On säälittävää miten noin pieni pilleri kun opamox on,pitää minua vankina ja hallitsee minua kaikin mahdollisin keinoin.Tämä on todella ihmeellinen juttu.Olen laittanut kapulaa rattaisiin,mutta konstit on vähissä,ja hävisin sodan.Aloitan uuden hyökkäyksen pameja vastaan,tosin hiukan toisella strategialla.Hiivin hiljaa eteenpäin ja selätän napit aikaa tappamalla.Olen varannut vuoden tähän sotaani opamox lääkettä vastaan,ja aion selättää nuo pikku otukset purkissa tällä kertaa.
Hävisin taistelun
pienelle pillerille.
7306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen kauhistellut jo vuositolkulla äitiäni kun hän syö särkylääkettä jatkuvasti. Nyt olen näköjään joutumassa samaan kierteeseen. Meillä molemmilla on geeniperimästä johtuva nivelrikko ja tähän saakka sinnittelin. Nyt polvesta on nivelpinta loppu ja sääriluun särky on melkoinen. Säännöllisellä särkylääkkeen syönnillä olen saanut pidettyä säryn kohtuullisena. Olen siis joutunut samaan kierteeseen kuin äitini, eikä siitä ole pääsyä vuosikausiin kun lääkärit eivät vielä halua laittaa tekoniveltä.
lisää:
http://www.terveyshymy.fi/artikkelit/nivelvaivojen-luontainen-hoito
tekijöistä johtuva nivelten rappeuma, joka on pahinta selkärangan alueella.
Äidilläni oli sama ja loppujen lopuksi liikuntakyky meni lähes kokonaan.
Niitä särkyjä oli hirveää katsella ja ajattelin, että valittaako hän ihan huomiota hakeakseen.
No, en ajattele enää niin, kun kivut ovat arkeani ja särkylääke on välttämätön, jos meinaan ulos kodistani lähteä.
Se, että lääkkeen avulla pystyy jonkin verran liikkumaan, on mielenterveydelle todella tärkeää.
Jos jään neljän seinän sisälle ilman minkäänlaista kontaktia ulkomaailmaan, niin silloin kyllä masennun.
On minullakin tuttuja, jotka sanovat, että lääkkeitä he eivät ala syömään ja sen turvin harrastamaan mitään. Hyvä, että autoon jaksavat kävellä.
Mutta minun on pakko pitää jollainlailla kuntoani yllä, muutenhan se päivä, ettei pääse mihinkään, on paljon lähempänä.
Kyllä sillä on merkitystä elämänlaatuun, jos sen kivun saa edes jotenkin hallintaan, vaikka sitten lääkkeellä.
Bentsodiatsepiineistä on hyvä vieroittua hitaasti. Ohjesääntö on, että annosta pienenetään 10-20% 2-3 viikon välein.
Vieroittautumisvaiheessa voi olla hyötyä siitä, että vaihtaa lyhyen puoliintumisajan bentsodiatsepiinin (kuten oksatsepaamin, jota Opamox sisältää) pidemmän puoliintumisajan omaavaan bentsodiatsepiiniin, kuten diatsepaamiin. Tällöin mahdolliset vieroitusoireet tulevat hitaammin ja hallitummin.
Vertailun vuoksi:
Oksatsepaamin puoliintumisaika on noin 4 - 15 tuntia. Diatsepaamin puoliintumisaika on puolestaan noin 20 - 100 tuntia. Puoliintumisajalla tarkoitetaan sitä aikaa, joka kuluu, että lääkeaineesta on puolet poistunut elimistöstäsi.
annoksusta joka mninulla nyt on 90 mg päivä yks neljäsosa per kuukausi.Sitä tiputusmäärää minulle suositteli lääkäri.Aloitan touhun ensimmäisenä päivä kesäkuuta.Minulle ei sopinut puolikkaan nopea pudotus viikossa,koska olen pitkäaikaiskäyttäjä.Se on vuoden kestävä homma.Minun on päästävä noista kirotuista nappuliosta eroon keinolla millä tahansa,minulla tolet tullut,eikä määrä enää riitä.Kaiken lisäksi tuo vuosikymmenten bentsojen napsiminen aiheuttaa paniikkikohtauksia,joka tulee,kun lääkettä napsii tavan vuoksi liian kauan.
