JÄRJESTELMÄLLISESTI tehdä hyvää itsellesi! Hanki harrastuksia, anna exän tapailla lapsiasi kodissasi ja lähde itse siksi aikaa pois, ulos tuulettumaan! Ei ole häpeä hakea apuakaan. Pidä yhteyttä ystäviisi. Eronneita on paljon, hanki uusia.
Jaksamista! Se on kuule kesä nyt, ota se elämäsi kesänä!
lähtee, kun tulee lapsii tapaamaan?
Apua olen kyllä hakenut ja useamman kerrankin .Pilleripurkki tuntuu olevan joka paikassa se hoitomuoto. No onhan noitakin kokeiltu. Olo oli aika epätodellinen ja laahustin melkein kun zombi. Ehkä sitten haen liikaa syitä itsestäni tai tietoa siitä mitä tein tai jätin tekemättä.
Mieti tuota edellistä aloitusta. Täältä ulkopuolelta näyttää siltä, että sinä rakastat aviomiestäsi ja toivot hänen palaavan takaisin kotiin. Et halua jättää häntä tapaamaan lapsianne kotiinne, koska haluat viettää itsekin aikaa hänen kanssaan.
Naapurissani asuu eronnut äiti kahden lapsen kanssa. Toisinaan äiti häipyy 'retkilleen' useaksi yöksikin ja isä tulee entiseen kotiinsa vahtimaan lapsia. Ratkaisu voi olla ihan toimiva. Hanki itsellesi harrastus, kyläile, shoppaile, tapaa ystäviäsi, käy kuntosalilla tai uimassa ja sovi että miehesi käy sinä aikana huolehtimassa lapsista kotonanne.
Mieti mitä sinä oikeasti haluat. Onko unelmasi mahdollista toteuttaa ? Jos ei, luovu siitä. Älä rupea loputtomiin odottamaan, että miehesi palaisi takaisin kotiin. Puhu ja prosessoi tilanne miehesi kanssa. Kerro hänele mitä sinä toivot. Vaadi häntä kertomaan omasta tilanteestaan. Älä suostu jäämään löysään hirteen, siis tilanteeseen, jossa mies jää miettimään.
Olen samaa mieltä muiden kanssa, että sinun ei kannata osallistua miehen asunnon hankintaan. Puhut osituksesta ja vanhojen talojen hankinnasta. Entäpä kerrostalo tai rivitalon pätkä, niiden kanssa pääset paljon helpommalla.
Prosessoi tämä asia nyt valmiiksi. Kaikkea hyvää sinulle elämääsi.
Samaa mieltä. Seksuaalisuutesikin on lukossa, kun elättelet ajatusta entiseen palaamisesta. Siksi et huomaa muita miehiä. Mies on varmasti aina lapsiesi isä, mutta järjestelynne kuulostaa kyllä siltä, että mies haluaa olla kanssasi tekemissä etupäässä taloudellisista syistä.
Ansaitset parempaa, ihan oman elämän ja rakkautta! Lapsetkin kasvavat joskus ja aloittavat oman elämänsä. Meillä kaikilla on vain yksi elämä!
Masennuslääkitys ei todellakaan ole pahasta, jos sopivan löytää. Se auttaa pahimman yli. Älä kuuntele exäsi puheita, sinun ei ole pakko mennä hänen haahuiluunsa. Hyviä tasapainoisia miehiä on olemassa, sinullekin vielä!
Anna sen lastesi isän aikuistua, Hommatkoon itse vaikka kuusenalta paikan jossa lapsiaan tapaa. Mutta jos ei ole halua niin ei ole. Tuskin sinun nyt enää tarvii teille "yhteistä" pikkukotoa ruveta kustantaan.
Mitä sinä hänessä vielä roikut?
Varsinainen tapaus... Tuollaista vedätystä en olisi kestänyt hetkeäkään. Eiköhän sinunkin olisi jo aika tehdä stoppi ja jättää erohakemus? Vai että oikein vielä asunnonostopuuhiin, kun erossa on asuttu 4 vuotta...
enää rakasta sinua. Ei toimisi noin, jos aidosti rakastaisi, olisi kyllä jo palannut luoksesi.
Herätys nainen! Miksi annat exän kävellä ylitsesi mennen tullen ja vielä mietit asunnon yhteistä ostoa???? Haloo. Eikun erohakemus vetämään hetipaikalla. Keskity elämään. Sillä on sinulle paljon tarjottavana - älä jää jumiin (tuon enempää ;)).