Avioliitolupas: sisältääkö se eittämättä läpi yhteisen elämän
kestävän seksuaalisen aviouskollisuuden puolisoa kohtaan.
Kuinka avioliitossa silloin toteutuu lain sallima yksilön
vapaus itsemääräämisoikeus omaan seksuaalisuuteen
oman ruuminsa tarpeisiin?
Näettökö siinä mitään ristiriitaa ?
Vai onko se mielestänne oikein et määräämisoikeus siirtyy
aviolupauksen myötä toiselle uskollisuuden muodossa ?
Uskottomuushan ei ole millään muotoa rikos
Seksuaaliset tarpeethan eivät pysy avioliitossakaan
samankaltaisina mitä avioliiton alussa olivat jolloin naisen, miehen
seksuaalisuus on yleensä aktiivimmillaan.
Entä jos toinen osapuoli kieltäytyy seksaalisesta kanssa-
käymisestä vedoten oman ruumiinsa itsemääräämisoikeuteen
esim .puoleksi vuodeksi ?Onko toisella oikeus vedota myös oman ruuminsa seksuaaliseen oikeuteen käymällä vaikkapa
vieraissa ?
kestävän seksuaalisen aviouskollisuuden puolisoa kohtaan.
Kuinka avioliitossa silloin toteutuu lain sallima yksilön
vapaus itsemääräämisoikeus omaan seksuaalisuuteen
oman ruuminsa tarpeisiin?
Näettökö siinä mitään ristiriitaa ?
Vai onko se mielestänne oikein et määräämisoikeus siirtyy
aviolupauksen myötä toiselle uskollisuuden muodossa ?
Uskottomuushan ei ole millään muotoa rikos
Seksuaaliset tarpeethan eivät pysy avioliitossakaan
samankaltaisina mitä avioliiton alussa olivat jolloin naisen, miehen
seksuaalisuus on yleensä aktiivimmillaan.
Entä jos toinen osapuoli kieltäytyy seksaalisesta kanssa-
käymisestä vedoten oman ruumiinsa itsemääräämisoikeuteen
esim .puoleksi vuodeksi ?Onko toisella oikeus vedota myös oman ruuminsa seksuaaliseen oikeuteen käymällä vaikkapa
vieraissa ?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mutta tuo ajatusmallihan onkin tarkoitettu juuri sinunlaisillesi vähä-älyisille, joilla naimisiinmenon pääkriteeri on seksi, joten käy ihan rauhassa vaan vieraissa, voithan vedota imbesilliyteen.
Nim.noh vaikuttaa että älykkyytesi riittää oikein hyvin toisten solvaamiseen mutta
ei taida olla sinusta keskustelemaan asiallisesti aiheesta uskottomuus,
mutta se suotakoon sinulle anteeksi.
En mielestäni tuonut esiin omaa kantaani esiin uskollisuuden puolesta taikka vastaan.
Kysymys voisi yhtälailla kuulua miksi kaksi ihmistä jotka solmivat avioliiton uskollisuuden luottamuksen ja rakkauden nimeen
kaikesta julkisesti ilmoitetusta avioliitolupauksesta huolimatta päätyvät
uskottomuuden polulle ,ainakin toinen heistä .
Tahdoimme taikka ei melko moni joutuu elämänsä aikana kohtaamaan kumppaninsa taholta tällaisen ongelman ,syntipukin nimeltä uskottomuus.
jokaisen ARVOmaailma määritä ne moraalisäännöt, joiden mukaan valinnat tehdään. Olisi joskus hyvä erottaa, mistä oikeastaan puhutaan.
Avioliittolupaus, eli mikä lupaus? Kenelle tämä lupaus tehdään? Onko se esim. uskonnollinen yhdyskunta (kuten ev.lut. tai ortodoksinen kirkko)? Vai onko se yhteiskunnalle tehty ”lupaus” (jos sen nyt voi noin tulkita) maistraatissa? Nämä ovat sisällöltään erilaisia.
Avioliitto on ennenkaikkea oikeudellinen toimenpide, jolla määritellään omaisuuteen liittyvät asiat ja erilaiset huoltovelvoitteet. Tätä ohjaa laki. Avoliittoa ei koske nämä lait.
