Olen kohta 2-kymppinen nuori nainen ja asunut 4 vuotta poissa kotoa, koska en yksinkertaisesti kestä äitiäni. Joudun kuitenkin aikajoin näkemään äitiäni sekä samalla paikkakunnalla asuvaa isovanhempaani, ja tälläkin hetkellä tulin tänne äidin luokse, koska tutullani on lauantaina yo-juhlat. Joudun pakosti jäämään pariksi yöksi, koska välimatkaa meillä on melkein 500 kilometriä.
En kuitenkaan mitenkään ymmärrä äitini käytöstä. Kaikki alkoi perinteiseen tapaan tänä aamuna, koska äitini ei yksinkertaisesti siedä, että joku nukkuu kahdeksaa pidempään. Olin edellisenä päivänä herännyt jo kuudelta ja matkustanut reilusti yli 6 tuntia, joten olin todellakin väsynyt. En saanut illasta heti unta, vaikka menin jo yhdentoista maissa nukkumaan, mutta tätä ongelmaa minulla ilmenee jokaisessa vieraassa paikassa.
Sain siis koko yönä nukuttia ruhtinaaliset 5 tuntia, koska äitini tuli avaamaan kahdeksalta vierashuoneen oven ja alkoi siivoomaan! Hän ei pyynnöistä huolimatta laittanut ovea kiinni ja jos sen laitoin itse, niin ämmäpäs kävi sen heti avaamassa ja sanoi, ettei tässä talossa enää nukuta kahdeksan jälkeen. Koska en noussut käskystä heti tuli perseen alla, niin koko aamu oli kamalaa huutoa. Äiti vain huusi, että kenenkään muun lapset ei ole yhtä laiskoja paskoja kuin minä, enkä voi mitenkään pärjätä ikinä työelämässä, jos en jaksa herätä. Joo, tattista vaan, nimin. ylioppilas, nykyisin yliopisto-opiskelija ja parhaimmillaan tehnyt kolmea eri duunia.
Myöhemmin päivällä kävin äidin puolesta mm. ruokakaupassa, kukkakaupassa ja katsomassa myös isovanhempaani, joka on tällä hetkellä sairaalassa. Ajattelin, että noiden jälkeen voisin ottaa tunnin päikkärit, koska silmät ei vaan pysyneet enää auki. Pistin herätyksen soimaan tunnin päästä, mutta ei, helvetin akka tulee huutamaan minulle vartin levättyäni, että tässä talossa ei nukuta päivällä vaan yöllä! Haukkui minut taas vetelykseksi ja laiskaksi paskaksi. Sanoi, että on työtä tehtävänä, nimittäin koiran kynsienleikkaus. Kysyin, että voinhan leikata ne myöhemmin, mutta en kuulemma voinut. No ei muuta kuin tottelemaan.
Tuon jälkeen lähdin ulos ajamaan autolla, koska en yksinkertaisesti kestänyt menoa tässä talossa. Kun tulin takaisin, niin tulin tietokoneelleni (se kulkee joka paikassa mukana, hyvin tärkeä kapistus minulle ja käytänkin sitä paljon), niin äiti tulee valittamaan, että eikö minulla ole mitään muuta elämää kuin tietokone. Haukkui, että kukaan ei edes halua olla kaveri tällaisen nörtin kanssa ja ei tiedä kenenkään muun lasta, joka oikeasti käyttäisi tietokonetta näin paljon. Tuolloinkin pidin tietsikan välityksellä yhteyttä ystäviini ja hoidin kolme työjuttuja. Nice.
Tällaista on siis meno täällä päivästä toiseen. Mietin, mitä helvettiä olen tehnyt väärin, jos en ole koko päivän aikana sanonut yhtäkään sanaa ja äiti käy jo niin ylikierroksilla, että huh huh. Saan valitukset joka asiasta, ämmä ei ole mihinkään tyytyväinen. Jos vain tietäisitte, mitkä huudot saan pelkästään siitä, että unohdan kuivata kylpyhuoneen sen jälkeen, kun olen ollut suihkussa, niin sanoisitte äitiäni hulluksi. Niin sanon minäkin.
