Jos tietää, että on tarkoitettu yhteen toisen kanssa niin miten sen voi lopettaa. Aina kun tapaa toisen leimahtaa ja räiskyy, sitten etäisyydestä johtuen tulee jäähyväiset joita en tahdo enää kestää tai sydän ei kestä. Miten saa järjen voittamaan tunteen vai onko tosiaan niin ettei tosirakkautta ole elämässä kuin kerran??
Tosirakkaus onko sellaista
Merlini45
10711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miten saat järjen voittamaan tunteen??
Mikä kysymys.
Jos haluat onnelliseksi, niin sinun nimenomaan pitäisi antaa tunteiden voittaa järki. Järki on "järkevää mutta tylsää", jos menet tunteiden mukana olet rehellinen itsellesi. Ja elät omien tahtojesi mukaan.
Järjen suraaminen tekee vain onnettomaksi. Esim Tunteettomassa mutta "järkevässä" avioliitossa voi roikkua vaikka koko elämän. Onnea noin ei löydä.
Kyllä niitä tosirakkauksia on monia. Ainakin minun kohdalleni niitä on sattunut jo 4. Tosin onnettomia kaikki. ;C
Ja jos haluat lopettaa sen niin älä tapaa häntä enään. Pahin liekki mennee ohi parissa viikossa, ja 3-4 vuoden päästä et enään häntä sure, vaikka muistatkin, ja ehkä mietit kaihoisasti mitä siitä olisi tullut. Paha vaan että jos satut hänet tapaamaan, tuo aika voi alkaa taas alusta....
Minä olen oppinut nauttimaan hyvistä päivistä ja muistelemaan vain niitä hyviä päiviä. Vaikka se sitten olisi vain yksi hyvä päivä ja 100 huonoa.
Kylläpähän se on niin ettei sitä tosirakkautta pysty unohtamaan koskaan. Vaikka sitä kuinka yrittäisi elää ilman sitä tosirakkautta, se pysyy vuosia mielessä. Ja sitten kun taas kohtaa tämän on tunteet yhtä räiskyvät ja kuumat. Ihastumisen jonka moni sekoittaa rakkauteen varsinkin alussa, sen unohtaa parissa viikossa. Rakkautta ei koskaan.
Miehen ja naisen välillä.
Yleensä shokkiuutisena,miehinen mies ilmoittaa poikamaisesti,et on menossa naimisiin.Tuleva morsian ja puoliso voi olla muiden tuntema,pitkäaikainen heilastus,tai ennen esittäytymätön naishenkilö.Saattaa olla hyvin vetävä, tai miehen peruskriteriyttä hiukan hienostettuna versiona, tai jopa sykähdyttävän tavallisen näpsäkkä tapaus.
Mieshän sit sosiaalisesti päättää,että on varmaan rakkauden, tosirakkauden, aika.Eli kosii neitostaan.Se siitä.Toivon,että kesähäitä vietetään kautta rannain hyvillä mielin.
Se,mitä vastaan yrität taistella, on voittamaton. Olkoon se sinä itse tässä tunteessa, rakkautesi kohde tai itse tunne.
Kaikesta taistelusta seuraa ainoastaan verinen kalpa.
Ihmisen elämänkaarella, ainoastaan tunne on todellisuus.
Jos olet repivän rakkauden keskellä, se on sinun todellisuuttasi.
Voit heittää pois rakkautesi kohteen. Samalla heität pois osan itsestäsi.
Joskus pahoin vaurioitunut raaja on parempi amputoida jos ei usko sen paranevan.
Pohdi, mitä sinulle tarkoittaa rakkaus. Onko se pelkkää intohimoa vai kenties jotain muutakin tässä suhteessa. Luotatko, kunnioitatko, saatko kunnioitusta.
Ethän ole itsekeskeinen, vaan löydät tunteesta myös toisen ihmisen?
Rakkaus on sana vailla vertaa. Todellakin sana. Sana, jonka kuuluisi saada ihminen ajattelemaan elämän tärkeimpiä ja kantavimpia asioita.
Rakkaus on antamista ja saamista, ei ottamista. Rakkaus on paljon. Se on lähes yhtä paljon kuin äärettömyys ja taivas. Se on käsittämätön josta voi vain pienen palan ymmätää. Pohdi ja ymmärrä sinä tämä oma palasi, niin olet ehkä lähellä vastausta kysymykseesi. Kukaan muu siihen ei voi vastata kuin sinä itse.
Mene hyvä ihminen jos tuntuu hyvältä. Tein itse sen virheen, että luovuin tosi rakkaudesta ja vaihdoin sen järki avioliittoon. Apua..nyt ei ole jäljellä mitäään muuta kuin hirveä ikävä ja pallo jalassa. Ei järkiavioliitto muutu tosirakkaudeksi koskaan. Eikä ilman tunnetta ole elämää. Olen vain pettynyt itseeni ja omaan tyhmyyteeni. Enpähän voi kuin syyttää itseäni!
Kiitos kommentista, onko siitä kauan kun luovuit kai ajattelemasta itseäsi? Jäähän sitä kuitenkin ihanat muistot jotka vain aika kultaa entistä kauniimmiksi, sitten myös tietää pystyvänsä rakastamaan aidosti, pystyyköhän siihen kaikki tai asettavatko kaikki itsensä siihen vaaraan että korventaa sydämensä pahasti. Voisikohan sitä tosirakkauden edessä kuitenkaan painaa jarrua, en tiedä?
Koskaanhan ei ole liian myöhäistä kuitenkaan muuttaa elämäänsä, se lohduttaa, vaikeampaahan se kai on muttei mahdotonta.
En itse ole menossa avioon tai muutakaan lopullista, mutta elämä kaikessa monimutkaisuudessaan on alkanut mietityttämään.
Rakkaus ja kuvailemasi ihastuminen, johonkin josta sinun ei tarvitse ottaa vastuuta ovat kaksi eri asiaa. Voi unelmoida jostakin jonka kanssa ei ole tarvinnut elää arkea ja tehdä päätöksiä. Muistelev nykyisen suhteen alku, oliko siinä samoja piirteitä kuin kuvaklemassasi nykyisessä ihastuksessa? Ihminen on sellainen olento joka haaveilee jostakin joka ei välttämättä ole todellisuutta ja sitten uskoo sen olevan tosi rakkautta?!
Sain vähän aikaa sitten tietää, että ensirakkauteni, ihminen jonka kanssa olisin vuosienkin jälkeen halunnut viettää jokaisen hetken, oli pettänyt minut kamalimmalla mahdollisella tavalla. Silti en pysty häntä vihaamaan. En unohda häntä koskaan. En usko yhteen ainoaan oikeaan, mutta luulen etten koskaan enää pysty samalla tavalla heittäytymään suhteeseen. Rakkauteni häntä kohtaan oli ainutlaatuista ja kaiken murheen keskellä olen iloinen että sain kokea, miltä tosirakkaus tuntuu.
Tosi rakkaus on tunne sinun itsesi sisällä, vain sinä tiedät mikä on rakkautta ja keneen se kohdistuu - toivottavaa tietysti olisi että suhde perustuu molemminpuoliseen rakkauteen... Tosi rakkauden tunnistaa omasta itsestään siitä että haluaa antaa suhteelle parhaansa ja elää toisen ihmisen rinnalla. Tosi rakkaus on antamista ja hyväksymistä.