Naiset ja miehet, kertokaa mitä hassuja (ennakkoluulo)tapauksia on kohdallenne sattunut ulkomailla tai ulkomaalaisten kanssa?
Tässä joitain omiani, voin täydentää vielä, jos tulee myöhemmin mieleen.
Halukkuuteni intiimiin kanssakäymiseen on joskus arvioitu tsiljoona kertaa suuremmaksi kuin se oli. Minua on esimerkiksi suudeltu täysin varoittamatta ja kun pikkuhiprakassa nauroin tyypille päin naamaa, oli hyvä, etten saanut jotain litsaria. Se tapahtui Kreikassa. Edinburghissa asuin dorm roomissa, kun kaverin kaveri, italialainen tarjoutui tekemään espressot. Otin tarjouksen vastaan, mikä oli kammottava virhe. Kahvin juonnin jälkeen tyyppi odotteli kylppärin oven takana, kun kävin suihkussa ja kun viimein tein selväksi, että lähden kaupungille yksin, murjotti koko viikon, eikä enää edes tervehtinyt. En stressaa, jos joku loukkaantuu siitä, etten ole kiinnostunut, mutta taitaa olla kovaa miehille, jos he todella luulevat, että skandinaavit ovat ihan kaikkien kanssa, ja jos eivät ole, tekevät sen vain vittuillaakseen.
Eniten on kokemusta venäläisistä, jotka ovat aina _niin_ yllättyneitä, että suomalainen voi meikata ja olla hameessa ja koroissa. Se alkaa olla aika rasittavaa, ihan siksi, että monet suomalaiset käyttävät aikaa ja rahaa ulkonäköön, ja mielestäni se ainakin baareissa näkyy. Niin ja miten siihen pitäisi suhtautua, kun joku imartelee minua kauniiksi, erotukseksi muihin suomalaiseen? Todella kaksimielistä minusta ja kiittäminen ei tunnu kivalta, olisi vain sanonut, että olen kaunis.
Vielä kolmas ennakkoluulo, joka on suomalaisten puhumattomuus. Ärsyttävää, kun jotkut suomalaiset vielä itse viljelevät tätä stereotypiaa. Mutta mielestäni ainakin yliopistolla suomalaisilla on vaihto-oppilaisiin nähden vähintään yhtä hyvä (usein parempi) kielitaito ja keskustella voi mistä vain. Se, että täällä ei harrasteta yhteislauluja tai hirveää päällepuhumismöykkää, ei ole mielestäni puhumattomuutta tai hiljaisuutta.
Tässä joitain omiani, voin täydentää vielä, jos tulee myöhemmin mieleen.
Halukkuuteni intiimiin kanssakäymiseen on joskus arvioitu tsiljoona kertaa suuremmaksi kuin se oli. Minua on esimerkiksi suudeltu täysin varoittamatta ja kun pikkuhiprakassa nauroin tyypille päin naamaa, oli hyvä, etten saanut jotain litsaria. Se tapahtui Kreikassa. Edinburghissa asuin dorm roomissa, kun kaverin kaveri, italialainen tarjoutui tekemään espressot. Otin tarjouksen vastaan, mikä oli kammottava virhe. Kahvin juonnin jälkeen tyyppi odotteli kylppärin oven takana, kun kävin suihkussa ja kun viimein tein selväksi, että lähden kaupungille yksin, murjotti koko viikon, eikä enää edes tervehtinyt. En stressaa, jos joku loukkaantuu siitä, etten ole kiinnostunut, mutta taitaa olla kovaa miehille, jos he todella luulevat, että skandinaavit ovat ihan kaikkien kanssa, ja jos eivät ole, tekevät sen vain vittuillaakseen.
Eniten on kokemusta venäläisistä, jotka ovat aina _niin_ yllättyneitä, että suomalainen voi meikata ja olla hameessa ja koroissa. Se alkaa olla aika rasittavaa, ihan siksi, että monet suomalaiset käyttävät aikaa ja rahaa ulkonäköön, ja mielestäni se ainakin baareissa näkyy. Niin ja miten siihen pitäisi suhtautua, kun joku imartelee minua kauniiksi, erotukseksi muihin suomalaiseen? Todella kaksimielistä minusta ja kiittäminen ei tunnu kivalta, olisi vain sanonut, että olen kaunis.
