Hei,
en tiedä olenko jonkinmoinen kummajainen vai parisuhteeseen sopimaton suhdekammoinen, mutta mielestäni kompromissit parisuhteessa ovat sietämättömiä! Minun mielestäni kompromissien tekeminen elämässä tarkoittaa sitä, että ei elä omaa elämäänsä omalla tavallaan? Ja mikäs järki siinä on, jos kerran sitä vaan eletään!!
Auttakaahan, parisuhdettani syö juuri se, etten osaa joustaa/tehdä kompromisseja missään asiassa!! Onko se muka sitten niin hienoa tehdä kompromisseja?
t: nainen 23v.
en tiedä olenko jonkinmoinen kummajainen vai parisuhteeseen sopimaton suhdekammoinen, mutta mielestäni kompromissit parisuhteessa ovat sietämättömiä! Minun mielestäni kompromissien tekeminen elämässä tarkoittaa sitä, että ei elä omaa elämäänsä omalla tavallaan? Ja mikäs järki siinä on, jos kerran sitä vaan eletään!!
Auttakaahan, parisuhdettani syö juuri se, etten osaa joustaa/tehdä kompromisseja missään asiassa!! Onko se muka sitten niin hienoa tehdä kompromisseja?
t: nainen 23v.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kompromisseja tehdään jonkun "isomman" asian takia, eli sen takia että saa olla sen toisen kanssa.
Jos et ole kykeneväinen kompromisseihin missään asioissa miks eet seurustelet?
aattelin että voisin oppia samalla kun olen parisuhteessa...
Tonhan oot jo oppinut että kompromisseja pitää tehdä =).
Pakko vastata tähän kun itse olen ihan samanlainen kummajainen. Siihen auttoi se että löysin niin samanlaisen ihmisen vierelleni ettei kompromisseja tarvitse tehdä. Kerran täällä vain eletään. Kompromissit on perseestä. Ja sellaisen sanan liikakäytöllä voi myös hajottaa toisen minuuden.
että kumppanisi on "niin samanlainen". Jos hän ei vaan tuokaan oikeaa mielipidettään esille vaan tahtoo miellyttää? Jos asia on noin, niin et voi olla onnellinen enää kun tämä asia paljastuu ja kumppanisikaan ei lopulta jaksa enää elää omaa tahtoaan vastaan.
nykyajan itsekkäässä maailmassa. Tottahan se on, että jos kahdella eri henkilöllä on eri mielipiteet, niin kompromissi ei yleensä vastaa kummankaan oikeaan haluun ja molemmat ovat lievästi "pettyneitä".
Nykyään osa näistä "parisuhdeterapeuteista" peräänkuuluttaa, että kompromissien sijaan pitäisi vuorotellen tehdä toisen halun mukaan. Tämähän voidaan vaikka järjestää kolikkoa heittämällä kruuna & klaava menetelmällä. Molemmilla on yhtä suuri todennäköisyys olla tyytyväinen tai tyytymätön. Ja tasa-arvo toteutuu. Tämä on mielestäni ihan hyvä ratkaisu.
Toinen ratkaisu on se, että kannattaa miettiä tarvitaanko kompromissia ollenkaan. On monia asioita, joissa kumpikin voi tehdä oman halunsa mukaan. Tässä kohtaan monet parit menevät juuri "metsään". Jos toinen haluaa harrastaa jotain yhdessä kerran viikossa ja toinen ei. Niin tämän harrastajan on etsittävä muualta itselleen harrastuskaveri. Ei ole tarvetta kompromissiin, että harrastetaan esim. joka toinen viikko tms.
Tuo parisuhdeterapeuttien neuvo vuorottelusta kuulostaa hyvältä!! Eihän siinä oiskaan mitään järkeä jos aina tehtäis kompromisseja, jolloin kumpikaan ei oo koskaan täysin tyytyväinen!! Tänks!
Sellasta se on...joskus on vain pakko pitää oma pää...naisilla erityisesti on kyllä paha taipumus vetää tämäkin överiksi: jos suostut siihen, että nainen pitää päänsä, hän (saattaa)pitää sinua joo-joo-miehenä, ja vastaavasti, jos et suostu, niin kitistään, että "koskaan ei tehdä mitä mää haluan"...
Ole siinä sitten mies.
Mitään suhdetta (parisuhde, äitisuhde, työsuhde..) ei voi olla
olemassa ilman kompromisseja.
Joten, jos aiot jatkaa suhteessa, sinun on pakko ottaa toinen
huomioon. Vain psykopaatit ja täysin tunnekylmät ihmiset eivät
tee komromisseja.