Mitenkähän on, ovaatko jotkut miehet oikeasti niin ujoja, että eivät kerta kaikkiaan kykenee puhumaan naiselle kuin jotain yksisanaisia mutinoita, kun heidän kanssaan yrittää keskustella, vai onko kenties kyse jonkinlaisesta ylimielisyydestä, että mies pitää itseään niin erinomaisena, ettei viitsi edes keskustella kunnolla.
Olen itse kohtalaisen ujo nainen. Aloitteenteko on minulle vaikeaa ja harvinaista, mutta jos joku seuraani pyrkii ja yrittää jutella, niin juttelen toki takaisin melkein asiasta kuin asiasta.
Välillä tulee mieleen, että minkälaista mahtaa olla seurustelu tuollaisen ylettömän ujon miehen kanssa. Olettaisin että silloin naisen tulisi olla todella aktiivinen ja jopa dominoiva osapuoli parisuhteessa, varustettuna lisäksi kyvyllä lukea miehen ajatuksia, kun tämä ei niitä kerro.
Olen itse kohtalaisen ujo nainen. Aloitteenteko on minulle vaikeaa ja harvinaista, mutta jos joku seuraani pyrkii ja yrittää jutella, niin juttelen toki takaisin melkein asiasta kuin asiasta.
Välillä tulee mieleen, että minkälaista mahtaa olla seurustelu tuollaisen ylettömän ujon miehen kanssa. Olettaisin että silloin naisen tulisi olla todella aktiivinen ja jopa dominoiva osapuoli parisuhteessa, varustettuna lisäksi kyvyllä lukea miehen ajatuksia, kun tämä ei niitä kerro.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä muistelen itseäni joskus ~18v täyttäneenä niin olin lähinnä tuollainen mutisija jos joku koitti mulle puhua. Toisaalta en mä usko että siitä mitenkään ylimielistä kuvaa musta kukaan on koskaan saanut. Varmasti ovat heti huomanneet mun olevan vain todella ujo. Nykyään sentään pystyn puhumaan ihmisella kuin ihmiselle, jotain hyötyä ees siitä intistä oli. ;)
Uskoisin että aika harvassa on tälläiset miehet jotka ovat ylimielisiä jos joku nainen tulee puhumaan. Yleensä miehet ovat vain innoissaan jos joku nainen tulee heille puhumaan, koska miehet nyt vain ovat aina innoissaan kun näkevät naisen ja varsinkin jos tää nainen osoittaa kiinnostusta (edes miehen omasta mielestä). :D
Naisilla taitaa olla enemmänkin tota ylimielisyyttä, siis niillä prinsessoilla jos heille koittaa tavallinen kaveri jutella.
Olen aluksi nimenomaan ujo ja tuo yksisanaisuus on mun tyylini harvinaisen usein. Se vaihtuu ajan myötä hyvinkin syvälliseksi ja laajaksi keskustelutaidoksi kun totun ihmiseen ja huomaan että hän tosiaan piittaa siitä mitä sanon ja on valmis ottaan mut huomioon.
Ylimielinen olen ylimielisiä kohtaan, teeskentelijöitä, mielistelijöitä ja kaikkia niitä jotka jo asenteellaan saa mut torjuvaksi. Heille en koe että mun edes tarvis alkaa kovin kummoisia puhumaan. Vastailen lyhyesti (mutta huomattavasti hmm. avoimemmin kuin silloin kun olen ujo) ja suorastaan vittumaisella tyylillä kunnes toinen tajuaa häipyä tai muuten vaan sähähtää jolloin taas parin valitun sanan avulla osoitan kuka tässä on tilanteen kahvoissa.
Ja parisuhde toteutuu tutun ja turvallisen ja jo "hyväksytyn" ihmisen kanssa ja se on täysin eri asia kuin ne alkukankeudet. Mutta ellei tätä pysty hahmottamaan niin joku muu on varmasti innokkaampi heti alusta asti kertomaan kuka hän on ja mistä kohtaa ruumistaan pissii.