Ollaan oltu vaimoni kanssa yhdessä kaksi ja puoli vuotta. Ongelma suhteessamme on aina ollut vaimon sairaalloinen epärehellisyys. Hän valehtelee sekä isoja että pieniä asioita. Valehtelu on hänelle jonkinlainen sairaus ja se rassaa välejämme pahemman kerran.
Koen itseäni kokoajan kaltoin kohdelluksi ja olen pyytänyt häntä lopettamaan valehtelun koska suhteemme kärsii. Aina hän lupaa lopettaa mutta silti jää viikottain kiinni yleensä ihan mitättömistäkin valheista mutta ei se kivalta tunnu. Kaiken lisäksi hän ei ole moksiskaan asioista vaan suuttuu siitä minulle kun rähjään vaikka tietää syyn olevan itsessään.
Hän haki jo viimevuonna eroakin minusta ja olin valmis siihen kun suhteemme oli jatkuvassa umpikujassa mutta sukulaiseni kuoleman tapaus ja itsellä herkkä mieli sai hänet muuttamaan mielensä ja peruimme eron. Lupasi hän taas jättävänsä valehtelun.
Viikkoja meni ja sama alkoi. Riidat yltyivät ja loppujen lopuksi alkoi hän valehtelemaan veljelleen että olen väkivaltainen ja kohtelen häntä muka epäasiallisesti. Veli vaimoineen hyökkäsi sanoin kimppuuni ja haukkui kuinka huonosti kohtelen vaimoani.
Tämä oli liikaa. Muutin pois toiselle paikkakunnalle ja vaihdoin työpaikkaa. Itku alkoi mutta oli se hänelle jo liian myöhäistä.
Lupaa muuttaa perässä vuoden päästä ja kertoo rakastavansa. Sovimme viikottaiset tapaamiset mutta hänellähän on oikeus olla tulematta kun sille päälle sattuu. Valehtelee että ei ole rahaa, on töitä, lapsia tulee hoidettavaks yms mutta kun itse vastavuoroon keksin ehkä kostoksi syitä olla tulematta alkaa kiukuttelu.
Täytyy myöntää että olen tullut vainoharhaiseksi näistä kaikista valheista ja varmaan totuuksiakin menee ohi kun en vaan enään usko.
Mieleni on sekaisin koska jostain ihme syystä rakastan häntä syvästi mutta en vaan jaksa enään.
Kaipuu on kova mutta aina on seinä vastassa.
Eiliset valheet joihin hän sai jo poikansa mukaan meni niin yli että sanoin hakevani eroa.
Eroon liittyen kysyisin vielä että onko vaimon suostuttava eroon koska epäilen että minulle koituvien käräjäoikeuden käsittely maksujen takia onko noin 75e ei hän allekirjoita paperia ja asia jää ilmaan odottamaan kahden vuoden asumus eroa vai saanko eron vaikka hän ei suostuisikaan??
Avioehto suojaa omaisuuttani sentään.
Ajatusmaailmani rakkauden ja eron suhteen on niin jo sekaisin ja pahassa masennuksessa että välillä olen myös miettinyt että suojaako avioehto omaisuuttani häneltä jos satun menehtymään?
Haluaisin että hän ei pääse silloin siihenkään vähään käsiksi vaan ne päätyisivät vanhemmilleni vai onko aviopuoliso heti ensisijainen perillinen? Jos on, testamentti on tehtävä.
Kyllä tässä vielä sentään järki pelaa muttakun sydämeen vaan sattuu niin kovasti tämä rakkaus vaikka tuntuukin että vasta rakkautta ei saakaan.
Koen itseäni kokoajan kaltoin kohdelluksi ja olen pyytänyt häntä lopettamaan valehtelun koska suhteemme kärsii. Aina hän lupaa lopettaa mutta silti jää viikottain kiinni yleensä ihan mitättömistäkin valheista mutta ei se kivalta tunnu. Kaiken lisäksi hän ei ole moksiskaan asioista vaan suuttuu siitä minulle kun rähjään vaikka tietää syyn olevan itsessään.
