Millä perusteella valitsette kumppanin ?
Äitini valitsi isäni vaikka oli jo etukäteen tietoinen hänen
suosiostaan naisten keskuudessa ja vielä häntä varoi-
tettiin isäni alkoholiongelmasta siitä huolimatta äitini hyvin
tuntien vastuullisena ja hyvinkin järkevänä ihmisenä
lankesi isäni pauloihin.
Myöhemmin pettyessään hän syytti isääni kaikesta vaikka
olikin tieoinen isäni taustasta.
Isäni oli nuorena aviomiehenä poissa vkl:ja kotoa petti myös äitiäni.
Isäni kyllä muuttui vastuullisemmaksi iän myötä.
Mikä saa naisen solmimaan näin järjenvastaisen itselleen
ei edullisen liiton äitini oli 30v avioituessaan ja isäni 7 v
nuorempi.
Itse ajattelen valinnan olevan ihan viettien ja tunteen varassa
Järki ja tunne eivät mahdu näköjään vastuuntuntoisenkaan ihmisen päähän, saati sitten vastuuttoman.
Äidilläni olisi ollut kunnollisiakin aviomieskandidaatteja
ja helpompaa elämää tarjolla-
Miksi nainen toimii järjen ja jälkeläisten edunkin vastaisesti.
Onko sittenkin kyse vietistä joka sumenee rakastumisen myötä ?
Mietin myös moniko järkevä nainen solmii yhäkin
epäedullisia liittoja itselleen ja jälkeläisillee vietin mukaan.
Onko uskoton puoliso ennustettavissa?
Äitini valitsi isäni vaikka oli jo etukäteen tietoinen hänen
suosiostaan naisten keskuudessa ja vielä häntä varoi-
tettiin isäni alkoholiongelmasta siitä huolimatta äitini hyvin
tuntien vastuullisena ja hyvinkin järkevänä ihmisenä
lankesi isäni pauloihin.
Myöhemmin pettyessään hän syytti isääni kaikesta vaikka
olikin tieoinen isäni taustasta.
Isäni oli nuorena aviomiehenä poissa vkl:ja kotoa petti myös äitiäni.
Isäni kyllä muuttui vastuullisemmaksi iän myötä.
Mikä saa naisen solmimaan näin järjenvastaisen itselleen
ei edullisen liiton äitini oli 30v avioituessaan ja isäni 7 v
nuorempi.
Itse ajattelen valinnan olevan ihan viettien ja tunteen varassa
Järki ja tunne eivät mahdu näköjään vastuuntuntoisenkaan ihmisen päähän, saati sitten vastuuttoman.
Äidilläni olisi ollut kunnollisiakin aviomieskandidaatteja
ja helpompaa elämää tarjolla-
Miksi nainen toimii järjen ja jälkeläisten edunkin vastaisesti.
Onko sittenkin kyse vietistä joka sumenee rakastumisen myötä ?
Mietin myös moniko järkevä nainen solmii yhäkin
epäedullisia liittoja itselleen ja jälkeläisillee vietin mukaan.
Onko uskoton puoliso ennustettavissa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jtk kyseiseen aiheeseen .Eilen tuli keskustelua erään tuttavanaisen kanssa
uskottomuudesta nimenoman siitä voiko jo ennakoida etukäteen joidenkin miesehdokkaiden tulevaa käytöstä jo seurustelutilanteessa.
Hänen miesystävä on pitkäaikaistyötön 46 vuotias ja asuu yhä vanhempien luona.
edellinen suhde päätyi naisystävän kuolemaan suhde kesti 20 vuotta
mihellä oli muutama yhden illan juttu tänä aika.Tässä pidemmässäkin suhteessaan
mies oli kirjoilla vanhempiensa luona asui pääasiallisesti kuitenki miltei toisessa osoitteessa.
Nainen kysyi minulta kannataako hänen edes jatkaa tällaisen miehen tapaamista.Lisäksi miehelle maistuu alko silloin kun ottaa juo melko reippaasti?
Nyt kysyisin muilta palstalisilta miten on kelpaisiko teille tällainen
miesehdokas esim perheen perustamismielessä.
Nainen on kiintynyt mieheen mutta epäröi tulevaa ?
tutkittu jo aika tavalla. Puolison valintaan vaikuttaa monet seikat. Yksi on opitut asiat, minkälainen on miehen malli lapsuudesta? Samoin mitkä ovat ympäristön arvot (sukulaiset, ystävät, yhteisöt, media jne.), mm. käsitykset siitä, millainen sen ”hyvän” puolison tulee olla. Tähän malliin on voinut vaikuttaa moni muukin kuin vain isä. Myös tahdosta riippumattomat tekijät on pelissä, eli mennään ihan fysiologiselle tasolle, feromoneineen sun muine hormoneineen.