Eihän tämä voi enää olla normaalia? Mitä tehdä? Tällä hetkellä pidän tapailun minimissään, nyt nähdään parhaimmillaan 4-5 kuukauden välein. Olen niin paljon onnellisempi kaukana äidistä, omassa kodissani ja omalla kotipaikkakunnallani. Tulen täällä kohta yhtä hulluksi.
En kuitenkaan mitenkään ymmärrä äitini käytöstä. Kaikki alkoi perinteiseen tapaan tänä aamuna, koska äitini ei yksinkertaisesti siedä, että joku nukkuu kahdeksaa pidempään. Olin edellisenä päivänä herännyt jo kuudelta ja matkustanut reilusti yli 6 tuntia, joten olin todellakin väsynyt. En saanut illasta heti unta, vaikka menin jo yhdentoista maissa nukkumaan, mutta tätä ongelmaa minulla ilmenee jokaisessa vieraassa paikassa.
Sain siis koko yönä nukuttia ruhtinaaliset 5 tuntia, koska äitini tuli avaamaan kahdeksalta vierashuoneen oven ja alkoi siivoomaan! Hän ei pyynnöistä huolimatta laittanut ovea kiinni ja jos sen laitoin itse, niin ämmäpäs kävi sen heti avaamassa ja sanoi, ettei tässä talossa enää nukuta kahdeksan jälkeen. Koska en noussut käskystä heti tuli perseen alla, niin koko aamu oli kamalaa huutoa. Äiti vain huusi, että kenenkään muun lapset ei ole yhtä laiskoja paskoja kuin minä, enkä voi mitenkään pärjätä ikinä työelämässä, jos en jaksa herätä. Joo, tattista vaan, nimin. ylioppilas, nykyisin yliopisto-opiskelija ja parhaimmillaan tehnyt kolmea eri duunia.
Myöhemmin päivällä kävin äidin puolesta mm. ruokakaupassa, kukkakaupassa ja katsomassa myös isovanhempaani, joka on tällä hetkellä sairaalassa. Ajattelin, että noiden jälkeen voisin ottaa tunnin päikkärit, koska silmät ei vaan pysyneet enää auki. Pistin herätyksen soimaan tunnin päästä, mutta ei, helvetin akka tulee huutamaan minulle vartin levättyäni, että tässä talossa ei nukuta päivällä vaan yöllä! Haukkui minut taas vetelykseksi ja laiskaksi paskaksi. Sanoi, että on työtä tehtävänä, nimittäin koiran kynsienleikkaus. Kysyin, että voinhan leikata ne myöhemmin, mutta en kuulemma voinut. No ei muuta kuin tottelemaan.
Tuon jälkeen lähdin ulos ajamaan autolla, koska en yksinkertaisesti kestänyt menoa tässä talossa. Kun tulin takaisin, niin tulin tietokoneelleni (se kulkee joka paikassa mukana, hyvin tärkeä kapistus minulle ja käytänkin sitä paljon), niin äiti tulee valittamaan, että eikö minulla ole mitään muuta elämää kuin tietokone. Haukkui, että kukaan ei edes halua olla kaveri tällaisen nörtin kanssa ja ei tiedä kenenkään muun lasta, joka oikeasti käyttäisi tietokonetta näin paljon. Tuolloinkin pidin tietsikan välityksellä yhteyttä ystäviini ja hoidin kolme työjuttuja. Nice.
Tällaista on siis meno täällä päivästä toiseen. Mietin, mitä helvettiä olen tehnyt väärin, jos en ole koko päivän aikana sanonut yhtäkään sanaa ja äiti käy jo niin ylikierroksilla, että huh huh. Saan valitukset joka asiasta, ämmä ei ole mihinkään tyytyväinen. Jos vain tietäisitte, mitkä huudot saan pelkästään siitä, että unohdan kuivata kylpyhuoneen sen jälkeen, kun olen ollut suihkussa, niin sanoisitte äitiäni hulluksi. Niin sanon minäkin.
Eihän tämä voi enää olla normaalia? Mitä tehdä? Tällä hetkellä pidän tapailun minimissään, nyt nähdään parhaimmillaan 4-5 kuukauden välein. Olen niin paljon onnellisempi kaukana äidistä, omassa kodissani ja omalla kotipaikkakunnallani. Tulen täällä kohta yhtä hulluksi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ai, te näette noin usein silti!
Itse olen jo vanhempi samaa kaliberia on minunkin äitini.
