olo eron jälkeen. En oikein millään tunnu pääsevän yli tästä. Tekis mieli ottaa joku vaan rinnalle kulkemaan mutta järki sanoo ettei taida olla hyvä ajatus. Eikö tämä kipu koskaan hellitä.
Voi kun on
yksinäinen_N40
5410
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
se hellitä. Omastani on yli kaksi vuotta. Elän tänä pvänä ihan erilaista elämää, kuin aviossa ollessani. Ihan itseni näköistä...sutinaakin on ihan riittämiin. Siltikin ikuinen kaipaus ja ikävä jäi, koska rakkaus häneen jäi (olen siis jätetty). Se nostaa päätään aina tasaseen tahtiin. Harvemmin enää itkeskelen, mutta sitäkin silloin tällöin. Uusi ihmissuhde ei sitä poista, enkä ole edes varma haluanko mitään sen enempää enää koskaan. Pelkäänkö....ehkä. Tsemppii sinnekin.
Ajoittain todella on selkeitä päiviä jolloin mietti muutakin mutta se kaipaus ja mollisointu on jäänyt jonnekin tuonne sydämen sopkoihin. Pelkäänkin ajatusta että se kaipuu entistä rakastettua kohtaan vie pohjan luottamukselta uusiin ihmissuhteisiin. Jarrut päälläkö loppuelämä.
Itseäni auttoi, kun otin rinnalleni sen "Laastarin".
Pääsin yli yksinäisyyden tunteesta.
laastaria...kai sentään kerroit, että hän on vain laastari.
oli myös "laastari",ja kumpikin tiesimme,ettemme koskaan aloita yhdessä elämistä.
Tapailimme vain ja se oli minulle suuri apu,eli oli joku kuitenkin.
Nyt ei ole ketään ja voin sanoa,vaikeaa on vieläkin,erosta jo 7vuotta.
Tavallaan käyn läpi nyt vielä avioeroa,kun "laastari"on poissa.Nyt olen ajatellut,olisiko ollut parempi olla sittenkin ilman "laastaria",mutta turhaa tässä mitään katua,otan mitä elämä vastaan tuo.
Eron jälkeen mulle tuli,menovaiha ja nyt en taas menen minnekkään eli nyt vasta kohtaan tunteeni oikeasti,välillä harmittaa ero,mutta ei se auta,eteenpäin vaan on mentävä ja yksinäisyyden tunteita on todellakin.
Itsekkin tulin hylätyksi avioliitossa ja muuta tietä ei ollut kuin erota.
Välillä on näitä yksinäisiä päiviä,eli usein pyhät ja viikonloput.
Tunteet,tulee ja menee,otan vastaa sillä kohta on taas hyvä olo,mutta jaksamista kaikille eronneille toivon.