Onko se lupaus sille puolisolle, eli puhutaankin ihmissuhteesta? Mehän voimme vapaasti muodostaa ihan sellaisen avioliiton kuin haluamme eli sopia vaikka seksistä. Sitä määrittelee sitten ne meidän omat moraali ja eettiset käsityksemme. Eikös parisuhteessa nämä ole niitä tärkeitä seikkoja jotka olisi syytä puhua ja sopia jo ennen avioliiton (tai avoliiton) solmimista? Yleisesti kai seurusteluaika on tätä varten.
Eli ristiriitaa ei synny, mikäli on edes jotenkin keskustellut niistä puolison kanssa. Ristiriita syntyy silloin, kun kumpikaan ei hyväksy toisen näkemyksiä tai toimitaan salaa toisen sitä tietämättä.
Kiitos asiallisesta vastauksestasi .
Tarkoitushan palstalla on keskustella nimenomaan uskottomuuden ongelmista.
Vaikka evankelisluterilainen uskonto puoltaa uskollisuuden lakia "älä petä"
siitä huolimatta juuri näissäkin piireissä on melko runsaasti avioliiton ulkopuolisia
seksisuhteita. Lisäksi on pareja jotka elävät uskossa mutta saattavat
asua yhdessä seksuaaliseti. sitoutumattomassa liitossa vailla avioliittoon
sitoutumista ns.susiparina .Paljon on yksinäisiä naisia joilla on joitain miessuhteita
saattaa olla useampikin seksuaalinen suhde ollut elämäsä aikana käyvät melko ahkeraan kirkossa mutta siitä huolimatta toteuttavat yksilöinä omia seksuaalisia
tarpeitaan .Olen elämäni aikana nähnyt paljon petollisuutta ,uskottomuutta
näissäkin kirkollisissa piireissä joten tällaiset yhteisöt eivät ole vapaita uskottomuuden ongelmista .
Aloitusviestisi ei vaikuta missään muodossa puolueettomalta yleiskeskustelulta uskottomuudesta, vaan juuri sellaiselta muka viisaalta ja hyvin perustellulta tekosyyltä käydä vierailla jalkoväleillä aina kun huvittaa. Ja eikö se nyt järkikin ilman sen suurempia pohdiskeluja teille arvon petturuuden puolustajat kerro, että se uskollisuuslupaus tehdään aviopuolisolle eikä kirkoille sun muille ulkopuolisille tahoille.
Nekin, jotka aikovat muodostaa avoimen avioliiton, voidaan vihkiä kirkollisesti ja siihen vihkikaavaan kuuluu "lupaus" uskollisuudesta (tosin siinä taidetaan tarkoittaa kokonaisvaltaisempaa uskollisuutta kuin pelkkä seksiuskollisuus).
Samoin tuo lupaus annetaan seurakunnan läsnä ollessa niissäkin tapauksissa, vaikka toinen on mielessään jo päättänyt olla olematta seksuaalisesti uskollinen. Silloin tuo lupaus annetaan "kirkolle".
Mielestäni uskottomuus ei ole niinkään "yksilön vapaus" tai "oman ruumiinsa itsemääräämisoikeus" ja blaa-blaa-blaa.
Minusta uskottomuudessa ongelmana on nimenomaan se, että on luvattu ja vannottu kunnioittaa aviopuolisoa, mutta pikkuisen lihallisen himon pilkahtaessa sillä lupauksella ei ole enää mitään merkitystä. Kunnioittaminen on yhtäkkiä tylsää. Sitä lihanhimoa seuraa pettäminen, pettämistä seuraa valehtelu, valehtelua seuraa vereslihalle asti tuskaa ja surua. Uskollisuus ei todellakaan ole rikos, ei ole. Mutta se on sitova kättä päälle -sopimus, jota ei sovi uudelleenarvioida aina sen mukaan, mistä tuuli sattuu sinä päivänä puhaltaa.
Eikö olisi helpompaa, että ne ihmiset jotka nyt eivät niin kauheasti fanita sitä uskollisuutta ja oma napa on aina kaikkein tärkein, niin he sitten pysyisivät villeinä sinkkuina ja saisivat nauttia yllin kyllin siitä yksilön vapaudestaan. Ei kai ketään pakoteta siihen avioliiton ahdistavaan satamaan? Tai jos huomaa erehtyneensä, niin vaihtaa sitten suosista siviilisäätyä. Fakta kuitenkin on, että juuri nämä heikkolihaiset ovat yleensä samalla myös melko munattomia sieluja tehdäkseen niin kovan sarjan päätöksen.