Nyt sattuu olemaan sellainen onnenputkin että hän ei ole puhunut minulle sanaakaan kahteen vuoteen.
Silloinkin kun asuin kotona, hän vain lakkasi puhumasta moneksi päiväksi.
Käveleekin ohi eikä ole tuntevinaan.
(syynä on se että hän väittää etten koskaa auta hänen sisartaan, vaikka se on suuri vale.)
Surkeaa, mutta nyt vaan kehoitan sinua siellä olemaan hissunkissun jos jaksat, älä hiilly.
Sitten pidät oikein pitkän tauon etkä ota yhteyksiä, katso mitä sitten tapahtuu.
Kysyn sulta vielä, komenteleeko äitisi sinua ja moittii jos muita on paikalla?
Muuttuuko muiden ollessa paikalla yllättäen mukavaksi päivänsäteeksi?
Sitäpaitsi on todella epistä se että autat muita ja sitä ei huomioida mitenkään.
Ihminen ei kyllä kauaa jaksa jos ei saa levätä rauhassa ja tarpeeksi.
Ja ne koiran kynnet..............
Puuhakkaat ja kaikkea kontroloivat naistyypit ovat yleensä omien äitiensä samalla tavoin kasvattamia, joille virta siihen touhuamiseen lähtee syvästä syyllisyyden tunteesta ettei usko olevansa hyvä tyttö ennen kuin on kuurannut kodin lattiasta kattoon. Voisin jopa arvailla, ettei äitisi jaksa harrastaa mitään erityisen henkisesti vaativaa tai tekisi työkseen mitään sellaista, jossa hänen täytyisi ammattitaitoansa ylläpitääkseen rassata päätään kaiken aikaa???
Ainoa keino pärjätä hänen kanssaan on katkaista omalla kohdallasi se sama suorittamisen kirous. Nyt hän vaistoaa pystyvänsä vielä vaikuttamaan sinun syyllisyyteesi ja kenties toistaa vain oman äitinsä keinoja vertaamalla sinua muihin tai haukkumalla patalaiskaksi, koska sinä selkeästi otat niistä itseesi.
Opi tuntemaan äitisi. Seuraa, tutki ja katsele tai peräti kysele tyhmiäkin. Päästyäsi pintaa syvemmälle saat myös voimaa sanoa hänelle järjellisemmin, että toki autat häntä mutta tulet avuksi kahden tunnin kuluttua koska se aika käy sinulle paremmin. Tai ehkä vain opit katsomaan hänen touhuamistaan ja olemaan rauhassa paikoillasi, kysymään että jos ei passaa vierashuoneessa nukkua voisiko hän osoittaa toisen paikan, jossa saa nukkua. Älä siis jää väittelemään asiasta, josta hänellä on jo vakaa päätös mielessään vaan laita hänet kantamaan vastuunsa tilanteesta loppuun asti. Perustelusi väsymykseesi oli aivan hyvä, eikä kenenkään pitäisi nukkumisestasi suuttua (eri juttu jos makaat iltapäivään).
Olen itse kasvanut irti vastaavanlaisesta suorittamisen pakosta ja tiedän aika hyvin, mistä se kauhea touhuamisen vimma voi tulla. Lapsien suhteen odotukset ovat huomaamatta korkeammat kuin olisi tarpeellista ja pelko siitä, ettei heistä tulekaan nöyriä yhteiskunnan ahkeria muurahaisia voi tuntua tärkeältä koska ei ole joutunut omalla kohdalla miettimään tekojensa merkitystä. Minut pysäytti vakava uupumus, jolloin oli pakko pärjätä muiden avulla ja opetella tykkäämään itsestäni myös silloin kun en suorita mitään.
Jos et tuossa iässä osaa kuivata kylppäriä suihkun jälkeen.....? Meillä osaa jo 8 vuotiaskin, ihan ilman sanomista. Ihme tyyppi olet.
Ja ota huomioon että olet toisten nurkissa, et omassa kotonasi. Vaikka oma hygieniasi olisikin retuperällä, niin kohteliasta on elää talon tavoilla. Taatusti tiesit että äidilläsi kylppäri kuivataan suihkun jälkeen. (vittuillaksesi jätit kuivaamatta) sitten ihmettelet, miksi sulle huudetaan...????
Lisäksi kutsut äitiäsi ämmäksi...?