Itse käytin aikanaan suurtakin riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä (yksi lääkkeistä lienee nykyisin jo pois myynnistä), mutta kun selvisi se, että näitä lääkkeitä määräsi lääkäri, jolla ei kaikki ollut ihan kohdallaan (hoitohenkilökunta kertoi, ei minun oivallukseni) ja kun itsestäkin tuntui lääkemäärät tolkuttomilta ja kun tuntui, että oireet, minkä vuoksi niitä söin, olivat peräisi lääkepurkeista, niin päätin, että homma loppuu tähän. Varsinkin kun alettiin puhua eläkkeelle hakeutumisesta.
Ja niin loppui. Yksinkertaisesti vain lopetin kaikki. Kärsin kaikki mahdolliset vieroitusoireet, mutta kun henki on vahva.... Aikanaan vieroitusoireet loppuivat ja myös oireet, minkä vuoksi lääkkeet oli minulle aikanaan määrätty. Psyykelääkkeitä en ole liki pariin kymmeneen vuoteen suuhuni pistänyt eikä ole ollut tarvettakaan. Ja työelämässä olen vaikuttanut vuosikausia.
Lääkkeiden käytön alku oli ihan viaton, sillä kyse oli lähinnä tenttijännityksestä. Kun ensimmäisen lääkkeen sain, tuli lisäoireita, joiden vuoksi sitten lisää lääkkeitä jne. Lääkkeiden määrääminen on ihan liian usein hulvatonta.
En kuitenkaan suosittele muilla samaa hevoskuuria. Homma oli vähän samaa kuin joissakin dokkareissa näytetään heroiinivieroituksesta kärsivien kokemaa.
Mutta tähän vielä toinen tosikertomus elävästä elämästä. Tarina on tapahtunut jo niin monia vuosia sitten, että sen voi kertoa ilman, että rikkoo vaitiolovelvollisuutta. Tarina on vain sellainen, että kannattaisi jokaisen miettiä sen opetusta.
Pienten lasten äidille, A:lle, tuli avioero. Hän otti sen hyvin raskaasti, mutta olisi varmasti selvinnyt tilanteesta, jos hänellä olisi ollut riittävästi läheisiä, joiden kanssa purkaa tilannetta. Näin ei ollut ja siksi hän meni terveyskeskuslääkärin pakeille. Lääkäri määräsi tietysti hänelle psyykelääkkeitä. Jonkin aikaa lääkkeitä syötyään A alkoi nähdä, että hänen jalkapohjistaan kasvaa sieniä.
A meni uudelleen lääkärille ja kertoi uusista oireista. Seurauksena oli lisää psyykelääkkeitä. Lääkäri tosin epäili, että jos psyykelääkkeet aiheuttaisivat sieniongelman ja konsultoi siksi psykiatria. Psykiatri teilasi potilasta näkemättä ajatuksen ja sanoi, että lääkitys oli vain tuonut psyykkisen sairauden oireet esille.
Lopulta tilanne meni niin pahaksi, että A joutui eläkkeelle. Eläke oli olematon, koska pienten lasten hoidon vuoksi ei eläkekertymää ollut päässyt syntymään.
Oleellista on, ettei A:lle tarjottukaan mahdollisuutta olla vähän aikaa ilman lääkkeitä, jotta olisi nähty, katoaisiko sieniongelma.
Itselläni katosi moni juttu lääkkeistä luopumisen ja seuranneidenvierotusoireiden jälkeen.
yks kaks,pitää mennä hiljaa ettei hypi ikkunasta ulos ja mene ihan sekaisin.Ei pidä hoppuilla jiljaa hyvä tulee,eikä viekkareita tarvitse isommin potea.