Vielä kolmas ennakkoluulo, joka on suomalaisten puhumattomuus. Ärsyttävää, kun jotkut suomalaiset vielä itse viljelevät tätä stereotypiaa. Mutta mielestäni ainakin yliopistolla suomalaisilla on vaihto-oppilaisiin nähden vähintään yhtä hyvä (usein parempi) kielitaito ja keskustella voi mistä vain. Se, että täällä ei harrasteta yhteislauluja tai hirveää päällepuhumismöykkää, ei ole mielestäni puhumattomuutta tai hiljaisuutta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
- Kaikki suomalaiset juovat kahvia
- Minua luullaan todella usein venäläiseksi
- Kaikki suomalaiset ovat matematiikkaneroja
- suomalaiset miehet juovat kauheasti (saksalaiset opiskelijat, jotka olivat seuranneet suomalaisia miehiä jossain lomakohteessa)
- Käyn aina kaikissa bileissä kun olen pohjois-euroopasta
- Suomi on joku ihme vodkalandia (muistuttaa suomalaisten stereotypioita venäläisistä)
- olen typerä ja uskon kaikista surkeimmatkin tekosyyt
- arabit pitävät helppona ja tyhmänä
Moi DonnaD sekä vodkanjuoja,
Olen hurjastellut hostellilaiffiin Venäjällä,jossa sain leikkiä muka rikasta, syödessäni Petroskoin Pohjolahotellin aularavintolassa kuhaa neohopealautasella.Sit vietettiin iltaa baarissa jossa oli halogeenivalaistetut ikkunalasit.Muuten olen mantereella päin törmännyt ainoastaan Coco Chanelia Suomessa?-päivittelyyn - Chanelin tyyliä matkivia halpisversioita käytän.
Pahimmat loukut,ovat olleet jotakuinkin itävaltalaiseen matkailijakenttään liittyviä,ainoastaan Prahassa hostellissa aika paha sivullisen mutta mukaan vedettävän rooli.Piti olla areenayleisönä tolkuttomalle absintin kokeilulle,itse kieltäydyin juomasta - se oli yllättäen habsburgilainen riitti Tshekin republiikissa.
Ne ovat olleet just sitä että kun on olemassa uusnatsisimia,ne eivät oikein katsele hyvillään vegesafkaajia omissa paikoissaan.Naiivina tyttönähän voisin helpostikin yrittää itselleni uskotella,että mitä nyt söpis-BrigitteBardot tekis.Todellisuudessa olen esim. yhdessä työprojektissa joutunut nimenomaan raatamaan ylityötä koska yllättäen "sateenvarjo-organisaatio" oli, että älkää nukkuko ja kuvioihin tuli kaamein sana maailmassa, 'arbeiten, bitte..' Olin aikamoisessa kriisissä,laiska luonne vieläpä.Ei saanut omaa kreatiivisuutta enää ilmaista,se oli itävaltalainen laki sit siin progikses.
He mielsivät yhdessä oletetun espanjalaisen vice-pomon kanssa minut latinomiehiä pelkääväksi lumpuksi.Anna Nicole Smithiksi haukuttiin.
Afrikkalaissyntyisen mieheni kaverit ja perhe jaksavat ihmetellä sitä, miten minä voin suomalaisena naisena olla niin "hyvä vaimo", kun kuitenkin maanmiehensä jatkuvasti harrastavat suomalaisten naisten morkkaamista. Ennakko-oletushan siis on se, että minä en osaa kokata, juoksen baarissa harvase ilta, poltan ja juon, kiroilen, haukun miestäni julkisesti ja tappelen hänen kanssaan kaikkien edessä, inhoan mieheni perhettä ja kavereita, en koskaan päästä häntä mihinkään sekä kiellän häntä lähettämästä rahaa kotiin.