Miten tärkeä toisen perhetaustat, koti tai suku on? Mitä jos ei jostain syystä tai toisesta haluaisi esitellä perhettään kumppanille pitkään aikaan? Jos kokee, ettei oma lähipiiri ole ylpeydenaihe, miten voisi käsitellä tilannetta, varsinkin suhteen alkupuolella, ettei toinen pelästy liikaa.
Jos pelottaa, että kumppani halveksuu tai vähättelee, tai säikähtää tai kokee epämiellyttäväksi kuitenkin itselle tärkeitä läheisiä, tai ei arvosta heitä. Jos kumppanin arvostukset ovat sellaisia, että niihin ei toisen perhe tai muut läheiset mahdu mitenkään, miten asian voisi jotenkin tuoda esiin tai uskaltaisi puhua.
Mitkä asiat voisivat olla sellaisia, että toinen voisi jopa jättää tai alkaa halveksia näihin liittyen?
Jos pelottaa, että kumppani halveksuu tai vähättelee, tai säikähtää tai kokee epämiellyttäväksi kuitenkin itselle tärkeitä läheisiä, tai ei arvosta heitä. Jos kumppanin arvostukset ovat sellaisia, että niihin ei toisen perhe tai muut läheiset mahdu mitenkään, miten asian voisi jotenkin tuoda esiin tai uskaltaisi puhua.
Mitkä asiat voisivat olla sellaisia, että toinen voisi jopa jättää tai alkaa halveksia näihin liittyen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
On tuntuu että taustalla on vaikeita asioita, niin ei niitä ole varmaankaan mikään kiire ottaa esille suhteen alkuvaiheessa. Jos toinen todella rakastaa ja välittää, niin myös vaikeat asiat pitäisi hyväksyä, koska ne on myös osa kumppania. Ikää myöden huomaa että yhdellä jos toisella on vaikeita asioita ja ongelmia elämänvarrella. Elämä ei mene aina niinkuin haluaisi. Tärkeintä on että itse hyväksyy itsensä ja vaikeat taustat. Jos kumppani ei niitä jostain syystä hyväksy tai voi sietää, niin sitten se on hänen ongelmansa. Silloin voi ajatella onko kumppani sitten oikeastaan sopivakaan.
varatuomari. Itse olen rakennusmies. Vaimoni perhe ja suku vilisee akateemisia ja raha haisee. Minun sukuni on työläissuku. Ja löytyy myös juoppoja, itsemurhaajia (tai heitä ei tietenkään enää, heh) ja pari on ollut linnassakin ja pappani Seutulassa.
Tapasimme erään firman pikkujoulussa, olin tietty tummassa puvussa jne.
Nyt on kahdestoista vuosi menossa ja hyvin pyyhkii.
Työkaverini erosi juuri konttoristivaimostaan. Tälle ei koskaan kelvannut kaverin työ eikä hänen perheensä, vaikka vaimo oli ihan vaan "tavallinen" ja tavallisista lähtökohdista. Se ei ollut suoranainen eron syy, mutta jurppi kaveriani kyllä.
Siis ole rohkea, selvitä kumppanillesi, kuka olet ja mistä tulet ja pidä huoli, että hän tapaa ne ihmiset, jotka sinulle ovat tärkeitä. Jos heitä häpeät, silloin menee pieleen. Ja jos kumppanisi sitten sinua tai läheisiäsi halveksii, pistä lapikas heilumaan vaan. Se nimittäin ei sitten ikinä muutu, sellaista älä vaan luule. Ja jos hän sinut sitten jättää, mitä sitten.
Usko pois, se on pienen pientä siihen verrattuna, että etäännyt läheisistäsi ja tiedostat koko ajan, että sinulla on elämässä aukkoja, joihin syypää olet sinä, koska et uskalla.