jos petos sattui suhteenne "määrittelemättömässä" alkuvaiheessa, rakastat paljon etkä halua toista, ja mies sanoo olevansa valmis antamaan kaiken, henkensäkin, vuoksesi? kärsin silti päivittäin muistoista ja mielikuvista, ja tapauksen aiheuttamasta huonosta itsetunnosta. tuntuu kuin asia vain pahenisi. tunnen vihaa ja katkeruutta. tämä toinen kun oli niin "ihailtava"! ja mies halusi tuolloin satuttaa minua, sanoo nyt sen johtuneen omasta huonosta itsetunnostaan. voi vittu kun en vain voi unohtaa! en saa hetkenkään rauhaa! tämä on aivan kamalaa.
antaisitko anteeksi
turhautunut
71262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei, en antaisi, enkä ole antanut. En vaikka aikkaa on mennyt kolme vuotta ja naimissa olemme nykyään.
eteenpäin suhteessanne jos ette pysty tätä käsittelemään pois päiväjärjestyksestä. Mielestäni tämä tapahtunut ertyisesti satuttaa sinua koska et enää voi täysin luottaa, luottamus ei ole enää 100% ja sen mukana suhde myös on heikommalla pohjalla. Tilanne ei mene ohi eikä unohdu ennekuin olet käsitellyt asian itse sisäisesti ja saanut tasapainon takaisin. toisaalta kuulostaa kuin ehkä olet kasvattanut asiasta ISON asian, vaikka aluperin se EHKÄ on ollut pienempi. Käsittele asia pois miehesi kanssa jotenkin. Puhu suusi puhtaaksi, raivoa ja sitten anna anteeksi ja unohda pysyvästi koko asia. Jos teillä riittää rakkautta tuohon kaikkeen niin hyvä niin, silloin kestää mitä vain. Jos ei niin hyvä myös niin, ei olisi muutenkaan kestänyt tulevaisuudessa. Jokatapauksessa et voi hävitä..
Minä antaisin anteeksi
Onko hän pettänyt teidän keskinäisen sopimuksen? Oletteko käsittäneet mahdollisen sopimuksen sisällön erilailla? Pelkäätkö, että miehesi löytää paremman ja jättää sinut? Jos hän on käynyt vieraisa, sano, ettei se mielestäsi jatkossa käy ja sillä siisti. Toisaalta, usko itseesi äläkä kahlitse kaveriasi liiaksi. Se saattaa olla nimittäin alkusysäys suhteen päätämiseen.
..näistä sivuista. Tajusin tosiaankin eilen, että eräs mitätön sattumus kolmen vuoden takaa, aiheuttaa minulle samat tunteet vieläkin. Vasta nyt sen tunnustin ja reagoin tunteisiini, enkä itse asiaan.
Sain kerrottua miehelleni, että nämä tunteet tästä asiasta kiusaavat minua vieläkin, ja että en pidä tunteista, koska teolla ei ollut merkistystä suhteeseemme.
Mieheni ei toki voinut ymmärtää miksi tunnen vieläkin niin, sitä em ymmärrä minäkään. Mutta oli helpottavaa tulla hyväksytyksi näistä "kielletyistä" tunteista huolimatta.
Katkeruus ja petetyksi tulemisen tunne liukeni..
uskon että vastaisuudessa tämä asia ei enää minua kiusaa.
pettään äijääs, mä nostan sun itsetunnon sfääreihin. Siis jo et oo ruma lihava rillipää. Autan sua kostamaan
onhan tuo tietenkin tosi vaikeaa, jos todella rakstaa toista aivan mielettömästi. Mutta jos tuosta on kerran tullut tuollainen ongelma sulle itselles, niin minusta jättäminen ja suhteesta peräytyminen on paras vaihtoehto, ihan sinun itsesi kannalata. Eri juttu, jos pystyisit antamaan anteeksi ja unohtamaan, mutta jos et voi. Varmaan sulla on kauhea olla kokoa ajan ja mikään ei mene hyvin elämässäsi jos tuo asia vaivaa eikä mene pois. Ihmistä voi rakastaa vaikka koko sydämestään ja silti jättää tämän...ja mielestäni se olis tuossa tilanteessa ihan ymmärrettävää.
annoin anteeksi..olin asiallinen en nostanut meteliä..parinkuukauden päästä mies ilmoitti että koska olin ottanut asian rauhallisesti ja asiallisesti olenkin minä pettänyt häntä...sitä en antanut anteeksi silloin enkä varmaan koskaan..