Minulle avioliittolupaus siis kiteytyy siihen, että haluan rakastaa, tukea ja kunnioittaa aviopuolisoani elämän kivikkoisella polulla. Se on mielestäni niin arvokas ja vaativa lupaus, että väliaikaisista lihanhimoista on saatava tukeva niskaote ja heitettävä se päättäväisesti mahdollisimman kauas horisonttiin kotirauhaa rikkomasta.
Olen 43-vuotias, enkä ole eläessäni pettänyt yhtään parisuhteeni toista osapuolta, mahdollisuuksista ja hetken mieliteoista huolimatta. Suhteitten välillä pidin aikoinani luovaa taukoa ja revin riemun irti siitä vaiheesta, mutta en myöskään ollut kenellekään tilivelvollinen.
Mielestäni ihmisessä tulee olla sen verran särmää, että pysyy sanojensa takana. Jos jotain haluaa tehdä väärin, eli tässä tapauksessa aviopuolison pettäminen, niin toki Koottuja Selityksiä löytyy sekä osa 1, että jopa jatko-osa 2. Sieltä löytyy aivan varmasti myös kappale otsikolla "Itsemääräämisoikeus omaan seksuaalisuuteen" ja ei kun menoksi sen siunauksen saattelemana.
Mitä tehdä tilanteessa jossa toinen osapuoli ei enää kaipaa lainkaan seksiä
ja on kieltäytynyt harrastamasta seksiä nimenomaan tähän itsemääräämisoikeuteen vedoten.Ei myöskään salli pettämistä.
Kysessä on vanhempi pariskunta .Mies on vielä seksuaalisesti aktiiviinen
ja kaipaisi kovasti läheisyyttä ja seksuaalista kanssakäymistä naisen kanssa,
ennenkaikkea vaimonsa kanssa.
Täytyykö hänen vain tyytyä osaansa kerran on uskollisuusvalan vannonut.
Kysessä on 57 vuotias pariskunta !
Täytyykö miehen luopua rakastamastaan puolisosta mikäli haluaa kaipaamaansa läheisyyttä naiselta ,seksuaalisen kanssakäymisen muodossa
Miten toimitaan tällaisessa tapauksessa ?
Sinulla on aika selvästi mieleisesi vastaus valmiina kysymykseesi ja etsit sille täältä näköjään vain vahvistusta.
Mikähän se minun vastaus mahtanee olla kun en itse sitä tiedä?
Todennäköisesti sinä viisaudessassi tiedät koska tiedät etukäteen mitä
kukin vastailee palstoilla :0).
sanoa, mikä toimii, sillä taustatietoja tulisi olla vähän enemmän. Näin netissä niitä ei edes kannata kertoa.
Muutamia ehdotuksia joita voisi harkita:
1 Hän valitsee perheen ja hoitaa seksuaaliset tarpeensa itse.
2 Hän kertoo tunteistaan vaimolle. Ilmaisee kuinka pahalta hänestä tuntuu olla ilman seksiä. Mitä vaimo itse ehdottaisi? Jos puoliso kieltäytyy edes miettimästä (myötätuntoa ei heru), mies ilmaisee että siinä tapauksessa on suuri riski että hän saattaa langeta. Hän kertoo samalla että on pahoillaan. Tämä on ennakkovaroitus, joka usein saa puolisonkin puhumaan.
Yllättävän usein tämä johtaa varsin syvälliseen keskusteluun jopa elämän perusarvoista. Samalla voi myös paljastua syy siihen, miksi puoliso on menettänyt halukkuutensa, ja asialle voi tehdä kohennusta.
Jos tuntuu, etteivät taidot riitä näin vaikeaan puimiseen, toki siihen voi hakea apua vaikka terapeutilta.
3 Saattaahan olla, että vaimo suostuu esim. vaikka masturboimaan häntä.
4 Jos vaimo myöntyy, maksullinen seksi lie turvallisinta. Siitä ei seuraa niin helposti tunnesuhteita. Toki tuon ikäisiä naisia on vapaana ja varmasti suostuvaisia myös pelkkään seksisuhteeseen.
5 Salasuhde jossa riskit ovat isot. Se paljastuu, niin mitä sitten seuraa? Avioeroko? Jos on näin, kannattaa siis lähteä siitäkin vaihtoehdosta jo alun pitäen liikkeelle.
miksi uskollisuus / uskottomuus tunnutaan mieltävän pelkästään seksiin liittyväksi asiaksi?! Papinaamenesta on jo kyllä jokunen vuosi vierähtänyt... Mutta muistaakseni pappi ei kysynyt, lupaanko olla paneskelematta muiden kuin siippani kanssa?!