Enpä tahtoisi tuntea sinua, niin ällöttävä asenteeltasi olet. Minä olisin äitisi asemesta laittanut sinut kävelemään pellolle ilman varoituksi jo aikaa sitten, enkä ottanut lainkaan nurkkiini hyysättäväksi enää.
mitä se oikeesti ajattelee susta. Vai tekeekö sun esti mieli valistaa sitä kuinka kivuliasta sen maailmaan saattaminen on ollut ja syyllistää esi-isiesikin pahoista teoista ennen kuin annat vastata kysymykseen?
Mä voin osallistua marttyyrin kivittämiseen jos se 8-v. ei jaksa heittää tarpeeks kovaa.
kun tuolla tavalla pitää alkaa paasaamaan? Taidat olla itsekin vain samanlainen kaheli-ämmä kuin aloittajan äiti ja tulit puollustamaan kanssasisartasi tuli perseen alla.
Minulle on myös tuttua tuo, että tietyn kellon ajan jälkeen ei enää nukuta. Lauantaisin piti kotona herätä viimeistään klo 10 ja sunnuntaina sai nukkua sentäs pidempään, mutta jos nukkui klo 12:sta asti, sai vittuilua päin naamaa. Omat porukat ja pikkuveljet (jotka menivät paljon aikaisemmin nukkumaan kuin minä) paahtoivat aamulla menemään jo siinä klo 7-8 aikaan. Itse halusin levätä edes viik.loppuna raskaan kouluviikon jälkeen mut ei...
Nyt elän onnellisesti ihan omassa kämpässä ja olen iloinen siitä että saan olla, tulla ja mennä miten haluan. Eikä minulla ole mitään ongelmaa saada itseäni ylös kouluun/töihin.
Aloittajalle neuvoksi, että joku kerta kun äitisi tulee taas paasaamaan, räjähdä hänelle oikein kunnolla ja anna tulla kaikki se paska ulos ja päin naamaa. Eiköhän luulisi järkyttyvän siitä mykäksi asti, jos olet tähän mennessä vain ollut hiljaa ja tehnyt kaiken mukisematta.
vieraat kulkee ajallaan. Vieras sinä nimenomaan olet, äitisi koti ei enää ole sinun kotisi, koska asut muualla. Niinpä sinun pitää elää äitisi kodissa hänen ehdoillaan. Enpä minäkään pidä siitä, että aamuisin nukutaan puoleen päivään, nousen viimeistään 8.30 myös viikonloppuisin eikä tee heikkoakaan. Eikä tulisi mieleenkään jättää suihkua kuivaamatta. Ellet omassa asunnossasi tee niin, on se oma asiasi, mutta äitisi kodissa kuivaat suihkun aina.
Jos ei ole yöllä ehtinyt nukkua ja on univelkaa, miksi pitää herätä tiettyyn aikaan jos ei ole pakko, on vapaapäivä? Ja jos sen suihkun unohtaa kuivata, eikö asiasta voisi puhumalla muistuttaa, tarvitseeko saada raivokohtaus?
Kannattaa miettiä miksi pitää niin tiukasti kiinni jostain säännöistä joita ei pysty edes perustelemaan, jos lopputuloksena on se ettei omat lapset halua käydä kylässä.
Paitsi että olen jo 50-v nainen. Kävin tapaamassa äitiäni 4 vuoden jälkeen. Olin matkasta väsynyt, herännyt aamulla jo viideltä. Huutoa ei enää kuulunut, ei enää uskalla huudella, muuten käynti välit pitenevät entisestään. Mutta yöllä hän heräsi puoli kolmelta, eikä juuri sen jälkeen nukkunut. Ylös oli noustava puoli kuudelta ja aamulenkille jo seitsemän jälkeen. Päiväunien nukkumisesta ei tullut mitään: asunto oli yksiö. Hän höpötti koko ajan, vaikka panin silmät kiinni. Toinen lenkki 2 tuntia tehtiin puolen päivän jälkeen, välissä oli myös sauna. Tein siinä ruokaa välillä ja tiskasin. Tämän jälkeen olin jo niin poikki, että lähdin hotelliin nukkumaan ja seuraavana päivänä jatkoin matkaa takaisin kotiini.