Omalla tahdolla on vaikutusta siihen, mitä arvoja ja mieltymyksiä meillä on, eli millaiset piirteet me koemme miellyttävinä. Kokemuksen myötä myös alamme erottaa mitkä ovat realistisia ja mitkä eivät, samoin mitkä ovat epätoivottavia ja mitkä eivät.
Oma elämäntilanne tuo tietyn alttiuden ”rakastumiseen”, nuorena paine on kova saada kokea moinen tunne ja seurustella, kokeilla seksiä ja ehkä perustaa se perhe. On huomattu, että mm. sisällyksetön elämä tai tunne ”että mikään ei tunnu miltään” edeltää rakastumista. Toisinaan jonkun uhkan tai vaaran jälkeinen tilanne altistaa tähän.
Nämä sitten vaikuttavat kovasti siihen kehen tulemme rakastumaan, siihen joka vastaa mielikuvaamme ja alitajuista ”tarvettamme”, tilanne on ”sopiva” eli tapaamme tiettynä ajankohtana ”oikeassa” paikassa.
Olen itse elänyt järkiliiton, intohimoliiton ja nyt sellaisen missä on molemmat.
On sanottu että naiset jotka eivät ole oikein uskaltaneet laittaa itsenäisesti itseään peliin, etsivät puolison jonka kautta he saavat tehdä sen. Tietty vaarallisuus siis voi kiehtoa.
Mielenkiintoinen määrite on tuo ”kunnollinen”, sillä en ikinä ole sitä ymmärtänyt. Minulle se tarkoittaa että hän on tiukkis, konservatiivinen ja epäitsenäisesti ajatteleva ihminen. En osaa sanoa miksi näin koen, mutta varmaan vähän samaan suuntaan voi muutkin ajatella.
Itselläni on ihan eri määre tuosta ”kunnollisuudesta”, sillä monelle ne eivät ole sitä. Puhun siis mieluummin sopivuudesta. En voisi kuvitella eläväni tyypin kanssa joka on virheetön, rikkeetön ja aina oikein tekevä, kun en itse ole sellainen.
Kun parisuhteessa on kaksi ja yleensä keskenkasvuista, niin minä en puolestaan edes odota, että niiden pitäisikään olla ”edullisia” – kyse on ihmissuhteesta, ei työ- tai palvelusuhteesta. Parhaimmillaan parisuhde on yhdessä kasvamista.
Tuosta miehen mallista senverran äidin isä kuoli äitini ollessa 2v.
Samoin isäni äiti kuoli hänen ollessa vasta 3v.
Molempien vanhempieni toinen vanhemmista kuoli kulkutauteihin.
voidaan ottaa sieltä, mistä se lähinnä löytyy. Eli se voi olla vaikka naapuri, eno, veli (jos on vanhempi), pihapiiristä joku, julkisuuden henkilö, elokuvarooli jne.
Ps. äitini itse käytti usein tätä kunnon mies käsitettä ja näin antoi hyvin
selvästi ymmärtää ettei isäni täyttänyt näitä toiveita joita hänellä oli
isästäni esim .uskollisuus ja perheen taloudesta huolehtiminen.
Kuten olen kertonut avoin suhde palstalla ätini oli erttäin tyytyväinen
seksuaalisuuden täyttymisestä heidän liitossaan ,siinä mielessä vanhempani
olivat yhteensopivia.
Jouduin usein kuulemaan lapsena sitä marinaa äitini taholta mitä isäni
oli milloinkin jättänyt tekemättä tai nimenomaan taasen tehnyt mitä ei olisi saanut tehdä(naiset)kuinka vaikeaa hänen oli yksin vastata
kaikesta ja raskastahan se olikin.
Itse tarkoitan " sopivan "puolison valinnalla juuri arvomaailman eroja
kuinka selvästi tällaiset enteet ovatkaan näkyvissä monella seurusteluaikana
ja kaikesta huolimatta näitä valintoja tehdään ja petytään
kun kohdataan samat rakkaan ihmiset erheet arkielämässä.
Tämä samainen tilanne tuli vastaan kun naistuttavani kysyi
minulta mitä tehdä kun on jo tietoinen kuinka miesystävä on elänyt .
keskustelimme aiheesta uskottomuus .
Sanoin etten halua vaikkuttaa hänen päätökseen ja suhdehan on niiden juttu.