Hän haki jo viimevuonna eroakin minusta ja olin valmis siihen kun suhteemme oli jatkuvassa umpikujassa mutta sukulaiseni kuoleman tapaus ja itsellä herkkä mieli sai hänet muuttamaan mielensä ja peruimme eron. Lupasi hän taas jättävänsä valehtelun.
Viikkoja meni ja sama alkoi. Riidat yltyivät ja loppujen lopuksi alkoi hän valehtelemaan veljelleen että olen väkivaltainen ja kohtelen häntä muka epäasiallisesti. Veli vaimoineen hyökkäsi sanoin kimppuuni ja haukkui kuinka huonosti kohtelen vaimoani.
Tämä oli liikaa. Muutin pois toiselle paikkakunnalle ja vaihdoin työpaikkaa. Itku alkoi mutta oli se hänelle jo liian myöhäistä.
Lupaa muuttaa perässä vuoden päästä ja kertoo rakastavansa. Sovimme viikottaiset tapaamiset mutta hänellähän on oikeus olla tulematta kun sille päälle sattuu. Valehtelee että ei ole rahaa, on töitä, lapsia tulee hoidettavaks yms mutta kun itse vastavuoroon keksin ehkä kostoksi syitä olla tulematta alkaa kiukuttelu.
Täytyy myöntää että olen tullut vainoharhaiseksi näistä kaikista valheista ja varmaan totuuksiakin menee ohi kun en vaan enään usko.
Mieleni on sekaisin koska jostain ihme syystä rakastan häntä syvästi mutta en vaan jaksa enään.
Kaipuu on kova mutta aina on seinä vastassa.
Eiliset valheet joihin hän sai jo poikansa mukaan meni niin yli että sanoin hakevani eroa.
Eroon liittyen kysyisin vielä että onko vaimon suostuttava eroon koska epäilen että minulle koituvien käräjäoikeuden käsittely maksujen takia onko noin 75e ei hän allekirjoita paperia ja asia jää ilmaan odottamaan kahden vuoden asumus eroa vai saanko eron vaikka hän ei suostuisikaan??
Avioehto suojaa omaisuuttani sentään.
Ajatusmaailmani rakkauden ja eron suhteen on niin jo sekaisin ja pahassa masennuksessa että välillä olen myös miettinyt että suojaako avioehto omaisuuttani häneltä jos satun menehtymään?
Haluaisin että hän ei pääse silloin siihenkään vähään käsiksi vaan ne päätyisivät vanhemmilleni vai onko aviopuoliso heti ensisijainen perillinen? Jos on, testamentti on tehtävä.
Kyllä tässä vielä sentään järki pelaa muttakun sydämeen vaan sattuu niin kovasti tämä rakkaus vaikka tuntuukin että vasta rakkautta ei saakaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
älä kärsi enää. Jätä vaimo suosiolla. Meitä kunnollisiakin on olemassa. Tai vaadi että vaimosi menee hoitoon, jos haluat jatkaa liittoa. Mutta miksi haluat kärsiä huonossa liitossa?
Valehtelu on sellainen asia, että kaikki meistä sitä tekee, toiset enemmän, toiset vähemmän. Ei se asia tule muuttumaan, joten joko hyväksyt, että vaimo valehtelee tai sitten eroat.
Parasta sinun on varmaan tehdä se testamentti joka tapauksessa. Jos avioehto on ja kuolisit, niin omaisuutesi menee lähisukulaisille eli vanhemmillesi käsittääkseni joten se ei sinänsä ole tarpeellinen, mutta varman päälle kannattaa aina pelata.
Voimia
Jos luottamus menee, niin vaikeaa on se uudelleen rakentaa ellei mahdotonta. Eli tapaukseesasi ainoa, jo mielenrauhan saamiseksi on, ero.
Mitä normi-eroon tulee, sehän on se kaksi vaiheinen, mutta jos todistetusti ei ole ollut yhteiselämää, kuten tapauksessasi, niin yksi hakemus riittänee. Tietoa saat kihlakuntasi kansliasta, toki google ja oikeat hakusanat avittavat prosessin alulle saattamista.
