Rakkaat ihmiset,
kertokaa, että miten vanhan suhteen pettymyksiä voi olla pelkäämättä uudessa suhteessa?
Vanhassa suhteessa uskoin aina, ettei mies petä. Ihmiset vihjailivat toista esim. facebook-käyttäytymisestä ja kun olin entiseni kanssa yhteisessä työpaikassa, asiasta aina tuli pientä vihiä työkavereiltakin. Luotin kuitenkin 95%, en olisi voinut uskoa eksästäni koskaan että hän pettäisi. Ja tietysti - jo ekana viikkona oli pettänyt kun olin matkustanut ulkomaille, ja oli tapaillut päällekkäinkin toista, vaikka oli toitottanut sitä, että pettäminen on niin epähyväksyttävää..ja lopullisesti erosimme, kun työmatkalla kävi pettämässä, vaikka edellisenä päivänä todisti rakkauttaan.
Nyt vuoden jälkeen edellisestä erosta.olen ehkäpä mahdollisesti alkamassa uuteen suhteeseen, mutta nyt pelkoni ovat menneet yli äyräiden: jokainen facebookiin uudelle tapailemalleni miehelle kirjottavat tytöt pelottavat: miksi he hänelle kirjoittavat? miksi hänellä on tuollainen status? Kun hän on bilettämässä/matkalla (ja vielä tuttujen kanssa) mietin aina, että kuulenko joltakin yllättäen että "et usko mitä se sun tapailema mies teki..."...
En kestä sitä, että pelottaa. Itsetuntoni laski ilmeisesti viime suhteen pettämisestä ihan alhaalle. Miten voin olla ajattelematta ja välittämättä mistään, ja uskoa ja luottaa tähän uuteen? Enhän voi aloittaa suhdetta, jos en muuta ajattelutapaani...
ajattelen aina, että ehkäpä se vielä muuttuu...mutta heti feissarisivulleen eksyttyäni iskee sydämeen paniikki - onkohan hänkin kuten eksäni. Enhän voi oikeasti tietää. Viimeksikin elin 7kk pumpulipilvissä.
kertokaa, että miten vanhan suhteen pettymyksiä voi olla pelkäämättä uudessa suhteessa?
Vanhassa suhteessa uskoin aina, ettei mies petä. Ihmiset vihjailivat toista esim. facebook-käyttäytymisestä ja kun olin entiseni kanssa yhteisessä työpaikassa, asiasta aina tuli pientä vihiä työkavereiltakin. Luotin kuitenkin 95%, en olisi voinut uskoa eksästäni koskaan että hän pettäisi. Ja tietysti - jo ekana viikkona oli pettänyt kun olin matkustanut ulkomaille, ja oli tapaillut päällekkäinkin toista, vaikka oli toitottanut sitä, että pettäminen on niin epähyväksyttävää..ja lopullisesti erosimme, kun työmatkalla kävi pettämässä, vaikka edellisenä päivänä todisti rakkauttaan.
Nyt vuoden jälkeen edellisestä erosta.olen ehkäpä mahdollisesti alkamassa uuteen suhteeseen, mutta nyt pelkoni ovat menneet yli äyräiden: jokainen facebookiin uudelle tapailemalleni miehelle kirjottavat tytöt pelottavat: miksi he hänelle kirjoittavat? miksi hänellä on tuollainen status? Kun hän on bilettämässä/matkalla (ja vielä tuttujen kanssa) mietin aina, että kuulenko joltakin yllättäen että "et usko mitä se sun tapailema mies teki..."...
En kestä sitä, että pelottaa. Itsetuntoni laski ilmeisesti viime suhteen pettämisestä ihan alhaalle. Miten voin olla ajattelematta ja välittämättä mistään, ja uskoa ja luottaa tähän uuteen? Enhän voi aloittaa suhdetta, jos en muuta ajattelutapaani...
ajattelen aina, että ehkäpä se vielä muuttuu...mutta heti feissarisivulleen eksyttyäni iskee sydämeen paniikki - onkohan hänkin kuten eksäni. Enhän voi oikeasti tietää. Viimeksikin elin 7kk pumpulipilvissä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No sun täytyy jutella asiasta niiden miesten kanssa kenen kanssa olet tekemisissä.
Tuo facebook on siinä mielessä ikävä konstruktio että se lisää liikaa tietoa, ethän sä oikeasti voi tietää mitä ihmiset tekee, fb ei kerro mitään kenestäkään, oikeasti, ainoastaan heidän hetken mielijohteesta kirjoitettuja juttuja status-päivitykseensä, mutta todellisuus on aivan toinen. Siinä mielessä monet hämmentyy kyseisestä sivustosta, koska se tuottaa informaatiota enemmän mitä ihmiset pystyy ottamaan vastaan. Ja eikö luottamus ole tärkeää? Ei kai sitä tuollainen sivu voi pilata? Ehkä voi, musta koko sivusto on aika turha sitäpaitsi. Kuinkahan moni on riidellyt kyseisen sivun ansiosta ja välityksellä, eikä kasvokkain, aika moni varmaan, tieto lisää tuskaa ja joku fb heittää vielä suolaa niihin haavoihin. Ihme keksintö, joka tuntuu olevan kaikkien huulilla. Ei tää maailma niin läpimätä voi olla etteikö täältä uskollisuutta silti löytäis, olosuhteet on vain kovin hektiset ja tiedonvälitys karannut käsistämme.
Niin ja jatkaakseni vielä että luottamushan on pelkkää puhdasta tunnetta siitä että toinen on vilpitön, ja nykyään kun on koko ajan tietoa käsillä niin se luottamus helposti unohdetaan, koska tieto on jotenkin muka tärkeämpää, ja loppujen lopuksi jonkun tytön kirjoittelut jonnekin fb:n seinälle eivät oikeasti merkitse mitään, koska se on vain kirjaimia ruudulla, tietty mitä on tapahtunut oikeassa elämässä, sillä on väliä..Mut siinä mielessä tuntuu että asiat menee aika turhan sotkuiseksi tätä nykyä, ja kukaan ei uskalla sitoutua tai luottaa tai mitään kun kaikki turhat läpät ja flirtit vaan vilkkuu täällä ihmeellisessä bittimaailmassa...Nii että koita sitten elää täällä kun kaikki on hajotettu nolliin ja ykkösiin, niinkuin ihmisetkin näköjään pikkuhiljaa...
et selvästi ole vielä selvittänyt edellisen suhteesi sotkuja. Painolastia tuntuu olevan liikaa.
Oletko oikeasti valmis vakavaan suhteeseen?
Sitäpaitsi. se on paljon mukavampaa olla "hyväuskoinen" kuin vainoharjainen.