Menen hitusen antropologiaan,en äitiyskeskusteluun.
Jos miehenä joudut muokkaamaan sanoiksi,minkä katseen haluat nähdä naisen ja lapsen välillä, millainen olisi määritelmäsi sun ihanteelle,jos tätä on olemassa sinulla?
Tarkoitan nyt nainen - vajoamassa äitiysmyytin pohdintaan - katselemassa jotain lasta, isosilmäistä, kasvoihin. Onko sulla reaktioita? Ymmärrän totaalisesti ja noudatan itse sääntöä, että toisten "muksuja" (kasvatteja,lapsia,jälkeläisiä) ei hoivailla. Se on sanomattakin selvää. Typerä en ole - ikimaailmassa en ehdottaisi lapsensaantia miehelle,joka sinänsä ei minua halua edes siten elämäänsä.
Mä voin helpommin pohtia mahdollista äitiyttä,kuin vaimoutta. Näen herkemmin itseäni pienemmän, joita hemmottelenkin piloille, liiallisella jalustalle nostamisella. Koirahan ei mun remmissä pysy kiskomatta, labbis olisi puolihullu, eikä taatusti istuisi edes potalle ulkona.
Näen lapsessa portrettiminiatyyrihahmon. Posliininuken, jolla on Kiseleffin myymälöistä hankitut kengät.
Jos aikuinen simuloi lapsenomaisuutta kasvoillaan minulle, katson heti pois ja vältän koko henkilöä.Pitäisikö hoivata?Koen, että olen aika naisellisimmillani haaveillessani lapsen saannista - se on naurettavuuksissa, jos aletaan pixelitarkkuudella havainnoida mussa.
Kerran rakastuin venäläiseen liikemieheen etäältä.Hän oli ilmestyksellään mustahiuksinen ja pelottava.Oli nyt sitten pakko saada kainaloon pieni Natasha-tyttövauva, jolla olisi myös pelottava rusinarommikatse.Juuri suoraan sydämeeni, haaveissani heikkenin lapsen(i) vihan ja avuttomuuden osoituksiin. Osaan rakastaa hullua ärripurripienokaista vain,koska se on tarpeeksi pieni ollakseen vaaraton minulle.
Toivon jopa,että saisin lapsekseni hyvän labradorinulkoiluttajan.Omalla koiralla liikkuisi. En pääsisi yli,jos jotain sellaista tapahtuisi,että lapsi käännettäisiin mua vastaan,etenkin tytön hyljeksintä olisi minulle kovaakin kovempi pala.Itsekästä, epäaikuismaista..Pathethic.
Olen sikäli DULL, että mietin näitä pullonjuottoasioitani.
Jos miehenä joudut muokkaamaan sanoiksi,minkä katseen haluat nähdä naisen ja lapsen välillä, millainen olisi määritelmäsi sun ihanteelle,jos tätä on olemassa sinulla?
Tarkoitan nyt nainen - vajoamassa äitiysmyytin pohdintaan - katselemassa jotain lasta, isosilmäistä, kasvoihin. Onko sulla reaktioita? Ymmärrän totaalisesti ja noudatan itse sääntöä, että toisten "muksuja" (kasvatteja,lapsia,jälkeläisiä) ei hoivailla. Se on sanomattakin selvää. Typerä en ole - ikimaailmassa en ehdottaisi lapsensaantia miehelle,joka sinänsä ei minua halua edes siten elämäänsä.
Mä voin helpommin pohtia mahdollista äitiyttä,kuin vaimoutta. Näen herkemmin itseäni pienemmän, joita hemmottelenkin piloille, liiallisella jalustalle nostamisella. Koirahan ei mun remmissä pysy kiskomatta, labbis olisi puolihullu, eikä taatusti istuisi edes potalle ulkona.
Näen lapsessa portrettiminiatyyrihahmon. Posliininuken, jolla on Kiseleffin myymälöistä hankitut kengät.
Jos aikuinen simuloi lapsenomaisuutta kasvoillaan minulle, katson heti pois ja vältän koko henkilöä.Pitäisikö hoivata?Koen, että olen aika naisellisimmillani haaveillessani lapsen saannista - se on naurettavuuksissa, jos aletaan pixelitarkkuudella havainnoida mussa.
Kerran rakastuin venäläiseen liikemieheen etäältä.Hän oli ilmestyksellään mustahiuksinen ja pelottava.Oli nyt sitten pakko saada kainaloon pieni Natasha-tyttövauva, jolla olisi myös pelottava rusinarommikatse.Juuri suoraan sydämeeni, haaveissani heikkenin lapsen(i) vihan ja avuttomuuden osoituksiin. Osaan rakastaa hullua ärripurripienokaista vain,koska se on tarpeeksi pieni ollakseen vaaraton minulle.
Toivon jopa,että saisin lapsekseni hyvän labradorinulkoiluttajan.Omalla koiralla liikkuisi. En pääsisi yli,jos jotain sellaista tapahtuisi,että lapsi käännettäisiin mua vastaan,etenkin tytön hyljeksintä olisi minulle kovaakin kovempi pala.Itsekästä, epäaikuismaista..Pathethic.
Olen sikäli DULL, että mietin näitä pullonjuottoasioitani.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.