Minua jäi vaivaamaan olisiko minun pitänyt kertoa etten itse mielelläni valitsisi
miesystävää joka roikkuu vielä 46 vuotiaana kotona käyttää väliin runsaasti alkoholia ja on ehkä vieraisiin menevä.Mutta taasen jos minulla olisi syvä kiintymys
häneen kuten naistuttavallani on ,en tosiaan itsekkään osaa sanoa mitä tekisin.
Vaikka miehenmallia kopioitaisiinkiin veljestä ,enosta tmv ei se korvaa
omaa isää ta äitiä emotionaalisessa mielessä.
Toisaalta tuo että äitisi on valittanut isästäsi, niin ei ole mitenkään erikoista. Samoja narinoita (pikemminkin riitoja) olen minäkin lapsena kuullut, kuulen yhä edelleen. Isäni ei ole pettänyt mutta he eivät ole varmaan koskaan olleet samaa mieltä mistään, mutta jotain yhteisiä arvoja sentään on ollut. Yksi lie tuo uskollisuus. Silläpä en kovin ruusuista kuvaa ole saanutkaan avioliitosta.
Kannattaa tietysti harkita ajoissa, millaisen tyypin kanssa lähtee yksiin. Parhaiten siinä auttaa oman itsensä tunteminen. En vain uskaltaisi lähteä arpomaan yhtään mitään noin heikoilla tiedoilla. Riippuu niin noista kahdesta, millaisia he ovat ihmisinä, että ulkopuolisen on vaikeaa mennä sitä sanomaan. ehkä kannattaa keskustella useampaan kertaan ja todella painavasti ennen kuin kelkkaan lähtee!
Sillä yhtä suuri riski se on toisinkin päin. Kaksi toisilleen todella ”sopivaa” ei onnistu, kuten minä ensimmäisessä avioliitossani. Jopa terapeutti päästi tällaisen ankan suustaan, että liittomme oli miltei täydellinen!
Kiitos vinkistä -en todellakaan haluaisi vaikuttaa puoleen enkä vastaan
mielestäni se on heidän kahden päätös .
On hyvä kuulla etten ole ainoa jota on pommitettu toisen vanhemman
virheillä-jostakin syystä äitini vuodatti isän tekemät virheet minun niskaan
mutta samoista asioista hän ei juuri isäni kanssa riidellyt ,liekö syynä äidin oman lapsuuden isämallin puute vai mikä?
Monta kertaa pisti vihaksi kun äiti motkotti isästä ihan kuin se olisi minun syytäni
isäni pettämset ja raha- asioiden hoitamiset,alkoholinkäytö.
Kerran huusinkin itseppä olet miehesi valinnut.No silkkaa lapsemieltähän
se oli mutta suurelta osalta totta.
varmaan paljon tulevan miehen "käyttötarkoituksesta". Melko usein ns. järkiliitto on kova sana, jos ajatellaan perustaa perhe. Järkiliitto repeilee myös usein lasten kasvaessa - tai jos jompikumpi löytää rakkauden, eli olosuhteiden muuttuessa muuttuvat myös tarpeet tai toisinpäin; tarpeiden muuttuessa ihan mistä syystä vaan, täytyy muuttaa olosuhteita. Lisäksi jos alunperin nuoreen tunneliittoon tulee lapsia - niin elämä ei välttämättä enää kestäkään arjen tuiverrusta ja erotaan. Tässä päällisinpuolin se mitä ajattelen kumppaninvalinnasta.
Mutta tuo äitisi käytös ei liity mitenkään kumppaninvalintaan sinänsä, vaan hänen omaan tapaansa toimia, kommunikointi- ja vuorovaikutustaitoihin yms. Hän ei tiennyt esim. minkälainen itse on, millainen isäsi on, minkälaisia ominaisuuksia kumppaniltaan odottaa... ja valitsi sen, joka osui sopivasti kohdalle- loihti itse täysin subjektiivisen mielikuvansa isästäsi (melko yleistä, että rakastutaan haavekuvaan!). Ei uskonut muiden varoituksia, koska koki sen jollain tavoin uhaksi itselleen. Eikä hän edes isääsi pettynyt - vain siihen, etttei isä ollutkaan äitisi kuvitelmien kaltainen. Ja toisaalta - minkä isäsi sille mahtoi? Monet muut näkivät millainen mies hän on, äitisi ei; hän halusi kuvittelemansa unelmamiehen.
Parisuhteessa ja kaikessa muussakin kommunikaatiossa on tärkeintä, ettei toista syytellä, moralisoida. Että molemmat osaavat ottaa vastuun itsestään ja omista tunteista.