Epäilen vahvasti että äitini on päästään vialla. Nyt on menossa jokin maaninen vaihe joka muuttuu syksyllä masennukseksi. Häntä ei edes nukuta, vaikka heräisi yöllä yhdeltä. Kysymys ei ole mistään kivuista.
Mutta tuollaista möykkäämistä meilläkin oli, silloin kun olin lapsi. Jatkuvaa halveeramista ja marinaa. Siihen kun ilmestyi vielä isäpuoli iloksemme, niin oli kaksi kahjoa kimpussamme. Teimme raskaita maatöitä, sahasimme hirsiä yms.. ukko makasi äitini kanssa päivät aitassa. Lapset teimme työt. Maailmalle lähdimme kaikki jo 14-vuotiaina. Välillä annettiin ymmärtää, ettei ole niin väliä vaikkei enää tultaisi enää käymään ollenkaan, ukko oli niin hyvä..
Nyt on äiti vanha 77-vuotias ja taas leski. Nyt pitäisi soitella ja käydä jatkuvasti. Eipä vain kovin usein huvita, tunnepuoli on jäänyt kehittymättä. Jo 5-vuotiaana kirosin syntymääni. Väkivaltaa ja työn tekemistä jatkuvasti, leikkimään ei juuri ehtinyt. Äiti nauroi ja hakkasi ihan ilokseen! Nyt pitäisi sitten hempeillä. Olen ajatellut että pistän välit kokonaan poikki. Perheeni takia en sitä kehdannut tehdä, mutta eivät lapsenikaan moiseen mummoon ole ihastuneet, joten olisin sen voinut tehdäkin. Hekin olisivat saaneet kepistä heti alkuunsa, jos en olisi vahtinut tarkasti mummon kyläreissulla.
Nyt odotan että hän kuolisi, mutta hän on täysin terve ruumiillisesti. Tekisi mieli pistää välit poikki lopullisesti, vaikkei hän enää huudakaan. Sääliä kerjää ja huomiota ja pelkää yksinäisyyttä. Säälittävä reppana on, mutta en hänestä silti pysty pitämään. Viha vahvistui kyläreissulla, kun kuuntelin hänen juttujaan. Asenteet ovat edelleen samat, eihän ne miksikään ole muuttuneet. Hän vihaa selväsi kaikkia lapsia ja ihailee vain miehiä (esim. seksuaalisesti kieroutuneita lasten hyväksikäyttäjiä)
Ei tuo sinunkaan äitisi normaali ole. Ilmeisesti jotain narsistihäiriötä hänellä ehkä on. Lue lisää siitä netistä, varmaan samantapaisia tarinoita sieltä löytyy.
Pitäsin sinuna pidemmät käyntivälit esim alkuun pari vuotta. Jos ei kohtelu parane, niin sitten vaikka neljä. Soittelut lopetat kokonaan, eikä aina kannata vastata puhelimeenkaan tai lopetat vastaamisen kokonaan ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Sanot suoraan, ettet viitsi kuunnella epäkohteliasta käytöstä ja sillä selvä. Näin minä olen tehnyt silloin kun menee jutut liian pitkälle.
Voi hyvin, toivon että tilanne ratkeasi parempaan suuntaa.
se laiska paska....
tuollainen narsistinen häirikkö kirjoittelee, vastailee niin kivoja teille vaikka kirjoittelette siten kuin asia todellisuudessa on. Johonkin se kalikka aina vaan tuntuu kalahtavan, JA KOVAA SITTENKIN.
Aiai, mahtaa olla mukavaa sitten vanhana kun alkaa pahoilla se kuolema pelottaa. Ihan täällä nautin että saavat vähän esimakua siitä mitä tulossa heille on.... Paha saa palkkansa, se on varma juttu se.
palakoot helvetin liekeissä...
ei ne joilla on Jeesus kaverinaan. Harmittaa varmaan, sekopää.
Mistä näitä valopäitä tännekin riittää?
olla parhaillaan meneillään siellä sellainen oikea "henkinen helvetti"?! Kirjoitteluistasi päätellen tarvitset pikaista hoitoa elämäsi kuntoon saattamiseksi.
Keskustelun puheenaihe oli kontrollifriikit ja lapsistaan riippuvaiset vanhemmat, ei kristinusko, Jumala, Jeesus, helvetti, taivas, jne. Pitäkää mielessä.