Eroa tuleva ex-vaimosi voi hieman pitkittämään, mutta ei estämään . . . . viimekädessä vouti vie paperit allekirjoitettavaksi vaikka töihin.
Avioehto on hyvä ja vaikka kuolisitkin kesken prosessin, niin omaisuutesi jako tapahtuu avioedtojen mukaisesti. Toki kannattaa tehdä varmemman vakuudeksi testamenttikin, eipähän jää itsellesi kaivertelemaan.
Ja neuvon tynkää . . . . . . keskustele jatkossa tuleven ex:n kanssa mieluiten tuttujen tai ystävien läsnäollessa, sillä hänhän voi jatkossa syyttää väkivaltaisuudesta / tehdä rikosilmoituksen tsm.
Niin, tähän on tietyllä tavalla vaikea vastata, koska en todellakaan tunne sinua, ja kertomuksesi on sinun puoli asiasta. Hyvinkin voit puhua totta, tai sitten toisaalta....
Itselläni oli aikanaan kumppani joka väitti minun koko ajan valehtelevan kaikesta. sain aina kauhean ryöpyn kaikesta niskaani, ja erinlaiset tarinat elivät hänen päässään ihan omaa elämää. Haukuilta ei säästynyt kukaan lähipiirissäni, ei ystävät ja pomonikin hän haukkui puhelimessa pystyyn. Lopuksi olin vaan haamu itsestäni ja vapiseva haavan lehti. En toki väitä että olisin mikään helppo ihminen, suuttuessa on sitten kohdallani piru irti. Joten vikansa oli kyllä molemmilla.
En ole kyllä väittämässä että sinä olisit sellainen, mutta kun taas ei tiedä millainen ihminen kirjoittelee tarinaansa, niin tota on kenenkään täällä oleva vaikea loppu viimein kommentoida, ehkäpä joku läheinen ihminen pystyisi paremmin näkemään tilanteen kokonaiskuvan, ja sanoa paremmin mitä tollasessa tilanteessa mahdollisesti kannattas tehdä.
Toivon vaan että tilanne selviää jollain tavalla. voimia!
Aivan tuttu tilanne. Haukut, sylkeminen ja lyöminen olivat tuttuja ja kun soitin kerran poliisit ja häipyi meidän yhteisen lapsen kanssa ja kahden aiemman lapsen kanssa. Koko porukan olin elättänyt, mutta en kestänyt sitä henkistä ja fyysistä väkivaltaa, joka häneltä tuli. Nyt sitten häätöuhan alla yhteisestä talosta, jonka olen suureksi rahoittanut. Sen lisäksi hän vaati hallusani olevaa suvun omaisuudesta puolet. Tämä rouva oli täysin varaton tavatessamme ja maksoin jopa hänen entisiä velkojaan. Omaa lastanikaan en ole päässyt näkemään kahteen viikkoo, jota rehellisyyden nimissä minä enimmäkseen hoidin, vaikka hän oli päivät kotona. Nyt olis huippujuristi tarpeen?
Jos pysytyt todistaamaan keiken mitä olet rahoittanut olet vahvoilla ja jos asunto velaton niin haet omalle puoliskolle melekin sen arvon verran lainaa ja nostat rhat ja ne ei näy missään niin varallisuudesta vähennetään velat niin voit jäädä voiton puolelle niin hyvä tulee. aota lakihenkilö ja valmistele ero ennen kuin laitatte esimmästä etohakemusta sisään niin voit onnistua ja miksi et ole tehnyt avioehtoa jos sinulla on paljon enemmän omaisuutta kuin toisella niin ei tarttis turhasta maksella.
Sairasta. Hullu akka. Lähde kävelemään, ei tuommosta kenenkään tarvi kärsiä.
oli erehdys, että peruitte eron. Hae nyt sitä uudestaan. Jatkossa voisit kuitenkin vain luottaasiihen, että vaimo valehtelee!
Toisen osapuolen ei ole eroon "suostuttava". Eroon tuomitaan, vaikka hakee eroa yksin. Ensin siis 1. vaihe, sitten 2.
