Olen tavannut kivan miehen. Silti mulle tulee jotenkin ikävä olo, kun se ottaa yhteyttä.. Nyt mietin, mikä on..itsesuojeluvaisto vaiko mikä? Mies haluaa edetä rauhallisesti, mietin myös onko se siitä johtuvaa. Toisaalta olen itse joka toinen hetki sitä mieltä, että mies on kiva, mutta välillä taas en tiedä. Olen joutunut pettymään aikaisemmin pahasti, joten onko tämä nyt sen tuomaa pelkoa. Jotenkin haluaisin, että mies haluaisi nähdä enemmän, mutta toisaalta olen rauhallinen, kun saan olla omissa oloissani.. Vaikeaa on.
Mistä
johtuu..?
5187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
anna ajan kulua ja katso. Sehän selviää sillä. Koskaan ei ole jäänyt selviämättä.
Ei sun tarvi vielä mitään päättää. Jos osoittautuu hyväksi ja luotettavaksi niin hyvä, jos vain leikkii ja pelaa ja on hetken päästä muissa hameissa, niin käännä uusi lehti elämässäsi ja jätä taakse. Ei nuo koskaan jää selviämättä kun antaa asialle aikaa.
Sä ahdistut, koska oletat että sun pitää olla jotain mieltä hänestä. Ei sun tarvitse. Voit vain elää ja katsoa miten käy.
Kuulostaa helpottavalta, kiitos. Ehkä kuvittelen, että minun pitää tietää heti ja kaiken täytyisi edetä nopeaa vauhtia. Samalla ahdistun -ja samalla myöskin pelkään, että mitä jos hän lopettaakin kaiken. Vaikka tosiaan en edes tiedä, olenko ihastunut jne. Taidan myös peilata elämääni suhteisiin, joiden olen kuullut etenevän hetkessä stabiiliin tilanteeseen (rakkautta ensi silmäyksellä). Taidan myös salaa haaveilla sellaisesta.. En myöskään tiedä, mitkä asiat minun pitäisi kokea huonoina merkkeinä ja etsin niitä kaikesta -jos miehellä on vkl:na muuta ohjelmaa jne. Ehkä lopetan ajattelemasta liikaa ja annan ajan kulua. Silloin en myöskään aseta itseäni niin pahasti alttiiksi..
mahdat olla ? - Yli kahdenkymmenen vai ? Ja kuinka tuore suhteenne on ?
Pohdin kysymyksessäsi oikeastaan kahta eri asiaa;
* mulle tulee jotenkin ikävä olo, kun se ottaa yhteyttä * ja * Mies haluaa edetä rauhallisesti *.
Ensinnäkin, minusta on hyvä asia se, että mies haluaa edetä rauhallisesti. - Kun tavoittelee pidempiaikaista parisuhdetta, on tärkeää tutustua kunnolla toisen tapoihin ja arvomaailmaan sen ulkoisen olemuksen ja alkuihastuksen lisäksi. - Myös parisuhteessa ollessa täytyisi toiselle antaa myös omaa aikaa, "tilaa", jos siihen on vain halua. - Se voi olla vaikeaa, jos heti alusta alkaen sitoo toisen itseensä tai ripustautuu itse, jos ymmärrät mitä tarkoitan. - Sanoisin, että nauti vapaudestasi, tutustu mieheen rauhassa ja jos sinusta tuntuu, että vauhti ei riitä sinulle, puhukaa keskenänne !
Toisaalta sinun kannattaa tosiaan pohtia sitä, mistä tuo "ikävä olo" johtuu ! Välillä et tiedä, onko mies "kiva". - Onko hänen käytöksensä sinua kohtaan poissaoleva silloin, kun olette yhdessä ? Vai onko hänellä sellaisia tapoja, joita et arvosta, esimerkiksi alkoholin- tai voiman käytön suhteen ?
Ovat epävarmuutesi syyt mitkä hyvänsä, niin neuvoisin teitä keskustelemaan avoimesti niistä asioista, jotka sinua suhteessa mietityttävät. - Jos olette vasta hiljattain tutustuneet, niin ymmärrän, että haluat vähän vältellä kovin vakavia keskustelun aiheita, mutta ne keskustelut todella kannattaa käydä ennen kuin sitoudutte syvemmin. - Näin sen näen :)
Olen kolmekymppinen. Olemme tapailleet vasta muutamia kertoja ja kyseessä on kaukosuhde. Sen takia epäröin myöskin, eikö silloin pitäisi haluta olla yhdessä, kun vkl:n pystyisi niin viettämään. Mutta miehellä muuta. Seuraavaan näkemiseen menee siis yli kuukausi.. kai se mietityttää..
kokemusta tuollaisesta kaukosuhteesta, eli älä minua usko :) Mutta ehkä tosiaan kovin harvakseltaan tapaaminen (pari kertaa kuussa ??) on aika vaisu lähtökohta hyvälle suhteelle, jos tiedossa ei ole tilanteen muuttumista / etäisyyden vähenemistä jollakin aikataululla. - Muuten olen samaa mieltä kuin tuo edellinen vastaaja siinä, että ei sinun tarvitse, etkä sinä voi, tässä vaiheessa tietääkään sitä mitä teidän suhteessa tapahtuu. - Elämä tuo tullessaan yllättäviä asioita ja jäljestäpäin voimme sitten katsoa mikä tarkoitus kulloinkin niillä oli.