Uskottomuus voi olla niin paljon muuta kuin sitä, ettei jaa ruumistaan kenenkään muun kuin puolisonsa kanssa! Uskottomuus on toisen pettämistä hädän hetkellä, kun on luvannut rämpiä toisen rinnalla niin myötä- kuin vastamäetkin jättämättä kaveria pulaan. Uskottomuus on sitä, että tuhoaa yhteiset unelmat menemällä ostamaan Karibianristeily-säästöillä moottoripyörän. Uskottomuus on toisen mielipiteiden järjestelmällistä lyttäämistä ja toisen vähättelemistä - kun on luvannut kunnioittaa ja rakastaa toista.
Itse koin ainakin hemmetin paljon loukkaavampana sen, että puoliso käänsi minulle selkänsä juuri silloin, kun olisin tarvinnut hänen tukeaan vaikeana aikana. Enpä usko, että olisin enempää loukkaantunut, jos hän olisi kärynnyt "päiväkahvittelusta" naapurin rouvan kanssa. No, mutta kaikki on suhteellista...
että asia ei ole niin yksioikoinen. Kuka sen määrää, että uskottomuutta tai luottamuksen pettämistä on vain seksi tai fyysinen kontakti?
Kyllä minusta pahemmalta tuntuu juuri tuo, että kääntää selkänsä toisen vaikeuksille tukemisen sijaan tai että petaa uutta suhdetta ja samalla antaa puolison rauhassa kärsiä masennuksesta tai että antaa ymmärtää, että yhteistä tulevaisuutta vielä on vaikka ei ole jne jne.
Eräs viisaampi sielunasioissa sanoi, että pidä aina perheen puolta, oli asia mikä tahansa ja sitä neuvoa tulen jatkossa noudattamaan uudessa mahdollisessa suhteessani. En tosin sitten, jos mies pettää niin siinä menee se puolustamisen raja. Mutta muuten, jos perustat eivät ole kunnossa niin ei kannata tuhlata aikaa suhteen uudelleen lämmittelyyn, luottamus ei enää palaa entiselleen kun olet kerran sen puolisosi hyljännyt, henkisesti tai fyysisesti.
Todellakin uskollisuus on jotain enemmän kuin pelkkää pidättäytymistä ulkopuolisilta seksisuhteilta. Johtuneeko tämän päivän seksikeskeisyydestä, että ei enää ajatella mitään muuta. Erona vanhaan käsitykseen on että ennen perhe oli tärkeämpi ja kokonaisuus, jolloin syrjähypyt eivät paineet niin paljon vaa’assa?
Olen joskus keskustellut tuttavieni kanssa siitä, mikä on pahinta mitä parisuhteessa tehdään, millä kaikilla tavoin voi olla uskoton. Tulimme juuri tuohon saman lopputulokseen kuin sinäkin.
Mitä iloa siitä on vaikka puoliso ei käykään vieraissa, jos hän muissa asioissa on epäluotettava? Ei hoida raha-asioitaan, on aina pois (ja juuri silloin kun hänen tukeaan tarvitsisi), on töykeä ja välinpitämätön, väkivaltainen, puhuu pahaa puolisostaan ja lapsistaan jne.
Voin kertoa että henkisesti on raskasta ja ahdistavaa elää tuollaisessa parisuhteessa. Jatkuva epävarmuus, pelko ja varuillaan olo joka päivää. Hämmästyttävintä muuten oli että ”muut” eivät pitäneet tällaista uskottomuutta pahana, heille se ei ollut eron aihe.
En vieläkään oikein ymmärrä, miksi vain ja ainoastaan (joidenkin moraalikäsitykset ovat kummallisia?) seksuaalinen pettäminen on se ainoa syy eroamiseen? Asia kääntyy myös niin päin, että vaikka puoliso on muissa asioissa uskollinen, mutta erehtyy vieraisiin lakanoihin, niin sitäkään ei saisi antaa anteeksi
Olet aivan oikeassa..minut petettiin raha-asioissa, ei liiton ulkopuolisesssa suhteessa. Kaikki sukulaisetkin odottivat, että minä annan anteeksi ja maksan velat yksinäni ja annan toiselle osapuolelle vieläpä viikkorahaa..se. mitä minulle tehtiin oli pahempaa kuin seksuaalinen pettäminen...
Vieraisiin lakanoihin eksyminen voi olla helpotus henkisen painostuksen alla eläville..