Aviopuoliso ei ole perillinen. Puoliso saa AVIO-OIKEUDEN nojalla puolet omaisuudesta, ellei avio-ehtoa ole. Teillä siis on. Riippuu täysin sen sisällöstä - mitä siinä rajataan avio-oikeuden ulkopuolelle? Jos se sulkee kokonaan puolison oikeuden omaisuuteesi, poikasi perii sen, jos sattuisit kuolemaan ennen eroa. Jos taas avio-oikeus ei koske koko omaisuuttasi - pelkästään osaa siitä, niin vaimosi saisi avio-oikeuden nojalla puolet siitä omaisuudesta, joka ei kuulu avioehdon piiriin (poikasi kokonaan sen puolen omaisuudesta, joka avioehtoon kuuluu).
Aviopuoliso perii siinä tapauksessa, että kuolleella ei ole lapsia (ellei ole tehty testamenttia toisin).
Jos on rintaperillisiä, aviopuoliso ei peri (taaskin tilanne voidaan muuttaa testamentilla, joskin lapset saavat silti lakiosan).
Tuntui kuin olisin lukenut omasta elämästäni. Mieheni valehtelee minulle, ei pidä kiinni lupauksistaan, ryyppää ja rällää. Nyt ollu jo 2yötä poissa, ei hajuakaan missä on. Meillä 2 ja 4 vuotiaat lapset. Tänä aamuna oli pakko tehdä omat ratkaisuni, kävin viemässä eropaperit käräjäoikeuteen. Mua sattuu mut pakko jaksaa lasten takia.
Avioliittoni kesti 5 vuotta. Siitä viimeiset 3 istuin selkävamman vuoksi pyörätuolissa. Päivää ennen lähtöään mieheni vannoi vielä ikuista rakkautta ja lupasi pysyä rinnallani kävi miten kävi. Seuraavana päivänä hän kävi naapurin neidon luona, joka strippaa ammmatikseen. Tuli käymään kotona ja totesi lähtevänsä heti ja pysyvästi. Pyysi minua pakkaamaan omaisuutensa ja se oli siinä.
Nyt kävelen jo lyhyitä matkoja, kuitenkin istun suurimman osan ajastani kotona ja tunnen itseni arvottomaksi. Uusi nainen on hoikempi, nuorempi ja kauniimpi, tekstiviesteissä kerrotaan. Itsetuntoni ottaa kolhuja, muttei suostu murtumaan. Olen parempi ihminen kuin kumpikaan heistä. Voin katsoa itseäni peiliin häpeilemättä.
Jos jompi kumpi eroavista kuolee avioeron harkinta-aikana, tehdään ensin ositus ja vasta sitten perinnönjako.
Harkinta-aika alkaa siitä kun yhteinen hakemus on jätetty tai yksipuoleinen on saatu tiedoksi toiselle. Ennen tätä päivämäärää puolisot ovat perinnönjaon kannallta normaalisti naimisissa.
Heippa kaikille!!!!!
Mitäs ajattelette tälläisestä asiasta kun mieheni seksiviestitteli yhden toisen naisen kanssa.Laittoivat puolin ja toisin alastonkuvia itsestään. Ja jäi kiinni siitä 3 viikkoa ennenkuin mentiiin naimisiin.. En tiennyt mitä pitää tehdä ja suostuin naimisiin koska kutsut oltiin jo lähetetty. noo tässä olla ollaan oltu kohta 1v naimisissa ja joku aika sitten mies jäi kiinni että oli pornosivulla tai siis hänellä oli profiili siellä. Mä en tosiian tiedä pitäiskö hakea eroa kun en luota mieheeni ollenkaan!!!!
Mies pettää, lineee pettänyt jo ennen avioliittoa, on ehkä jopa seksiaddikti. EI kannata koskaan luottaa, ja jos on omia "äijä" tms reissuja, voit vain rvata mitä ne sisältävät. Elänet valheellisessa, miehen kusettamana liitossa, jossa sua petetään jatkuvasti ja aina kun kyetään, aina niin kauan kunnes kärätytät rysän päältä tai kunnon todisteiden kera tai eroat.